Torstai 18.7. – Kotia kohti

Torstai 18.7. – Kotia kohti

wipptal_1807_001
Wipptal

Kaikki loppuu aikanaan. Myös lomamme. Viimeinenkin aamu aukesi kauniina. Unet silmistä ja pakkausten viimeistelyä. Mukava oli lomapaikkana Saxerhof. Suositellaan lämpimästi kaikille, jotka eivät etsi bilepaikkaa vaan rauhallista tukikohtaa vaelluksille ja hiihtoreisulle.

Pian oli aika siirtyä alakertaan kimpsuineen ja kampsuineen. Hyvin ne sopivat vielä Miniinkin. LAskun maksu (642 e/18 vrk), hyvästit Hannille, talon vanhalle emännälle ja kohti kotimaata.

wipptal_1807_002
Nordkette

Ajaessamme Wipptalia pitkin kohti pohjoista tuntui kuin se panisi parastaan että verkkokalvoillemme jäisi upea kuva laaksosta. Ja kyllä se muuten jäikin. Aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Ei olisi vielä halunnut lähteä. Siksi me kurvasimmekin vielä Stubaitalin puolelle Fulpmesin kirkossa matkalle siunausta pyytämään.

wipptal_1807_003
Fulpmesin Sankt Vitukselle pyhitetty kirkko.

Ja hommahan meni heti päin Vitusta kun kyseinen kirkko on hänelle pyhitetty. Komea kirkko onkin.

wipptal_1807_006
Matkalla pohjoiseen

Fulpmesista suuntasimme sitten Brennerin moottoritielle ja sitä pitkin Inntalin moottoritielle. Matka joutui mukavalla 130 km/h vauhdilla. Kovinkaan paljon ruuhkaa ei ollut, joten pääsimme päästelemään aina Seefeldin risteykseen, josta poistuimme moottoritieltä ja suuntasimme Saksaa kohden. Siihen se vauhti sitten loppuikin. Tie nousee jyrkästi laaksosta vuorille ja rekkojen vauhti on sen mukainen. Junnattiin melkein Seefeldiin saakka kahden rekan perässä ennenkuin päästiin ohitse.

wipptal_1807_007
Jono eli Stau!

Maisemat jatkuivat maailmancupeista tutussa Seefeldissa edelleen komeina. Rajan ylitystä tuskin huomasi, muusta kuin kyltistä. Talojen tyyli säilyi miltei samanlaisena ja muutenkin oli edelleen varsin tirolilainen meininki. Myös Saksan puolella maisemat olivat jylhät aina Garmish-Partenkircheniin saakka. Mikä oli avoautossa nauttia vuorista ja leppeästä ilmasta!

wipptal_1807_008
Maisemat jatkuu!

Garmisch-Partenkirchen sivuutettiin katseella seuraten. Edellisenä vuotena olimme siellä muutaman tunnin viettäneet, joten nyt suuntasimme uusille reiteille. Ajatuksemme oli käydä kärsimysnäytelmästään kuuluisassa Oberammergaun kylässä. Matkalla pysähdyimme jo PTK:n työntekijämatkalla tutuksi tulleeseen Ettalin luostariin, joka on kuuluisa oluestaan, Ettalerista

wipptal_1807_010
Ettalin luostari
wipptal_1807_011
Ettalin luostarikirkko

Aikamme Ettalia ihmeteltyämme suuntasimme viereiseen Oberammergauhun, joka on aika tyypillinen kuitenkin varsin piktoreski bayerilainen kylä. Joka kymmenen vuoden välein kylässä järjestetään maailmankuulu kärsimysnäytelmä, joka kokoaa tuhansia ja taas tuhansia vieraita. Nyt oli varsin hiljaista tutustuessamme kylän kapeisiin katuihin ja hiljaiseen seesteyteen.

wipptal_1807_016
Miniatyyri Jeesuksen kärsimystiestä Oberammergaun kirkossa. Eurolla valot päälle!

Vierailtuamme kirkossa suuntasimme viereiseen trattoriaan maittavalle aterialle. Mukava oli syöda ulkona kaikessa rauhassa.

wipptal_1807_018
Lounas
wipptal_1807_019
Oberammergau

Sitten kello alkoikin näyttää siltä, että suuntasimme aluksi tuloreittiä takaisinpäin kunnes pääsimme autobahnalle kohti Müncheniä. Vakionopeussäädin 130 km/h ja matka taas joutui. Müncheniin päästyämme Mt Murphy tuli salamatkustajaksi. Minin navigaattori sekosi samalla kun saavuimme kaupunkiin ajaaksemme sen läpi lentokentälle. Liikennettä oli kiitettävästi ja onneksi viitoitus Saksassa on hyvä. Ja oli meillä navit puhelimessa ja vielä tarvittaessa oma TOMTOMkin mukana. Lopulta matelimme kaupungin ympäri ja teimme vain yhden koukkauksen. Varsin vaivattomasti päästiin lentokentälle autoa luovuttamaan.

wipptal_1807_021
Jonotusta Münchenissä
wipptal_1807_022
Kentällä

Kiersimme tankkaamaan auton pitkäaikaispaikotuksen vieressä olevalle alueen ainoalle huoltoasemalle Agipille. VArsin vähän Mini kulutti matkalla. Sellaista 5 l/100 km. Polttoainekulut pysyivät bensiinikoneesta huolimatta kohtuullisina.

Kentgän autonluovutus on ilmiömäinen. Kaikkien autovuokraamoiden autot ajetaan samaan halliin, porukka ohjaa auton seisomaan ja paikalle saapuu tarkistaja. Kun kaikki on ok, saat lähteä terminaaliin. Nopeaa ja tehokasta! Jos haluaa lisäksi kuitin palautuksesta, sen saa hallin toimistosta ohimennessään.

wipptal_1807_023
Sinne jäi hauska Mini!

Siirryimme matkatavaroiden luovutukseen. Checkinin olimme tehneet jo edellisenä iltana verkossa ja boardingpassit olivat kummankin iPhonessa. Vähän oli ylikiloja, mutta ei maksuja. Turvatarkastuksessa Juhalta otettiin sitten jo kamerasta huumetestitkin. Sen verran oli elämää ja elektroniikkaa repussa.

Siirryimme vielä tuliaisostoksille, pienelle palaselle ja pian olikin aika jo siirtyä portille. Kone odotti putken päässä ja paikat löytyivät nopeasti. Lentomatka suijui lueskellen ja torkkuen. Lufthansa on viimeisiä yhtiöitä, joka myös tarjoilee jotakin myös Euroopan sisäisillä lennoilla. Nyt oltiin hövelillä päällä ja juomakärryt kävivät parinkin kertaa.

Helsingissä odoteltiin aika kauan matkatavaroita, mutta ne saatuamme taksiin ja kotiin. Se oli siinä. Oma koti kullan kallis.

Hyvä reissu! Hienot maisemat! Hyvät muistot!