Torstai 5.7. – My name is Ötz, James Ötz

Torstai 5.7. – My name is Ötz, James Ötz

Säätiedotus oli luvannut päivälle sadetta. Edellisen päivän laskeutuminen oli kipeyttänyt tottumattomat lihakset aika jäykiksi. Aamupalalla päätettiin, että otetaan lunkisti tämä päivä. Mennään Söldeniin kävelemään.

Sinne päästyämme huomasimme olevamme hississa matkalla ylös. Ötztal Cardin katteet paranee. Ajoimme siis parkkiin Söldenin hissin ala-asemalle parkkihalliin. Se on ilmainen kuten ala-aseman vieressä oleva ulkoparkkikin. Ei huono. Reput selkään ja korteilla porteista läpi. Hieman haiskahti ensin tallissa ja sitten pääkadun ylittäneellä sillalla. Varovasti haisteltiin omia vaatteita ja sitten huomattiin kaksi loka-autoa alapuolellamme. Helpotuksen huokaus.

Nousimme hissillä Glaislachkogille 3022 metriin. Ihmettelimme joka paikassa olleita James Bond julisteita, joissa luki 007 Elements! Uusi Bond tulossa? No, kävi ilmi että 12.7. avataan uusi James Bond -maailma ylös Glaislachkogelille. Siellä on muuten kuvattu kohtauksia elokuvaan 007 Spectre.

 

Mahtavat maisemat avautuivatkin huipulle päästyämme. Siellä oli myös IceQ -kahvila, joka on toiminut Spectren kulussina. Samoin ylhäällä oli myös erittäin suosittu kuvauskohde. Elokuvassa esiintynyt tai ainakin sen näköinen jeeppi nostettuna kallion päälle.

Huomaa kuvassa oleva jeeppi. Nautimme tietysti pienet kahvit ja kaakaot James Bondin tyyliin kahvilassa.

Osuimme rauhalliseen aikaan terassille. Aurinko paistoi lämpimästi ”sadepäivänä”. Istuimme ja ihailimme ympärillä avautuvia vuoria. Ei huono. Ei ollenkaan. Kun olimme lopettamassa kahvihetkeämme ja paikalle pölähti japanilaisryhmä. Ja samantien alkoi heille tyypillinen sählinki ja äänekäs keskustelu. Hauskaa seurattavaa. Terassilla oli jonoa meidän paikoillemme, joten maksettuamme keräsimme reput ja suuntasimme keski-asemalle.

Huippujen tunnistamiseen käytämme AR-tekniikkaa Peak Finder -ohjelmalla. Sillä saa näkyviin huippujen nimet ja muutakin tietoa. Hieman pitää tarkistaa että on nimet kohdallaan jostain selkeästä maamerkistä. Sitten voikin pyöriä ympyrää tutkien huippuja.

Alamäkipyöräily on suosittu kesälaji Alpeilla. Hissit kuljettavat ylös pyöräilijöitä tasaisena nauhana. Rinteisiin on tehty hienoja ratoja kaarteineen ja hyppyineen. On 180 asteen spiraaleja, korkeita kaltevia kurveja, hienoja hyppyjä. Väellä on kiitettävästi suojavarusteita. Ihan normaali kypärä ei riitä ja selkäpanssarikin on hyvä olla olemassa. Sen verran kapeita ovat polut hyvinkin jyrkässä rinteessa. Ihailimme näköalatasanteella pyöräilijöiden menoa alaspäin.

Poislähtiessämme bongasimme ilmeisesti Spectren kuvauksissa käytetyn auton. Täytyypä katsoa elokuva sillä silmällä. Huipun jeeppi oli näkyvissä jo trailerissakin. Näyttelijä vain näyttelee ohjaavansa ja todellinen kuski istuu ylhäällä katolla olevassa korissa. Tuo pinta ei muuten ole rapaa vaan maalattu pinta.

Alastultuamme suuntasimme matkamme Umhauseniin Ötzi-kylään. Mare on ollut jo viime vuodesta kiinnostunut tästä vuonna 1991 sattumalta löytyneestä kivikautisesta muumiosta. Se löydettiin Ventertalin perältä yli 3000 metrin korkeudestä hyvin säilyneenä. Raukka oli joku ampunut selkään nuolella ja hän oli kuollut ylös vuorelle. Muumiota on tutkittu paljon mm. Innsbruckin yliopistossa. Tällä hetkellä muumio on sijoitettuna Italian puolelle Etelä-Tirolin Bolzanoon(it.)/Bozen(saks.).

Umhausenissa on turisteille tehty Ötzidorf, jossa esitellään niin Ötziä itseään kuin myös kivikautista elämääkin. Uutta siellä oli petolintupuisto ja satuimme sopivasti näytöksen alkuun. Sisään pääsi tietysti Ötztal Cardilla.

Näytöksessä toinen toistaan komeampi haukka tai kotka lenteli vapaasti päiden yläpuolella. Niin lähellä että siipi kolautti useaan kertaan Marean hattuun ohi mennessä. Lintutarhan päärakennus oli tutun näköistä ja selvisi laatasta sen olevan Suomesta.

Lintunäytöksen jälkeen katselimme hieman lintuja häkeissään. Sen jälkeen tutustuimme itse Ötzi Dorfiin. Se ei ollut muuttunut kymmenessä vuodessa juurikaan. Siellä järjestetään myös näytöksiä Kuralan Kylämäen museon tapaan.

Pikku hiljaa alkoivat sadepilvet sitten kuitenkin saavuttaa meidät. Autolle astellessa alkoikin sataa ja kotipihassa sitten oikein kunnolla. Ihan mukava päivä taas.

MiniVogue possu

Kämpille tullessa pisti silmään seinällä ollut iso plakaatti. Isäntämme on virallinen vuori- ja hiihtoopas. Vau!

Päivälliseksi väsäsimme riisitonnikalamättöä. Hyvää ja täyttävää. Aika nopeasti alkoi unikin painamaan silmiä.