Timanki ilta

Timanki ilta

Päiväunien virkistävan vaikutuksen jälkeen kaksikkomme suuntasi rantabulevardeille maleksimaan, mikä on täällä kansanhuvi. Näyttäytyminen, kävely, ystävien tapaaminen ovat tapana. Nimenomaan päivä- ja iltakävelyillä. No, meille passaa. Eilen tuli mittariin 23000 askelta.

Illan hämärtyessä askeleemme johdattivat meidät kohti auringonlaskua. Kuljimme uuden puolen ympäri ja vanhankaupungin halki kalastajasatamaan odottelemaan auringon kultaisen pallon mereen sukeltamista. Liikkeellä oli paljon kansaa ihan samoissa merkeissä. Kojulta kojulle kuljimme hitaasti, mutta varmasti hyvää auringonlaskun ihailupaikkaa etsiskellen. Mielessä oli myös päivällisravinteli. Voisiko nämä kaksi asiaa yhdistää?

Voi. Muutaman ravintelin tarrkastuksen jälkeen löysimme paikkamme Diamanti hotelliravintolan katoksen alta Mustanmeren auetessa allamme. Kitaristi säesti miellyttävällä musiikilla kala-ateriaamme. Ei paskempi paikka iltaa viettää. Katoksen vierestä pääsi kuvaamaan möllikän mereenlaskun. Mikäs siinä oli aterioidessa, illan muuttuessa tummaksi sametiksi. Stressi valui pois auringonlaskun mukana.

Ravintolassa ja muutenkin täällä kannattaa olla tarkkana. Englannin osaaminen on vähän niin ja näin ja tilauksen tullessa saatkin muuta mitä tilaat. Varmista siis tarjoilijalta että hän on ymmärtänyt. Ruuat tulevat myös vähän miten sattuu. Siitä ei kannata poroja sieraimiin vetää. Maassa maan tavalla. Syö pois siinä järjestyksessä kuin pöytään tulee. Meille tuli ensin Juhan keitto, sen jälkeen Maren ranskalaiset ja kun ne oli syöty niin sitten kalat. Hyvää oli, mutta ei mitään ihmeellistä.

Toinen hauska erikoisuus on se, että täällä nyökkäys on kielto ja pään ravistus myöntö. Siis juuri päinvastoin kuin meillä. Siis jos sinulta kysytään haluatko lisää ja et halua, niin nyökkää!

Illan pimeydessä suuntasimme pötsit täynnä kohti hotellia. Me emme ole mitään bilehilejä vaan suuntamme usein reissuissa askeleemme ajoissa majapaikkaan. Jaksaa sitten päivällä uusia seikkailuja.