Torstai 27.7. – Gletschertor

Torstai 27.7. – Gletschertor

Aamun keli ei ollut paras mahdollinen. Viimeinen kokonainen päivä Tirolissa. Haikeutta on ilmassa kosteuden ohella. Suunnistimme ylös Gletscherstrasselle ja ylös jäätikköä katsomaan kohteena Gletschertor.

Ajoimme automme parkkiin Gepatsch hausin jälkeiselle parkkipaikalle, joka olikin todella täysi. Eniten autoja oli paikalla sitten reissun alkamisen. Näki että Keski-Euroopan lomakausi on todella starttaamassa. Auto parkkiin ja kenkien vaihto. Suunnitelmissa nousua jäätikön suuntaan, Gletschertorille.

Parkkipaikalla on kiipeilypaikka ja perheillekin sopiva helpohko Klettersteig (ital. Via Ferrata), valmiiksi rakennettu kiipeilyreitti. Valitettavasti meillä ei ollut valjaita, joten ihailimme vain alkupäästä hienoa reittiä. Näitä on eri tasoisia todella paljon Tirolissa ja Italian puolella. Näillä pääsee hienosti ja helposti kiipeilyfiilikseen. Näitä voisi rakentaa Suomeenkin.

Alue kuuluu siis laajaan Kaunergratin luonnonpuistoon. Osa vuorialueista on rauhoitettuja. Joka tapauksessa on syytä pysyä polulla. Siinä missä suomalainen kangasmaasto on herkkää on sitä myös. vuorten maasto. Siksi näkyvät roskat jättävät ikävän fiiliksen. Jos jaksaa kantaa tölkin vuorelle, jaksaa kantaa tyhjän pois.

Polku seurailee jäätiköltä alkunsa saavaa jokea pitkin ylöspäin. Ylöspäin mentäessä keuhkot ovat kovalla, alaspäin tultaessa taas jalat.

Ajoittain reitti oli varsin kivinen, mutta pääasiassa mukavaa kapeaa polkua. Alkumatka on helppo, mutta sitten alkaa nousu jäätikölle. Reisilihaksia saa käyttää ja keuhkot pihisee ohenevassa ilmassa. Yllättävän paljon ilman oheneminen vaikuttaa. Askel alkaa painamaan yllättävällä tavalla. Langsam! Rauhallisesti. Askeleet pitää pakottaa hyvin hitaaseen tahtiin. Kannattaa seurata paikallisten tapaa kävellä, joka on todella rauhallista. Askel toisensa perään hitaasti. Matka ei tapa, vauhti tekee sen.

Jäätikön jäljet alkoivat näkyä noustessamme. Kaunertalin jäätikkö on ollut paljon isompi kuin nykyjään. Valitettavasti käynissä oleva ilmaston lämpeneminen on sulattanut jäätiköitä kiihtyvällä vauhdilla. Vuoden 1922 jäätikön reunan kohdalla on vain punainen laatta ja hiotuneet kalliot.

Noustessamme alkoi myös satamaan vettä. Se ei juuri haitannut muuten kuin, että tekee kivet liukkaaksi. Pitää varoa askeliaan entistä enemmän.

Jonkun vaeltajan muistomerkki löytyi ylhäältä. Siinä on hyvä levätä.

Gletschertorilta näkee hyvin molemmat Kaunertalin jäätikön liepeet.

Aikamme ihailtuamme ja moikattuamme useita kanssavaeltajia suuntasimme askeleemme takaisin. Oli hyvä lopettaa reissu vaellukseen vuorilla. Näitä hetkiä on sitten talven pitkinä iltoina mukava muistella.

Suuntasimme autolle ja suunnitelmamme mukaan ajoimme lyhyen välin Gepatsch Hausille syömään. Se on yksi vanhimpia alppimajoja Tirolissa. Pihasta löytyi todella kaunis puinen kirkko. Arkkitehtuurillaan se yllättää kulkijan. Täällä tottuu pieniin valkoisiin kappeleihin. Nyt edessä oli ajan patinoima kaunis puinen kappeli. Yksi hienoimmista täällä näkemistämme.

Erityisesti upea panelointi ja lasimaalaukset kiinnittävät huomion.

Sisällä kirkossa on upeita puuleikkauksia. Ja katon panelointi on myös vertaansa vailla.

Nautimme alppimajassa maittavan lounaan. Maren kahdeksas Gulash-keitto maistui aina vaan hyvältä. Juhan wurstsalad oli myös maukas. Lopun kruunasi iso satsi Kaisernschmarrenia eli paikallista pannukakkua.

Lopulta selvitimme meitä askarruttaneen salaisuuden. Tien serpentiinimutkassa nro 24 olimme ohiajaessamme nähneet salaperäisen kopin, jossa oli ikkuna. Useasti meidän piti pysähtyä se selvittämään, mutta nyt oli aika paljastaa salaisuus. Se oli metsästyskoppi. Sisällä oli penkki, ikkuna uloskatselua varten ja kiväärille reikä seinässä. Ilta-aikaan, tien sulkeuduttua, ei kannata liikkua siellä, voidaan luulla peuraksi.

Ilta sujuikin sitten pakkailessa laukkuja paluumatkaa varten. Aika kului nopeasti, mutta loma on hieno jälleen kerran. Kiitos vuoret.