Tiistai 16.7. – Kirchentag

Tiistai 16.7. – Kirchentag

Tuli aamu ja tuli kuudestoista päivä. Yllättäen lihakset eivät olleet kummallakaan kipeät. Ehkä tänä vuonna olemmekin tehneet jotain oikein. Edellisinä vuosina on ollut päiviä, jolloin ei ole liikkumaan oikein kyennyt. Nyt todellisen koetuksen jälkeenkin meno maistuu. Pidämme kuitenkin ruhetagin eli lepopäivän. Pohdiskellessamme miten sen viettäisimme, päädyimme kirkkokierrokseen. Kirkot ovat täällä mielenkiintoisia ja niitä riittää. Joka kylällä on kirkko ja tuntuu melkein, että joka talolla oma kappeli. Joten tutustumista riittää, vaikka olemmekin Wipptalin kirkkoja ahkerasti kiertäneetkin.

Lähtiessämme talon vanha emäntä varoitteli, että on kuuma päivä. Ja kyll se heti siltä tuntuikin. Tosin lähdimmekin liikkeelle vasta puolen päivän tietämissä päivitettyämme blogit ja muuten vain sluupailtuamme. Sekin tekee lomalla hyvää. Minin katto auki. Nyt avoauto antaa parastaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lempeä lämmin tuuli hellittelee niskavilloja. Tämän vuoksi menopeliksi valittiin juuri tämä Mini. Hauskin auto, jolla olen koskaan ajanut.

Ensiksi suuntasimme Steinachin kautta Wipptalin laakson sille puolelle, jota emme juuri ole kolunneet. Autoilimme viehättävien kyläteiden kautta Mauerniin, jossa oli ensimmäinen kirkkokohteemme, Heilige Ursula, Pyhän Ursulan kirkko. Ensimmäistä kertaa tämä kirkko mainittiin jo vuonna 985! Rakennuksessa on edelleen säilynyt romaanista tyyliä. Sisältä se rakennettiin uudelleen vuonna 1678 ja varustettu myöhäisgoottilaisella alttarilla. Vuosina 1967-73 kirkko kunnostettiin. Hautausmaalle on tuotu myös Tuxiin ja Schmirntaliin haudattuja. Upea paikka kirkolla ylhäällä rinteellä.

wipptal_1607_002
Heilige Ursula

Kirkko oli valitettavasti poikkeuksellisesti lukossa, mutta kiertelimme viehättävällä hautausmaalla, josta oli upea näkymä Wipptaliin ja Steinachiin.

Jatkoimme samaa kapeaa korkealla rinteellä kulkevaa tietä kohti seuraavaa kylää ja sen kirkkoa. Tiezens on pieni kylä. Se oli Augsburgin hiippakunnan suojeluksessa kun Heiliger Ulrichin kirkko rakennettiin 1306. Myöhemmin vuonna 1732 se uudistettiin barokkityyliseksi. Yllätys yllätys, tämäkin kirkko oli lukittu, mutta avaimen olisi saanut läheisestä talosta. Emme jaksaneet lähteä etsimään vaan kuvailimme kirkkoa ulkopuolelta. Pari ukkoa kusoili penkillä kirkon kupeessa puun suojassa otellen yhteyksiä eri puolille.

Heiliger Ulrich
Heiliger Ulrich

Tiezenistä suuntasimme auton nokan kohti seuraavaa kirkkoa, joka tosin näkyi jo edellisestä kohteesta. Mutta tie vei sinne melkoisen mutkan kautta. Lyhyempikin reitti olisi ollut, mutta tie vaikutti niin kapealta, että palasimme Steinachiin ja sieltä maantietä pitkin Navistalin alkuun.

wipptal_1607_011
Sankt Katharina

Sankt Katharinan linnakirkko on ainoa jälkeenjäänyt rakennus jo vuonna 1234 dokumentoidusta linnasta. Itse kirkko on vihitty vuonna 1330. Ja jälleen pettymys. Tämäkin kirkko oli lukittu. Jo kolmas peräkkäin. Harvinaista.

