Torstai 11.7. – Ihan vaan pieni lenkki

Torstai 11.7. – Ihan vaan pieni lenkki

Aamulla nukutti taas kunnolla. Kymppiin. Eipä ole pitkään aikaan tätä tehnyt kotona. Vuoret hoitaa stressiä. Siinä sitten pienet aamupalat ja blogia päivittämään. Siinä menikin mukavasti aamupäivän pari tuntia. Sitten alettiin miettimään mitä muuta tehtäisiin. Päätettiin tehdä pieni lenkki ihan tässä majatalon kulmilla. Joopajoo! Mini jätettiin tällä kertaa lepäämään Saxenhofin pihaan ja lähdimme kapuamaan ylös viereistä vuorenkuvetta. Lähtiessä vanha emäntä totesi, että on aika kuuma kiivetä sillä puolella ja suositteli toista puolta laaksoa. Mutta eikän ny härmäläiset kuuntele. Olisi pitänyt. Aika kuuma oli kivuta ylös.

Mini jätettiin parkkiin
Mini jätettiin parkkiin

Hissuksiin kiipesimme vaellustie 65  pitkin kohti puurajaa. Näkymät olivat hienot. Ja paranivat askel askeleelta. Ylämäkeen on aika raskasta polkea. Kaikkiaan päivään tuli yli 20 000 askelta / 11 km, puolet ylöspäin ja toinen puoli alaspäin. Välillä aika äkkijyrkkää. Se siitä ihan pienestä lenkistä!

Matkan varrella oli maalaistaloja. Aika ylhäällä muuten. Ja niitä karvakorvalehmiä. Ylöspäin mentäessä myös murmelit viheltelivät varoituksiaan. Ei kuitenkan vieläkään nähty niitä. Pari gemssiä loikki polkumme ylitse viivana. Ei saatu kuvaa.

Yhä ylöspäin

Puhuimme lähtiessä pienestä lenkistä. Se vain kasvoi matkan varrella täydeksi päivävaellukseksi. Meillä oli mukana vain litran juomapullo, mutta onneksi vuoristomajojen pihalta saa täydennystä. Vuoristolähteiden raikkautta.

Vaeltajan huoltoasema
Vaeltajan huoltoasema

Kiipesimme siis vastakkaiselle puolelle kuin tiistaina. Ja ylhäältä myös näimme edellisen vaelluksen paikat.

Korkealla ollaan
Korkealla ollaan

Sumpfkopf jäi valloittamatta ajan puutteen vuoksi. Olisi pitänyt olla kolmisen tuntia aikaa lisää. Ihan oli tässäkin kipuamista reilusti kahteen tonniin. Ylhäältä oli huikeat näkymät Schmirntaliin ja molempiin suuntiin. Tuxerjoch näkyi taustalla, siellä ovat Hintertuxin jäätiköt.

Ylös pääsimme varsin kivuttomasti, mutta laskeutumisen ensimmäinen jakso oli melkoista pudotusta huonolla polulla. Sauvat olivat tarpeen ja jokainen askel piti ottaa todella varovasti. Sauvat rinteeseen ja niihin tukien jalansijat ja toisto. Näin tultiin alaspäin monta sataa metriä. Käy muuten niin käsien, selän ja jalkojen päälle. Mutta kaikki on kotiinpäin.

Pikkuhiljaa laakso lähestyi
Pikkuhiljaa laakso lähestyi

Vähän kerrassaan laakso läheni ja iltakellot kuuluivat Schmirnin kirkosta komeasti vuorenrinteille. Lopulta polku leveni metsäautotieksi jolloin vaeltaminen nopeutui. Paitsi että tienvieressä oli aivan sairaan paljon metsämansikoita. Jotka hävisivät vaeltajien suihin aika nopeasti. Mukavaa matkamuonaa ja lisäenergiaa.

wipptal_1107_035

Lopulta kierrellen ja kaarrellen vuorenkuvetta laskeuduimme kylään ja illan hämärtyessä kapöttelimme Saxenhofiin. Kuuma kylpy on taivaallinen tällaisen päivän jälkeen. Se pehmittää mukavasti kipeytyneitä lihaksia (siis mitä?). Blogit päivitykseen, kuvat järjestykseen ja sitten onkin aika nukkumaan. Saa nähdä miten tikkana sitä huomenna on ylhäällä. Hieno päivä taas! Sitä saatiin mitä tultiin hakemaan! Sielu lepää, ruumis rasittuu!