Torstai 9.7. – Sveitsin Samnaussa

Torstai 9.7. – Sveitsin Samnaussa

Torstaina retkemme päämääräksi osoittautui sitten Samnaun kylä Sveitsin puolella. Matkaa Naudersista ei kertynyt kovinkaan paljon, vain 25 km, mutta matka vei aikalailla ylös ja alas. Sen verran alppitie oli se, joka perille vei. Vanhoja tunneleita ja upeita maisemia. Muutama hikikarpalo. Via Claudialta eli Nauders-Landeck maantieltä lähdettäessä nousu alkoi heti. Tiesi miksi autoissa on selkänojat. Sen verran lujasti puristui selkä sitä vasten yli 13% nousuissa.

Rajan ylitys Sveitsiin sujui kitkatta eli sitä ei juurikaan huomannut kuin tullirakennuksesta. Sveitsihän liittyi Schengenin sopimukseen tänä vuonna ja sen myötä rajamuodollisuudet käytännössä loppuivat. Toki rajalla tehdään tarkastuksia, koska Samnaun alue on veroparatiisi eli hinnoissa ei ole alv:tä. Alkoholijuomat, tupakat, kosmetiikka, kellot yms. ovat selvästi halvempia. Ja nyt päästiin siis myös shoppailun makuun. Taxfree-myymälöitä olikin kadun varsilla varsin runsaasti.

Kiertelimme kylässä kaupoissa ja lopulta suuntasimme terassille lounaalle ennen vuorten valloittamista. Ruoka osoittautui hyväksi. Åke tilasi Gordon Bleuta, Anssille maistui Quatro Stagione ananaksella, Juho nautiskeli lihaa pitkällä kaavalla sekä pippurikastikkeella ja Juha vetäisi katkarapuspagetin. Mare shoppaili onnensa ohitse ja tyytyi saavuttuaan terassille upeaan jäätelöannokseen (Heiße Liebe).

Ruokailusta suuntasimme gondolin ala-asemalle. Hissi vei puolen tunnin välein kahdessa kerroksessa väkeä ylös vuorille. Hinta oli tyypillisen suolainen elikä 22 e menopaluu/henkilö. Tosin kyllä ylhäällä kävellessä tuntui saavansa rahalle vastiketta. Ilma oli puolipilvinen ja alppiaurinko lämmitti mukavasti.

Samnau on myös suosittu talviurheilukeskus. Se liittyy kiinteästi Ischgl-alueeseen Itävallan puolella. Samalla lipulla on mahdollista siis lasketella kummassakin maassa. Kesällä vuoriylänkö on täynnään wanderenwegejä eli vaellusreittäjä.

Vuoristokilit olivat asettuneet omalle kumpareelleen tarkkailemaan turisteja. Lopulta ne päättivät sitten suunnata ilmeisesti Pikku Heidin majalle, joka näkyi laaksossa. Lypsyaika lähestyi, oli tulkintamme. Sisänsä sveitsiläiset ovat ilmeisen kyllästyneitä Heidiinsä, koska kaupat olivat täynnä erilaisia ”Kill Heidi” -paitoja.

Näkymät olivat upeita ja sielu lepäsi katseen tähytessä kaukaisuuteen. Rinteellä istuessa ja ja pilvien lipuessa sinisellä taivaalla, monet arkipäivän huolet ovat kuin eilisen unta vain. Joku vain näissä vuorissa viehättää. Ei näihin kyllästy. Ne ovat erilaisia. Ne ovat vahvoja. Ne ovat itsenäisiä. Ne ei ihmisten huolista hötkyile vaan antavat ajan mennä. Vihreän, harmaan ja valkoisen kilpaillessa keskenään aurinko luo joka päivä erilaisen näytelmän. Joka aamu odottaa erilainen maisema. Ja tuo maisema muuttuu päivän kuluessa, luoden henkeäsalpaavan luonnonnäytelmän.