Sunnuntai 7.7. – Korkean paikan synttärit

Sunnuntai 7.7. – Korkean paikan synttärit

Sunnuntai koitti ja aurinkokin taas paistoi. Aamiaiseksi mysliä, mustikoita, rusinoita, leipää ja leikkeleitä. Kahvia päälle ja reput kuntoon. Oli Maren synttärit ja päätimme lähteä niitä juhlimaan korkealle. Stubaikortteja kannatti käyttää ja niin päätimme suunnata jäätikölle.

Lähtiessämme sovimme samalla Hertan kanssa maanantain ohjelmaksi heidän omassa Eller Hüttessä vierailun. Katsotaan onko sää suotuisa. Hertta varoitti iltapäivän ukkosesta, mutta nyt paistoi aurinko.

Katto auki kohti Stubaitalia
Katto auki kohti Stubaitalia

Ajelimme rauhassa St Jodokin, STeinachin, Matrein ja Schönbergin kautta Stubaitaliin. Matkalla piipahdimme katsomassa mainoksen mukaan auki olevaa kauppaa, mutta se olikin vain lähinnä kahvila. Mare ei ole vieläkään saanut tyylikästä avoautolierihattuaan.

Stubaitalin perällä on jäätikkö, jonne nousee varsin pitkä, itseasiassa kolme jaksoinen kabiini hissi. Mutta sitten noustaankin korkealle. Tänään siis löysäilimme ja vain käpötelimme ylhäällä vuorilla.

Dresden Hütte
Dresden Hütte

Ensimmäisen etapin tasanteella sijaitsee Dresden Hütte, varsin luxusalppimaja. Se on myös iso. Läheisillä kallioilla on hyvät Klettersteigit eli valmiiksi rakennetut kiipeilyseinät. Paljon esim. koululuokkia majoittuu hütteen  ja harrastaa tälle maalle tyypillistä koululiikuntaa.

Nousimme niin korkealle kuin pääsimme hissillä ja jatkoimme vielä lyhyet portaat (puuh) ylös näköala tasanteelle. Olimme Top of Tyrol!

Top of Tyrol!
Top of Tyrol!

Yli kolmentonnin alkaa ilman ohuus jo tuntua. Pilvistä huolimatta näkymät olivat huikeat. Valkoisia vuorenhuippuja silmän kantamattomiin. Muutama hiihtäjäkin vielä nähtiin laskemassa kolmesta tonnista väliasemalle. Ja rodelkelkkailijoita. Aika mukava mäki. Ja vauhti.

Viime vuodesta ylös oli rakennettu kappeli, jonne johtava polku oli varsin kapea ja kivinen. Mutta niinhän se on.

Kivinen tie
Kivinen tie

Itse kappeli oli karu. Risti seinällä. Kynttilä seinän kolossa ja alttarimaalauksena ikkuna maisemaan. Muuta ei tarvita. Sisällä penkki istahtaa ja lausua hiljainen rukous. Einer der Schönsten Wege zu Gott führt über Die Berge eli Yksi kauneimmista teistä Jumalan luokse kulkee vuoren ylitse.

Alttaritaulu paremmasta päästä.
Alttaritaulu paremmasta päästä.

Kappelivierailun jälkeen suuntasime askeleet synttärilounaalle Euroopan korkeimmalla sijaitsevaan ravintolaan. Valitsimme Schnitzelit maan tavan mukaan. Ja kokoa oli lautasen verran. Hyvä kun päivän kuningatar jaksoi kiiveta lounaan jälkeen omaan valtaistuimeensa.

Päivän kuningatar, Mare
Päivän kuningatar, Mare

Hissit menevät aika aikaisin täällä kiinni. viimeinen lasku on jo kohta klo 15 jälkeen, joten suuntasimme hangessa tarpoen yläasemalle. Hyppäsimme kabiiniin ja alas laaksoon. Kello oli sen verran vähän, että päätimme piipahtaa Serlesbahnin kesäkelkkaradalla, mihin myös korttimme oikeuttivat. Valitettavasti noustuamme ylös alkoivat ukkospilvet kerääntyä ympärillemme ja kelkkarata sulkeutui turvallisuussyistä.

Ukkospilvi
Ukkospilvi

Vähän aikaa arvottuamme lähdimme kabiinilla alas. Niinkuin moni muukin. Senveran mustia olivat pilvet. Ajaessamme kohti Schmirniä taivaat aukenevitkin ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Eikun mökille päivittämään blogeja ja lukemaan kirjoja. Niitä jaksaa yleensä pari sivua ja sitten väsynyt vaeltaja siirtyy unten maille. Mukava sunnuntai!