Sallasta Niliin – keskiviikko 18.8.2021

Sallasta Niliin – keskiviikko 18.8.2021

Olimme Runon ja Rajan tien päässä, pohjoisessa Sallassa. Tie oli vaihteleva ja eri maakuntien maisemat erilaiset. Mielenkiintoinen reitti. Suositus. Varsinkin sotahistorista kiinnostuneille. Ja erämaista. Kovin on monimuotoinen maamme.

Aamu aukeni kosteana ja sadetta oli tällekin päivälle luvassa. Säät ovat olleet varsin kehnot verrattuna koko kesään. Onneksi matkamökki antaa paljon anteeksi. Ei onneksi olla sokeria ja sateessa sateen sattuessa mennään.

Aamutoimien jälkeen joissa extrana oli harmaavesisäiliön tyhjennys ja raikasvesisäiliön täyttö suuntasimme keulan kohti Sallaa. Tai niin tehtiin nopean pysähdyksen jälkeen. Alueen avaimet oli jäänyt roikkumaan auton naulaan. Onneksi pitivät lähdössä ääntä. Sähkön kulutus oli muuten yön aikana ollut n. 5 kWh (6 snt).

Sodan ja jälleenrakennuksen museo, Salla

Sallassa kurvasimme ensiksi Sodan ja jalleenrakennuksen museolle (museokortti käy), joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi kohteeksi. Siellä oli esitelty Sallan alueen sotahistoriaa ja sodan jälkeistä nousua. Salla menetti puolet alueestaan sodan jälkeen. Vanha kirkonkylä jäi naapurin puolelle. 1940-50-luvuilla Salla nousi merkittäväksi maa- ja metsätalouspitäjäksi. Heinän tuojasta tuli sen viejä. Maitoakin vietiin yli miljoonan markan arvosta.

Salla oli vilkkaan oloinen keskus. Keskustassa sijaitsi myös tanskalaisten ev.lut. seurakuntien lahjana rakennettu kirkko. Tanskalaiset seurakunnat keräsivät rahaa Suomeen kiitollisena siitä ettei heillä oltu poltettu kirkkoja. Rahoilla ostettiin ruoka-apua Suomeen, jonka myynnillä moninkertaistettiin lahja ja uuteen kirkonkylään saatiin pystyyn kaunis kirkko. Kirkon pihalla on myös sankarivainajien muistomerkki. Silmään kiinnitti patsaan hahmojen lapikkaat tuomassa paikallisväriä.

Sallan kirkko

Sateessa suuntasimme kohti Kemijärveä ja Rovaniemeä. Matkalla pysähdyimme Salpalinjan kunnostetulla bunkkerilla. Bunkkeri oli komentobunkkeri. Aika jykevä oli. Neuvostojoukot pääsivät aluksi etenemään varsin syvälle Suomeen Sallan suunnalla. Vasta Kemijärvellä suomalaiset saivat tilanteen hallintaan ja pysäytettyä vihollisen etenemisen. Pohjoisessa myös partisaanit olivat sotien aikana oma uhkansa. Varsinkin siviiliväestölle.

Lounas nautittiin levikkeellä ja samalla hieman yltynyttä sadetta pidellen. Aikaa oli matkaan mukavasti, joten hoppu ei ollut oikein minnekään.

Majoituimme Ousnakoski Campingiin Ounasjoen rannalle. Hieno paikka. Ja kallein tähän mennessä. Lähes puolet kalliimpi kuin edelliset. Tulee täyttymään viikonloppuna Jukolan suunnistajista. Me mennään alta pois.

Olimme varanneet illaksi pöydän Nili-ravintolaan. Anniina haki meidät portilta ja suuntasime Valtakadulle herkuttelemaan. Valitsimme keittiömestarin yllätysmenun ja oli muuten hyvää niin suulle kuin silmillekin. Todellinen kulinaristinen ilotulitus. Keittiömestarin yllätys, kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka: ensin ruisnapilla lohimousse, sitten savustettu lohipala nokkosvohvelin päällä, sienimousse ja savukeltuaista, sitten korvasieni keitto, niin hyvää jollaista en ollut ikinä syönyt, ensimmäinen pääruoka oli savustettu kala rostisperunoilla ja kauden kasviksilla, pääruokana suussa sulava (kirjaimellisesti) poronpaisti nokkosperunalla ja omenakastikkeella. Jälkiruuaksi lakkapannakotta erilaisilla marjoilla höystettynä.

The Ateria meni heittämällä kolmen parhaan koskaan nauttimamme ruuan joukkoon. Muista top ruokamuistoja on ollut Haikon kartanon vastaavantyyppinen menu ja Rhodoksen kattoparvekkeella nautittu kala-ateria. Kaikki keikkein parhaimmassa Rouvan seurassa. Korvasienikeitto ja porofile olivat ruokailun ehdottomia kohokohtia. Keitön maku oli taivaallinen ja poro suli suussa, niin oehmeää liha oli. Menun hinta oli 59 e/hlö.

Lopuksi Anniina vei meidät takaisin Ounaskoski Campingiin ja pyörimme autolle. Hyvä ruoka, parempi mieli.