Sumuisten vuorten gorillat

Sumuisten vuorten gorillat

Sumuisten vuorten kätköissä voi olla vaikka mitä! Sunnuntaiaamu alkoi joidenkin osalta varsin aikaisin. Juha ja Mare karistivat unet silmistään ja lähtivät kuvailemaan Gerlosbergiin heti kuuden jälkeen. Taivas oli osittain avoimena ja pilvet risteilivät niin yllä kuin allakin. Vuoret näyttivät varsin mystisiltä.
Kuvausmatkan reitille sattui myös varsin suuri joukko SUURIA etanoita, joita olisi voinut poimia suoraan pannuun. Jätettiin kuitenkin nuo varsin rauhallisesti liikkuvat eläimet kulkemaan omia polkujaan.

 Vuorten sumut saavat mielikuvituksen äkkiä liikeelle ja erilaisia maahisia ja peikkoja kuvittelee todellakin helposti niityille ja metsien siimekseen.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Gerlosstauseetä ja Wildgerlostalia. Sää parani koko ajan päivän mittaan.

Tosin sadettakin oli aika ajoin. Sää vaihteli todella nopeasti ja niiden aiheuttamia kivivyöryjäkin kuultiin rinteiltä tulevan alas. Varovainen saa olla. Kiipesimme Trisslalmille ja pilvien pelottamana lopulta palailimme takaisin kiertelemään laaksoa. Maisemat olivat kohdallaan.

 Gerlos-Turmin vuoria. Polut olivat erinomaisessa kunnossa ja pienet sateet eivät juuri haitanneet. Aurinko lämmitti erinomaisesti aina kun näkyi. Ja näkyhän se.

Arbiskarkopf. Tulee elävästi Toblerone mieleen vaikka Itävallassa ollaankin.

 Kedoilla kukt olivat eriomaisesti jo edustettuina. Mikäs oli kulkijan silmän ja mielen levätessä askelten viedessä liukumiinoja väistellen. Nimittäin karvakorvalehmiä oli myös runsaasti liikkeellä.

 Alpengasthaus Finkau palkitsi kulkijan makoisalla kaakaolla kävelyn päätteeksi.

 Toiset vaeltajat tyytyivät vain olueeseen.

 Itävaltalaiset lehmät ovat hyvin rock…..

 …kuten myös kanatkin. Finaun pihassa oli lapsille suunnattu (ja vähän lapsenmielisillekin) puutarha, josta löytyi myös eläimiä pupuista pikkupossuun. Orrella tepasteli varsin hupaisan näköinen kana…kuin suoraan Sesame streetin Big Bird!

 Näihin maisemiin ei kyllästy. Uusia löytyy koko ajan ja vanhatkin näyttäytyvät erilaisina. Luonnon tositeatteria.

 Oma koti kullan kallis. No, aika edullinen kuitenkin. Talomme löytyy metsän reunasta kappelista oikealle.

Päivän päätteeksi kiersimme vielä jylhissä maisemissa Zillertal Hochalpenstrassella. Tie oli kapea, mutta maisemat henkeä salpaavia. Ajoittain pilvet peittivät näkyvyyttä, useinmiten paljastivat harmaan, vihreän ja valkoisen harmonian.

Tästä on hyvä jatkaa…