Torstai 30.7. – Auf Wiedersehen, Finnland

Torstai 30.7. – Auf Wiedersehen, Finnland

Lähtöpäivä viimein koitti. Olimme pakanneet ja huoltaneet vaatteet ja muut tarvikkeet Kipinä-leirin jälkeen kiireellä muutamassa päivässä. Leirin stressi ja univelat painoivat vielä silmää. Eikä lähtöä edeltävänä yönä tietenkään saa nukuttua.

Heräsimme jo vartin yli kolme. Nopeat aamutoimet ja ystävälliset Jukka ja Heta olivatkin jo ovella 4:15. Ystävät veivät meidät kentälle. Kerrankin kaikki sujui erinomaisesti ja etenkin vaivattomasti. Checkinnissä oli vähän porukkaa kuin myös turvatarkastuksessa. Todella nopeasti läpi ja kahvia etsimään. Muutama kahvila oli auki, suurin osa kaupoista ja kahviputiikeista oli kiinni.

Aikaa oli rauhassa nauttia leipä ja kahvi ennen koneeseen nousua. Paikat löytyi helposti aika vajaasta koneesta. Istuimme kahdestaan rivillä. Lento oli lähinnä musiikin kuuntelua ja torkkumista. Kahden ja puolen tunnin lento meni nopeasti.

Münchenin kentällä suurin osa koneesta jatkoi jonnekin muualle. Vain kourallinen seurasi meitä hakemaan laukut. Jotka tulivat nopeasti. Hyvä että ehti vessassa käymään. Ja vanhasta tottumuksesta suuntasimme autovuokrauskeskukseen aukion poikki toiseen terminaaliin. Münchenissä tämä homma muuten osataan. Nopeasti meillä oli Sixtiltä avaimet taskussa ja suuntasimme viereiseen parkkihalliin totuttua reittiä. Ja siellähän se odotti punainen Beetlemme. Aivan namu autoksi. Auton tarkastus, tavarat autoon, ulos hallista, katto auki ja menoksi. Navigaattoriin suunnaksi majatalo Flörl ja valikosta pikkutiet.

Münchenistä päästyämme auton navigaattori vei meidät erittäin viehättävien maalaiskylien lävitse Achenseelle Itävallan puolelle. Kiire ei ollut minnekkään, joten kruisailimme pikkuteitä hiljakseen peikkometsien ja peltomaisemien läpi.

Sitten pumsahti vuoret esiin ja oltiin Achenseen kauniilla järvellä. Pieni kävelylenkki vetristi jalkojamme ja päätimme suunnata Kanzenkehren näköalaravintolaan syömään ensimmäiset murkinat sitten aamukahvin ja lentokoneen croissantin.

Tilasimme näköalan ja makkarasalaatin. Molemmat olivat hyvät! Juomana Aldudler yrttilimsaa. Suosikkimme Itävallassa ja muualta sitä ei juuri saa.

Suuntasimme läheiselle huoltamolle ostamaan moottoritietarran, joka muuten kannattaa olla etulasissa. Senverran usein sitä seurataan paikallisten poliisien toimesta moottoriteiden rampeissa. Hinta 8.90 euroa kymmenen päivää.

Ajelimme Zillertaliin ja ajelimme kaikessa rauhassa kohti Hintertuxia. Sitä lähestyessämme alkoi sataa, joten teimme U-käännöksen. Kohti kantakauppaamme eli M-Preisia Mayerhofenissa. Ennen kaupassa käyntiä vierailimme Europahausissa, jossa sijaitsee Mayerhofin Turisti-info. Sieltä läjä esitteitä ja Internet-kortti matkaan.

Kaupasta peruselintarvikkeet kyytiin ja kohti Gerlosgergiä ja Gasthaus Flörliä. Olimme varanneet jo marraskuussa tutusta paikasta asunnon kolmeksi viikoksi. Reitti oli tuttu ja navigaattorikin avusti perille. Pihalla ei aluksi ollut ristin sielua, mutta sitten omistajan, Frau Barbara Emplin veli toi meille avaimet ja näytti paikat. Ylin kerros ja monta rappua raahasimme tavaramme viehättävään ja isoon asuntoon. Talossa oli tehty mittavat muutostyöt sitten edellisen vierailumme. Taakse oli rakennettu uusi majoitusrakennus, joka oli aivan viimeistä silausta vaille valmis. Ennen siinä oli vuorenrinne.

Juha teki spagettimättöä iltaruuaksi ja illan pimetessä ihastelimme näkyviä valoja alhaalta Zell am Zilleristä. Juuri kun olimme käyneet nukkumaan, niin alkoi pauke. Olivat huomanneet Zillerissä vieraiden saapuneen ja pistivät ilotulituksen pystyyn. Oli aika veikeää seurata ilotulitusta yläsuunnasta, sillä Gerlosberg on paljon laaksoa korkeammalla. Uni muuten maittoi.