Ylös vuorelle – Tiistai 17.7.

Ylös vuorelle – Tiistai 17.7.

Gschnitztal
Gschnitztal

Yksi lomamme suunnitelluista kohokohdista koitti tiistaina. Säätiedotus lupasi hyvää ja kun katsoi aamulla ulos ikkunasta myös todellisuus piti yhtä ennustuksien kanssa. Aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme uudella tavalla. Suunnitelmassa oli kiivetä ylös Innsbrucker Hüttelle ja viettää siellä yksi yö. Edellisenä vuonna olimme tehneet saman Berliner Hüttelle ja halusimme uusia sen tänä vuonna. Varaus kahdesta vuodepaikasta oli tehty verkossa alppimajan sivujen kautta. Ja varmistuskin oli saatu.

Reppuun pakattiin matkalle otetut pikkuiseen pussiin mahtuvat makuupussit. ÖAV:n jäsenkortti varmistettiin mukanaolevaksi. Pesuvehkeet ja vaihtovaatteet reppuun, eikun menoksi.

Polun pää
Polun pää, eikun ylös

Innsbrucker Hütte sijaitsee 2370 m korkeudessa Pinnistalin ja Gschnitztalin välissä, Pinnisjochin (2870 m) ja Kalkwandin (2564 m) huippujen syleilyssä. Alppimaja on Innsbruckin alppiyhdistyksen nimikkomaja. Majalle on kolme reittiä. Ensimmäinen on nk. Jubiläumssteig Gschnitz tai toiselta nimeltä Neuerbauter Weg, reitti, joka lähtee Gschnitzin kirkon läheisyydestä ja nousee ensin ylös sekä kulkee sen jälkeen vuoren seinämällä kiertäen Kalkwandia alppimajalle. Toinen reitti on melko suora reitti, mutta samalla melkoista zikzakia suoraan ylöspäin. Sitä kutsutaan klassiseksi reitiksi tai lähtökohtansa mukaan Weg Feuersteinja se lahtee laakson päässä sijaitsevan Gasthof Freuerstein takaa. Kolmas reitti tulee Stubaitalin sivulaakson Pinnistalin perukalta Karalmista suoraan ylös majalle. Karalmiin pääsee Neustiftistä taksilla tai kävellen. Karalmissa olemme jo vierailleet reissumme aikana.

Maisemia ylösnoustessa
Maisemia ylösnoustessa

Valitsimme ensimmäisen reitin ylösmenoon. Ajoimme Gschnitziin ja löysimme autollemme hyvän parkkipaikan tien varrelta. Gasthof Freuensteinin luona on suuri maksullinen parkkipaikka, mutta nyt uskalsimme jättää automme kuitenkin tien viereen. Reput selkää ja lulot heti pois.

Reitti nousi ensin pellon reunaa pitkin jyrkästi. Pulssi nousi ja hengitys tiivistyi. Tossua vaan tossun eteen niin matka kyllä etenee askel kerrallaa. Reitti mutkitteli ensin aikansa metsässä nousten koko ajan. Polku mutkitteli rinteessä jyrkästi ja suora osuus nosti vaeltajaa ylöspäin. Purojakin ylitettiin. Puurajan jälkeen vaellus alkoi käymään jo haastavammaksi. Polku oli osittain sortunut ja joissain paikoissa mentiin eteenpäin varsin kapealla alustalla. Pudotusta oli aika tavalla ilmestynyt alaspäin ja yläpuolella olevat kalliot tuntuivat kaatuvan päälle.

Poronlihaa
Poronlihaa…täkäläinen vastine on Speck

Matka eteni vähitellen taukoja pidellen. Puolivälissä matkaa puurajan yläpuolella esille otettiin salainen ase: kuivattu poronliha. Siitä vuoltiin lastuja vaeltajien energiavajeeseen. Olimme varanneet juomista mukaan puolitoista litraa, joka oli liian vähän. Korkeuksissa kaipaa enemmän nestettä.

Varsinainen jänittävä osuus alkoi kun olimme nouseet hiestä märkinä ja puuskuttaen massiivisen Kalkwandin seinämän alle kahteentuhanteen metriin ja aloimme kiertämään sitä kohti alppimajaa. Matka kulki välillä äkkijyrkällä seinämällä kulkevalla kapealla polulla. Aika tarkkaan sitä katsoo silloin mihin kenkänsä laskee. Lopulta yhden mutkan takaa alkoi varmistusvaijeri ja majakin näkyi. Viimeinen rutistus upeissa vuorimaisemissa ja olimme perillä Innsbrucker Hüttellä.

