Zillertalissa ollaan

Zillertalissa ollaan

Lauantai avautui hyvin sateisena Münchenissä. Oli aika suunnata kohti Alppeja.

Aamulla aikaisin lähtivät myös Mare, Jukka ja Heta kohti Müncheniä Blue1:n siivillä. Matka kuulemma oli melkoista röykytystä ja ravistelua sekä koko ajan pilveässä lentämistä. Hiljainen kone.

ECIC päättyi Juhan osalta viimeisen luennon jälkeen kytkimen nostoon. Paksia huuleen ja baanalle taas. Moottoritie on kuuma tai ainakin varsin märkä. Vettä tuli välillä oikein kunnolla. Münchenistä kohti Salzburgia vievä autobahn oli tukossa, mutta onneksi toiseen suuntaan. Joku muukin oli saanut ajatuksen lauantain liikkumisesta.

Pienten alkusäätöjen jälkeen myös jälkijoukko pääsi tien päälle Lagunan sporttiversiolla ja kahden ryhmän tiet kohtasivat Irschenbergin rastilla, jossa nautimme myös lounaan (makoisaa pastaa, minuutissa valmiiksi) sekä ostimme Itävallan tietarrat (Vignette) autoihin.

Matka jatkui sateisessa kelissä kaupan kautta Zillertaliin.

Tompat toivat meidän varmasti Gerloesbergiin ja Gästehaus Flörl löytyi helposti. Tie laaksosta nousi jyrkästi tiukkoja mutkia tehden ylöspäin lähen 1000 m. Talovahdit odottivat meitä. Isäntäväki kuulemma saapuisi vasta huomenna paikalle. Huoneistomme löytyi viehättävän itävaltalaistalon yläkerrasta ja oli ISO. Siitä löytyi kaksi makuuhuonetta parisängyillä, yksi makuuhuone kerrossängyillä, olohuone, missä siinäkin oli parivuode sohvan kanssa rinnakkain, iso keittiö, kylpyhuone kylpyammeella ja suihkulla sekä vielä erillinen WC. Kaikki tämä kohtuulliseen 670 e hintaan kahdeksi viikoksi. Ei huono!

Tavaroiden purku ja majoittautuminen sujuivat nopeasti ja tehokkaasti tottuneilta matkailijoilta.

Ilta sujui talolla rupatellen ja lämppärileipiä nautiskellen. Lounaan pastamättö oli sen verran täyttävää, ettei muuta juuri kaivannut.

Toisen makuuhuoneen näkyvä on suoraan kuin peikkovuorelta. Majatalo sijaitsee hyvin jyrkässä rinteessä. Talon toinen lippa ulottuu lähes vuorenseinään kiinni. Kasvien läpi siivilöityvä valo muodostaa jännittävän näkymän ikkunasta.

Täytyypä tarkkailla millaisia vuoren peikkoja ja maahisia siellä liikuskelee hämärän aikoihin.

Maisema parvekkeeltä oli sateisuudesta huolimatta upea. Vastapäiset 2500m ulottuvat vuoret vilahtelivat lumihuippuisina pilvien raosta. Kyllä vanhan sielu ja silmä lepää näissä maisemissa. Eikä näihin kyllästy. Vuorimaisema muuttuu päivittäin ja tunneittain.

Loma…mikä ihana asia!