Sunnuntai 16.7. – Pitztaler Gletscher

Sunnuntai 16.7. – Pitztaler Gletscher

Aamu oli rauhallinen. Herääminen otti oman aikansa. Rauhallinen aamupala herätteli lempeästi kahvintuoksuisesti. Yläkerran pirpanat tanssivat niin että katto kolisi. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Silloin alkaa takoa päässä: ylös, ylös, ylös. Niin päätimme nousta Pitztalin jäätikölle. Kamerat kuntoon ja Minin katto alas.

Ajelimme Kaunsin ja Pillerin kautta Pitztaliin. Wennsissä tankkasimme Minimme kolmannen kerran reissussa. Kilometrejä on nyt yli 1600.

Kuvaillen ajelimme Pitztalin päähän ja Mini parkkiin Pitztal Expressin ala-asemalle. Pitztalin jäätikölle kulkee juna vuoren sisässä. Juna on aloittanut liikennöintinsä 1983. Juha matkusti junassa ensimmäisen kerran 1985. Nyt jo vähän aikaa nähnyt juna kulkee puolen tunnin välein. Junia on itseasiassa kaksi ja ne kohtaavat puolivälissä. Ostimme liput niin Expressiin kuin Wildpitzebahniin. Hinta on kova: 39 euroa henkilöltä. Se kannattaa maksaa, mutta vain aurinkoisena päivänä.

Junan saavuttua yläasemalle suuntasimme samantie kohti seuraavaa etappia. Jäätikön maisemat ovat karut. Kiveä. Gondolihissi nosti meidät aina 3440 metriin. Yli kolmessa tuhannessa metrissä alkaa jo ilman ohuus vaikuttamaan.

Nousimme näköalatasanteelle. Ja oli näköalat. Joka suuntaan. Silmän kantamattomiin vuoria. Alppeja ja Dolomiitteja.

Aikamme kuvailtuamme laskeuduimme James Bond tyyliseen Itävallan korkeimpaan kahvioon. Vuorossa oli Appfelstrudel mit Sahne. Check! Alppiaurinko lämmitti ja vuoret rauhoittivat. Mikä oli istuskellessa.

Laskeuduimme tovin jälkeen junan yläasemalle ja tarkastimme milloin seuraava juna lähtee. Viimeinen lähtisi 16.25, joten olisi vielä tunti aikaa käydä vuorelle rakennetussa kappelissa, Valkoisen Valon Kappelissa (Kapelle des Weißen Lichtes). Karussa paikassa valkea taideteos. Todella upea kontrasti. Sisällä värilliset ikkunat luovat väriläikkiä vaalealle seinälle auringon asennon mukaan. Sisätilat ovat yhtä karut kuin ympäröivä luonto.

Ehdimme toiseksi viimeiseen junaan klo 15.45. Junaan tuli myös kolme kropaltaan kireän näköistä vaeltajaa. Luultavasti sama kolmikko, jonka näimme laskeutuvan Wildpitzeltä alas.

Minimme odotteli mukavasti puiden varjossa. Katto alas ja kotia kohti Vergötscheniin. Perille päästyämme totesimme talon täyttyneen. Autopaikat olivat täyttyneet.

Nautimme auringon lämmöstä ei niin kauniilla terassillamme yhdessä talon kissan kanssa. Kyllä muuten lämmittikin.