Torstai 20.7. – Kaltenbrunn

Torstai 20.7. – Kaltenbrunn

Vuorossa oli oma pieni pyhiinvaelluksemme Kaltenbrunnin pyhiinvaelluskirkolle. Joka kuukauden toinen perjantai kirkolle tehdään kynttilävaellus, mutta me teimme ihan omamme. Lähdimme liikkeelle suoraan asuntomme ovelta Kaunertalia pitkin kulkevaa Natur- & Spelewegiä pitkin. Mukava, kapea tie vei meidät seuraavaan kylään, Platziin, josta lähti tie nousemaan ylös Nufelsiin ja Kaltenburnniin. Matkalla ohitimme hyvän camping-alueen ja alppien ensimmäisen ”Rölli-hotellin” (meidän nimeämme,  oikeasti se on Die Erste Rolli Hotel eli ensimmäinen Alppien esteetön hotelli).

Hotellin ja Camping-alueen vieressä oli yksi Kaunertalin katolisen seurakunnan kappeleista, Kopling Kapelle. Katolinen pappi Adolph Kopling oli merkittävä kristillisen sosiaalityön rakentaja Saksassa 1800-luvulla. Tälläkin hetkellä hänen nimeään kantava Koplingwerk on suurin katolinen sosiaalitoimija. Nuorisoasuntoja, sijaisperheitä (Koplingsfamilie) jne. Oikein sopiva paikka ensimmäiselle pyhiinvaelluskohteelle. Arkkiteknisesti hieno valon käyttö sisätiloissa. Kappeli on rakennettu vuosina 1963-64.

Kappelilta jatkoimme ylös Nufelsiin. Matkalla ohitimme muutamia pyhäkköjä, joita täällä riittää runsaasti polkujen ja teiden varsilla.

Kuljimme vanhaa pyhiinvaellustietä. Tätä pitkin on kuljettu vuosisatoja. Matkalla oli myös koulupolkuja jne. Joka kylässä ei ollut aina kouluja ja vanhoina aikoina lapset kulkivat polkuja toiseen laaksoonkin.

Nufelsista avautui upea maisema pitkälle Kaunertaliin. Pilvisestä kelistä huolimatta hieman näkyi myös jäätikköä. Pysähdyimme Nufelsin kappelille. Se on omistettu Mater Dolorosalle, Marian kärsimystielle.

Nufelsin joku isännistä oli vissiin hermostunut johonkin renkiin, koska oli heittänyt kirveen ladon seinästä läpi. Nufelsissa asuu vain neljä perhettä, mutta toki siellä on majoitusta turisteillekin.

Ohitimme myös kuuluisan tirolilaisen arkkitehdin Melchior Hefelen (1716-1794) syntymäkodin. Hän saattoi loppuun Unkarin Versailleksi kutsutun Eszterházan palatsin.

Nufelsista jatkoimme kohti Kaltenbrunnia. Matkalla ohitimme muutamia pyhäkköjä, mm Johannes Nepomukilaisen alttarin, joka on Tsekin suojelupyhimys. Ja myös yhden perheen lahjoittaman mosaiikkikrusifiksin.

Sateen alkaessa ripsiä pääsimme perille Kaltenbrunnin pyhiinvaelluskirkolle. Ensin sytytimme kynttilän, kaksi, Heidille ja Hanskille, ulkona olevassa pienessä kappelissa. Siinä sadetta pitäessämme kiinnitti huomiota miten Mariaa kutsutaan, Muttergottes eli äitijumalaksi. Näin katolilaisuudessa on jo pitkään meillä keskustelussa oleva Jumalan persoonan sukupuoli hoidettu. On Isä, Poika ja Äiti.

Sateesta huolimatta juoksimme ovelle ja astuimme itse pyhiinvaelluskirkkoon. Ensimmäisenä vastassa on kirkon sisällä pieni kappeli, jossa keskeisellä paikalla on patsas. Legenda kertoo paimenien löytäneen sen pellolta ja kunnioittaneen kivipaatta. Marian patsasta kutsutaan ”Unsere liebe Frau von Kaltenbrunn”. Myöhemmin 1200-luvulla rakennettiin kirkko. Kirkko on vaikuttava, keskellä oikeastaan ei mitään. Vuoren rinteellä. Kirkolta on näkymä Oberinntaliin.

Kirkon pihassa on lähde, josta saa terveysvaikutuksista lähdevettä. Kirkossa oli myös myynnissä pulloja 3 eurolla, jos oma ei sattunut mukaan.

Aikamme kirkossa hiljennettyämme lähdimme sadetta pitämään viereiseen Kaltenbrunnin majataloon. Nautimme siellä erinomaista gulash-keittoa ja päälle kahvit sekä kaakaon. Oli hyvää.

Syömisen aikana sade ehtikin loppua ja suuntasimme askeleemme takaisin kohti Vergötscheniä samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Nopeasti maisema oli muuttunut varsin mystiseksi pilvien leijuessa vuorten rinteillä.

Paivän aikana ajettiin sisään myös Juhan uudet vaelluskengät. Ei rakkoja. Ilta menikin totuttuun tapaan valokuvia järjestellessä ja blogia kirjoittaessa. Mukava kerrata päivän tapahtumat yhdessä. Kun emme ole mitään yökukkujia, niin kirja ja vuode alkoivat kutsua jo kahdeksan aikaan. Lienee happimyrkytykselläkin osa syynsä.