Sunnuntai 23.7. – Krummgampenbach

Sunnuntai 23.7. – Krummgampenbach

Sunnuntai alkoi hyvin verkaisesti. Toooooodelllaaaaa verkkaisesti. Niinkuin vähän kaikkia aamut tällä reissulla. Mutta hyvin on ehditty vaikka ei olle jo seitsemältä baanalla. Minin nokka kohti Krummgampenbachia.

Auto parkkiin jäätikkötien varteen ja sauvat esiin. Lähdimme nouseemaan hieman märkää mutta ihan käveltävää polkua kohti Krumgampenbachin alkulähteitä kuin Livingston Niilillä ikään. Maasto oli karua. Muutamia kasveja kasvoi kivien seassa, välillä oli kosteikkoja, joissa kasvoi myös ruohoa. Sitä laiduntavat täällä pörrökorvalehmät, kuten tätä rotua kutsumme.

Yllättäen mäkeä noustessa silmä kiinnittyi nappisilmään. Vuorien suuri jyrsiä, murmelihan se siinä. Kamera rauhallisesti esiin ja ruutuja muistikorttiin. Murmelit ovat varsin arkoja eläimiä ja vilahtavat nopeasti kaivamiinsa käytäviin häiriön sattuessa. Vartiossa oleva viheltää kimeästi varoituksen havaitessaan jotain epätavallista. Aika tovi siinä katseltiin toisiamme. Lopulta murmeli katosi koloonsa, josta katseli meidän ohitustamme.

Joki kohisi vieressä noustessamme ylöspäin. Olimme ajatelleet nousta ylös vuorijärvelle, mutta lopulta tummat pilvet ja vihmova sade käänsi kurssimme takaisin autolle päin. Vuorilla ukkonen ei ole mitenkään mukava paljaalla rakalla.

Sade näyttäytyi lopulta varsin lempeänä ja oli jo lakannut saapuessamme takaisin autolle. Hiki tuli, mutta niin sen pitääkin. Ilman hikeä ei saa hyviä kuviakaan. Sen eteen täytyy hieman nähdä vaivaa.

Laskeuduimme alas patojärvelle ja sinne päästyämme ilma oli taas erinomainen.

Matkalla pysähdyimme kuvaamaan jäätiköltä patojärveen syöksyvää jokea. Paikalliset olivat rakentaneet rajuimman kosken kohdalle oikein näköalapenkin. Sieltä näkyi köysiinsä jäätynyt kiipeilijä ilmeisesti Franz nimeltään. Muuta tarinastaan emme tiedä kuin sen että siellä se puristaa köyttä ihan puupökkelönä. Ei uskalla laskeutua alas. Eikä kiivetä ylös.

Koski syöksyi melkoisella voimalla alaspäin. Tuolla ei ihan kanootilla pärjäisisi.

Ajelimme Patojärven pohjoispäähän ja kuvailimme hetken. Siellä on sähköntuotannon opastuskeskus. Oli aika raskasta tehdä sähköä. Radio saatiin kuulumaan ja tuuletinkin hieman pyörähti. Ruokailimme myös samalla ravintolassa. Pitzaa ja gulassia. Hyvää mättöä. Nälkäkin oli jo eikä travinnut tehdä kämpillä ruokaa.

Padolla on menossa kunnostustyö ja työmiehet ajelivat veneillä. Asustelevat ilmeisesti lautalla. Lopulta sitten kurvasimme kämpille odottelemaan tuttavapariskuntaa vierailulle Saksasta. Ajo Erlangenista vie aika myöhään, mutta eihän meillä mihinkään kiire ole, kun olemme lomalla!