Suuntasimmekin kulkumme Matrein Heilige-Geist-Kircheen, Pyhän Hengen kirkkoon. Se oli auki. Sisällä oli mukavan viileää ja hyvin rauhallista. Sellaista pyhää rauhallisuutta, jota kirkosta odottaa. Rauhallisuutta, johon on hälinän keskeltä ihana piipahtaa. Sellaista rauhallisuutta ja pyhää tunnelmaa, joka kirkossa pitääkin olla. Pyhä Maria tervehti meitä sisäänkäynnin luona. Pyhän Hengen symboli oli katossa kyyhkysenä. Muuten kirkko oli aika pelkistetty verrattuna joihinkin laakson muihin kirkkoihin verrattuna.

Matrei on pieni kaunis hieman yli 900 asukkaan kylä. Sen kirkkoa on kutsuttu myös sairaalakirkoksi. Kirkko mainitaan jo 1600-luvulla. Vuosina 1999-2000 kirkko kunnostettiin perusteellisesti.

Heilige-Geist-Kirche Matreissa
Heilige-Geist-Kirche Matreissa

wipptal_1607_015

wipptal_1607_016

wipptal_1607_017

Matreista suuntasimme Stubaitalin puolelle.Yritimme ensin Miedersin kirkolle, mutta se oli niin vaikeassa paikassa, että ajelimme vain kylän lävitse. Samoin kävi Fulpmesissa. Mutta mikäs oli 30 C helteessä kruisailla avo-autolla 😉

Fulpmesista jatkoimme pikkutietä pitkin Medrazin Heilige Margareth -kirkolle. Siellä meitä tervehti varsin raju näky heti eteisessä. Pitemmälle ei päässytkään rautaristikon vuoksi. Jeesus istui kärsivänä ja kahlettinuna kaltereiden takana.

wipptal_1607_022
Heilige Marghareta

wipptal_1607_024

wipptal_1607_026

Lopulta päädyttiin Neustiftiin. Parkkeerasimme automme Elfter-hissin parkkipaikalle ja kävelimme Pyhän Yrjön kirkolle, retkemme viimeiselle kirkolle. Heliger Georg sijaitsee ihan kylän keskellä. Se on jo isompi kirkko. Itseasiassa se on Tirolin toiseksi suurin kyläkirkko. Sisustus täynnä yllätyksiä upeine yksityiskohtineen.

 

 

wipptal_1607_029

Vuonna 1516 onmainittu ensimmäisen kerran kirkko St. Neustiftissä. Myös se oli omistettu Pyhälle Yrjölle. Vuonna 1772 kirkko kuitenkin tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa ja sitä ei koskaan rakennett uudelleen.Vuonna 1780 rakennettiin sitten uusi Yrjölle omistettu kirkko. Ulkopuolelta kirkko on varsin tavanomainen, mutta sisällä kirkkoa koristavat huikeat freskot, myös alttari on monitahoinen ja kaunis. Kirkko on tunnetun Franz de Paula Penzin käsialaa. Kirkon kolmen manuaalin urut ovat vuodelta 1993.

wipptal_1607_034

Kirkon sisältä löytyi kopioitava rippikoululaisten kuvavene. Hyvä idea. Katolisissa seurakunnissa rippikoulu käydään hieman aikaisemmin kuin meillä eli 12-vuoden iässä.

wipptal_1607_036

wipptal_1607_038

Kirkkoon aikamme tutustuttuamme siirryimmekin sitten ruokailemaan. Neufstift on turistipaikka. Sen huomaa ravintoloiden määrässä ja ruuan hinnassa. Nautimme retken kalleimman ravintolaruuan. Mare grillilautasen ja Juha valkosipulikatkarapuspagettia. Hyvää oli. Ei valittamista.

wipptal_1607_042

wipptal_1607_041

Ruokailun jälkeen siirryimme autolle ihaillen kymmenien riippuliitäjien liitoa kylän ylpuolella. Neufstift on riippuliitokeskus ja sieltä saa myös nk. tandem-lentoja. Mare ei ole vielä uskaltanut vaikka olen luvannut sen hänelle maksaa. Aika huiman näköistä touhua se onkin, kun varjo tekee voltteja. Kyydissä olijat näyttivät aika hiljaisilta alastullessaan.

Tandemlentoa
Tandemlentoa

Kotia kohti ihmisen mieli. Niinpä suuntasimme Minin kohti Schmirntalia. Kävimme matkalla vielä tämän reissun viimeisen kerran kaupassa täydentämässä ruokavarantoja. Vähiin käy ennenkuin loppuu. Jäljellä yksi kokonainen päivä Itävallassa ja matkapäivä kotiin. Aika haikeaa! Ensi vuonna uudelleen! Takoo jo takaraivossa!