Sunnuntai 12.7. – Maailma 3115 metristä

Sunnuntai 12.7. – Maailma 3115 metristä

Aamu-unet tuntuivat niin mukavilta. Ei meinannut kuljettajakaan nousta, häthätää aamiaiselle. Mutta kahvilla se sunnuntaikin lähti käyntiin. Joukkomme suuntasi muistelemaan edellistä matkaa Kaunertalin jäätikön suuntaan. Kaunertal on yksi upeimmista laaksoista Itävallassa ja Alpeilla. Se on kapea ja nousee lopulta korkealle.

Maailma näyttää erilaiselta 3115 metristä merenpinnan yläpuolella. Huolet, murheet ja stressi häviää metri metriltä ja näkökulma avartuu. Ylhäällä istuisi ja meditoisi tuntikausia. Sellainen rauhoittava vaikutus vuorilla on. Sielu lepää silmän tähytessä kauas.

Nousimme aina yli kolmeen tuhanteen metriin, josta näkymät aukenivat kolmen valtakunnan alueelle, Italiaan, Itävaltaan ja Sveitsiin. Ilma alkoi olla jo aika ohutta. Tunsi askelissaan. Onneksi keli oli suhteellisen hyvä. Ei kylmä eikä kuuma.

Huipulta olisi löytynyt oikopolku takaisin Reschenseellekin. Polku laskeutui vain niin äkkijyrkkään että jätettiin väliin ja suosiolla palattiin tuloreittiä takaisin. Upea reissu hieman pilviselläkin säällä, kun näkyvyys oli kuitenkin hyvä.

Jäätikkötien päässä tapasimme Gubbel Toursin ryhmän, joka oli varsin gubbeleita!

Weissee on pieni lampi Kaunertalin ylärinteillä. Nimensä se on saanut veden väristä. Ja eikös siellä pinnassa jotenkin se lammen ladykin erotu? Kuvailimme paluumatkalla erinäisiä paikkoja. Åkekin suorastaan innostui:” Tätä oltiin tultu hakemaan!”

Katse tiiviisti korkeuksissa.

Viides kerta Kaunertalissa, mutta aina nämä paikata ovat erilaisia. Vieläkään niistä ei saanut kylläkseen. Joka kerta vuoret ovat tarjonneet erilaiset näkymät ja erilaisen näytelmän. Ei tämä toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi. Kyllä tänne viitsii palata.

Paluumatkalla Åke ja Anssi jäivät kämpälle eineksen tekoon. Juho, Juha ja Mare suuntasivat Schloss Naudersbergille, mutta se oli valitettavasti jo kiinni. Auki se on sunnuntaisin vain aamupäivällä, joten se siitä. Korvikkeeksi suunnattiin majapaikkamme vastapäiselle rinteelle olevalle tielle. Tienviitat kertoivat sen johtavan St. Moritziin. Ihan niin pitkälle kolmikkomme ei kuitenkaan matkannut, mutta laskeutui serpentiinitietä Sveitsin puolelle kumminkin. Seurailimme joen vartta tovin ja löysimme sopivan korvikelinnan, jota kotvan kuvailimme. Sen jälkeen suuntasimme Audin keulan takaisin Nauderssiin.

Apart Benita on osoittautunut oivalliseksi valinnaksi. Pari vuotta vanhana se on hyvin siisti. Ja Panorama -huoneisto riittävän suuri meidän porukalle. Tosin Åke nukkui alahuoneen oleskelutilan keikkuvalla sängyllä. Yläkerran makuuhuoneet olivat huippuluokkaa ja viihtyisätkin. Varsinkin puukatto on mahtava. Huoneistomme terassi on kuvan talon vasemmassa reunassa Oikeassa reunassa on isäntäväen piha-alue. Välissä on vielä toisen lomahuoneiston terassi alakerrassa. Auton sai parkkiin näppärästi talon eteen. Kartoista ei taloa vielä löytynyt sen uutuuden vuoksi. Ympärille myös rakennellaa lisää lomahuoneistoja.

Nauders oli kätevä paikka. Siitä oli mainiot yhteydet niin Itävalla, Italian kuin Sveitsinkin suuntaan. Sadan kilometrin säteeltä löytyy todella paljon tekemistä ja Münchenin lentokentältä ajaa Nauderssiin kolmessa tunnissa. Suositellaan.

Talon varustuksiin kuuluin LAN, jota emme koskaan saaneet toimimaan, mutta 39 euron B:FREE -3G prepaid kortti ajoi saman asian kun se lopulta saatiin toimimaan. Kortin datamäärää jäi aikatavalla käyttämättä samoin puheaikaa, joten jos olet matkalla Itävaltaan vuoden sisällä niin hierotaan kauppaa.

Viimeinen päivä alkaa olla pulkassa. Vielä pakkaus ja vuokran maksaminen illalla. Maanantaiaamuna suuntaammekin sitten kohti kotia. Mutta sitä ennen vielä seikkailumme jatkuu seuraavassa numerossa, jota kirjoitellaan jo sitten kotomaassa. Itävalta vaikenee, mutta Suomi jatkaa hetken kuluttua.

One Reply to “Sunnuntai 12.7. – Maailma 3115 metristä”