Innsbrucker Hütte näkyy!
Innsbrucker Hütte näkyy!

Alppimajoilla on oma kulttuurinsa. Vaelluskengät laitetaan niille varattuun kuivatushuoneeseen ja majassa kuljetaan joko omilla majakengillä (useinmiten rantasandaalit) tai lainataan kuivaushuoneesta jos on. Tai sitten sipsutellaan vain sukkasillaan. Majapaikkoja majoissa on normaalisti kolmenlaisia: huonemajoitus (sänky), autiotupatyyppinen lager ja hätälager. Olimme varanneet huoneen, mutta majalla ei asiasta tiedetty mitään. Saimme majapaikan sitten lagerista yhden toisen pariskunnan ja kahden vuoristopyöräilijan kanssa. Epäilen että majapaikan pitäjä oli saanu paremmin maksavan ryhmän meille varattuun huoneeseen. Meillä kun on ÖAV:n jäsenkortit, joilla hinta puoliintuu. Majapaikka maksoi nyt kun olimme lagerissa vain 9 e henkilöltä (ilman korttia siis 18 euroa/enkilö). Pikkaisen harmitti tilanne. Yöllä viel enenmän kun samaan lageriin majoittununeen pariskunnan miespuolinen ei ollut oikein kunnossa. Hän kiukutteli ja kuorsasi, niin ettei yöuni ollut oikein syvä ja yhtenäinen. Kokemus sekin. Pieni reklamaatio lähtee kuitenkin majan pitäjälle ja myös alppiyhdistykselle, koska kysymys ei ole vain huonosta palvelusta vaan turvallisuudesta. Mitäs jos maja olisi ollut aivan täynnä? Huone oli vielä kaikenlisäksi lukossa, joten hieman jäykilla jaloilla piti konkata vielä kolmannesta kerroksesta alas. Lager itsessään oli siisti ja kaksi osainen. Kuusi petipaikkaa kummallakin puolella.

Lager
Petimme Innsbrucker Hüttella…neljän muun kanssa.
Unisex meiningillä.

Suihkut olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Euron kolikolla sai 30 sekunttia lämmintä vettä. Tämän toki ymmärtää, ettei suihkussa lojuta tuntitolkulla. Lämmin vesikin on mukava asia ihan jokaiselle vaeltajalle. Kylpyhuoneessa Juhaa neuvoi käyttämään oikeaa suihkua vanhempi herrasmies. Toisesta ei tullut kuin kylmää vettä. Kiitos hänelle. Mukava oli vaihtaa muutama ajatus siinä päivän pölyistä päästessä. Moni vaeltaa alppimajalta toiselle, niin tämäkin herrasmies pesaisi nyrkkipyykit siinä samalla.

Pienestä takapakista toivuttuamme ruokailimme yhdessä muiden vaeltajien kanssa majan isossa salissa. Niitä oli itseasiassa useampia. Keittiö aukesi klo 18 ja sitä ennen ehdimme nauttia hieman juomia. Glühwein sai Maren lämpiämään. Ruokana oli talon keitto, joka oli erinomainen sekametelisoppa ohranjyvistä herneisiin. Pääruokana söimme melkein lautasen kokoiset Wienerschnitzelit. Hyvää oli!

Pinnistal auringon laskiessa
Pinnistal auringon laskiessa

Ruokailun jälkeen katselimme auringonlaskua vuorilla. Kyllähän siinä olikin katselemista. Ilta oli suhteellisen lämmin, eikä edes tuullut kuin Pinnistalin puolelta. Pinnistalin puolella oli aivan suora näkymä Karmalmiin ja reitille mitä pitkin olimme sinne aikaisemmin kulkeneet. Välimatkat ovat vuorilla hämääviä. Näytti kuin se olisi ihan vieressä. Matkaa oli kuitenkin reilusti. Kömmimme makuupusseihimme aikaisin nukkumaan. Aika väsynyt sitä olikin nousun jälkeen. Pienillä taskulampuilla jaksoimme vähän aikaa lukean mukana kannettua kirjaa. Onneksi tässä majassa toisin kuin edellisenä vuonna myös muut vaeltajat olivat väsyneitä ja hiljaisuus saapui jo ennen klo 23 määräaikaa. Yö menikin sitten katkonaisesti hirrenpäiden sahaamista kuunnellen.