Torstai 4.7. – Laskeutumista

Torstai 4.7. – Laskeutumista

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamiaisen nautittuamme kulkumme Stubaitaliin. Olimme ostaneet edellisenä päivänä Stuibai Cardin, jolla voi nousta 7 päivänä viidesti (kerran päivässä) alueen hisseillä. Lisäksi kortilla voi matkustaa alueen busseilla ja Fulpmes-Innsbruck-Fulpmes välin junalla. Kätevä kortti.

Päivä avautui hieman pilvisenä, joten valitsimme hissiksi Efterliftin joka viettää tänä vuonna 50 v. juhlia (1963-2013). Ihan alkuperäinen hissi ei onneksi ole vaan moderni kabiinihissi.

wipptal_0407_001
Neustift

Noustuamme yläasemalle alkoi heti tapahtumaan. Ensin pari sonnia esitteli meille lempeää poikarakkautta läheisellä niityllä. olivat niin kovin kiintyneitä toisiinsa. Söpöä.

Poikarakkautta
Poikarakkautta

Hetken päästä draama vaan lisääntyi kun paikallinen mediheli pörräsi paikalle ja pudotti pelastajan rinteeseen. Kopteri meni kauemmaksi odottamaan kun pelastaja kävi hakemassa läheiseltä polulta ilmeisesti kaatuneen ja kätensä loukanneen vaeltajan. Onneksi kaveri pystyi edelleen kävelemään. Tyylikkäästi kopteri tuli hetken kuluttua noutamaan molemmat rinteestä toisella jalaksella siihen nojaten. Kiupsautti vielä ympäri ja noukki pelastajan toiselle puolelle kyytiin Aika taitava pilotti. Meinaan se roottori pyöri koko ajan ja ylärinteen puolella aika lähellä rinnettä. Nämä mediheli ovat täällä aivan ehdottomia pelejä. Vuoriteillä autolla matka voi kestää vaikka kuinka kauan.

Mediheli
Mediheli, taustalla Elferhütte

Viime vuonna kiipesimme Elfterhütten ohitse jyrkkää rinnettä jatkaen Kalmalmille sekä sieltä takaisin. Nyt vähän viisastuneena emme ensimmäisinä päivinä viitsineet ihan niin maitohapoille itseämme laittaa. Suuntasimme yläaseman jättiläismäiseen aurinkokelloon tutustuttuamme kulkumme kohti Autenalmia, jossa emme olleet vielä käyneet. Kiva polku johti vuorenrinteessä kohti lounaspaikkaamme. Kuvailimme kukkasia ja ötököitä matkallamme.

wipptal_0407_018

Polulla tuli vastaan vaeltajia ja myös koululuokkia opettajineen. Ei kannata Suomessa valittaa liikuntatuntien kävelyistä. Täällä noustaan ylös vuorelle. Vaikka keli näytti epävakaiselta aurinko pilkahteli mukavasti lähestyessämme lounaspaikkaamme.

wipptal_0407_021
Autenalm

Autenalm osoittautui mukavaksi paikaksi pysähtyä hetkeksi lounastamaan ja nauttimaan upeista näkymistä. Keitot maistuivat molemmille. Mukava oli istuskella varsinkin kun aurinko lämmitti mukavasti vaeltajan maitohappoisia hartioita.

Hemulipolku
Hemulipolku

Monet perhoset saattelivat vaeltajaa alas laaksoon. Eriväsisinä ne lentelivät alppiniityillä eri väristen kukkien seassa. Varsin on värikästä.

Hyvä ja leveä polku vei kohti hissin ala-asemaa ja odottavaa miniä. Alaspäin kun mennään niin maitohappotaso kohoaa metri metriltä. Ei ole ollenkaan helppoa laskeutua. Ottaa lihaksiin. Mukavasti.

Riippuliitäjä
Riippuliitäjä

Riippuliitäjät suhahtelivat ohitsemme kuka ylä- kuka alapuolellamme. Stubaital näyttä olevan heidän suosiossaan. Niin paljon näitä värikkäita purjeita lipuu taivaalla. Tarjotaan täällä tandemlentojakin ekakertalaisille. Mare ei ole vielä lupautunut liitämään vaikka olen luvannut lennon maksaakin.

Mini odotteli kiltisti ala-asemalla. Pakkasimme reput autoon ja päätimme suunnata kohti Stubaitaler Gletcheriä eli jäätikköä. Grawa Almissa päätimme nauttia reissun ensimmäisen Kaisernschmarrin upeaa vesiputousta ihaillen. Myös Eevert matkaa mukanamme ja halusi ikuistaa itsensä vesiputouksilla.

Eevert Grawan vesiputouksella
Eevert Grawan vesiputouksella

 

Putoukselta suuntasimmekin kulkumme kohti Schmirniä, koska hieman sataa tihuutteli. Valitettavasti silloin pitää pitää katto kiinni. Illalla ei enää ruoka maittanut. Tuo paikallinen munakas kun on melkoisen täyttävä safka. Aika nopeasti alkoi uni taas hiipumaan vaeltajien silmään ja ei aikaakaan kun Sumpfkopfin täytti uninen raskas hengitys. Täällä nukkuu todella hyvin. Lähes kellon ympäri lähes joka yö. Pitkään aikaan en ole nukkunut näin nyvin. Todellista lepoa ja lomaa. Hyvä näin.