Sunnuntai 8.7. – Tiefenbachfernerille

Sunnuntai 8.7. – Tiefenbachfernerille

Scorcio! Parvekkeelta näkyivät vuoret hienosti. Sääennusteet, joita täällä muuten kannattaa seurata, lupailivat joko sadetta tai puolipilvistä iltapäivälle. Niinpä nopeat aamutoimet ja baanalle.

Ajelimme Ötztaler Gletcherstrasselle. Kyseessä on Söldenin yläpuolella oleville kahdelle jäätikölle, Tiefenbachfernerille ja Rettenbachfernerille johtava maksullinen alppitie. Olimme jo yhdeksän jälkeen liikkeellä. Hissit aukesivat klo 9. Alppitielle ajelu maksaa 19 e henkilöautolla, hisseihin kävi Ötztal-kortit. Alppitie nousee jyrkästi ylöspäin jopa 13% nousulla. Muutama kehre löytyy myös alppiteille tuttuun tyyliin.

Ylös matkalaisen mieli

Rettenbachfernerin puolelta johtaa Rosi Mittenmaier -tunneli (Euroopan korkein tietunneli, 2820 m) Tiefenbachfernerin puolelle. Jätimme BMW:n isolle parkkipaikalle hissin ala-asemalle ja lähdimme ylös 3250 metriin. Ala-asemalla on iso ravintola, ylhäällä lähinnä näköalatasanne, joka roikkuu tyhjän päällä. Mare oli kovasti menossa jo Innere Schwarze Schneidelle, mutta sitten alkoi hieman huimata ja piti kääntyä takaisin.

Aika pilviseltä näytti ylös mennessä
Mare meinas mennä huipulle saakka
Painoraja?
Näkymää riittää

Aikamme kuvailtuamme suuntasimme Rettenbachfernerin puolelle ja kyltin mukaan EU:n korkeimpaan julkiseen tiekohtaan 2798,16 m. Tosin tunneli nousee vielä korkeammalle.

Kello alkoikin olla sitten sopivasti jo lounasaika ja alppitien varrella olimme nähneet Rettenbachalmin kyltin. Ajelimme siihen parkkiin ja nousimme pienen mäen almille. Paikka näytti rauhalliselta ja tilasimme lounaamme. Sitä odotellessa paikka täyttyikin nopeasti erimaalaisista turisteista. Heitä tuli autoilla, pyörillä ja kävellen. Kun saimme liha- ja juustolautasen eteemme, oli paikka jo täynnä ja iloinen puheensorina täytti ilman.

Lounaan jälkeen kävimme vilkaisemassa Hoch Söldenin, joka on muutaman hotelin ryhmittymä keskellä Söldenin laskettelualuetta.

Sieltä sitten suuntasimme navigaattorilla Längenfeldin yläpuolle olevaan pieneen alppikylään Griesiin. Sinne johti varsin mutkainen alppitie. Jokainen kehre eli serpentiinimutka oli nimetty esim. Panorama Kehre tai Maria Hilf Kehre. Yleensä niillä on vain numerot. Viehättävä kylä. Paljon näytti olevan vanhemman polven vaeltajia turisteina.

Aika olikin jo suunnata kohti kotimökkiä Winterstallissa. Varusteiden huoltoa, akkujen latailua ja päiväunet. Niillä taas seuraavana päivänä uusiin seikkailuihin.