Rakennuksia ja kulttuuria

Rakennuksia ja kulttuuria

Ylösnousu oli hieman myöhäisempi kuin muina aamuina, joten myös aamiaisella oli enemmän väkeä. Osa oli lähdössä Bourgasin ostosretkelle. Aamiainen noudatteli suunnilleen samaa rataa kuin aikaisempinakin aamuina. Uutisten ja sään tarkastus iPadista. Kahvia. Leipää tai croisantteja. Tomaattia, kurkkua, munakasta, makkaraa. Kahvia. Kahvia. Tänään kahviautomaatille syntyi jonoa kun keitin ei ehtinyt kuumentaa tarpeeksi vettä. Pikakahviautomaatti. Ihan kantapöytään allasalueen viereen ei päästy, mutta sen viereen kuitenkin. Illalla hotelliin oli tullut aika tavalla uutta porukkaa. Kielestä päätellen puolalaisia, tsekkejä tai slovakeja.

Mare kävi aamiaisen jälkeen tapansa mukaan aamu-uinnilla hotellin altaalla, joka muuten on auki päivittäin klo 9-19. Joka aamu allasalue myös siivotaan huolellisesti. Tämän olemme havainnoineet aamiaiselle matkatessamme portaikon ikkunoista. Muutenkin hotellin ylläpito on hyvää. Hotellimme on siisti ja hyvässä kunnossa. Rikkoutunut suihkun letkukin korjattiin samantien. Huoneen siivous on myös esimerkillistä ja suoritetaan heti aamusta. Kerran on jo vaihdettu myös liinavaatteet. Ei niitä ekologisesti ajatellen joka päivä edes tarvitse vaihtaa. Olemme jättäneet pari levaa pöydälle päivittäin siivoojalle tipiksi hyvästä palvelusta.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme Sozopolin uuden puolen kukkulalle. Kuljimme Odessa-katua Sozopolin urheilukeskuksen vieritse ylös kukkulalle loivaa mäkeä nousten. Alueella on lähinnä paikallisten asutusta ja varsin paljon ilmeisesti lomaosakkeita. Alue laajenee ja rakennustyömaita näkyi eri puolilla. Osa rakennuksista oli jäänyt niin kutsutusti vaiheeseen, osa aika pitkäksi aikaakin, ulkoasusta päätellen. Olisikohan rakentajista pulaa, kun he ovat ympäri Eurooppaa parempien liksojen perässä?

Aikamme hortoiltuamme kahvihammasta alkoi kolottamaan kriittisesti. Olimme nousseet aivan kukkulan laelle tavoitteena näköala vanhaankaupunkiin ja satamaan. Talojen ja katujen sokkelossa puikkelimme Vihren -kadulle, jonka varrelta löysimme Mehata Orionin terassin ja sen huikean näköalan. Eikun pöytään ja kahvit kera jäätelön, hedelmäjuoman sekä melonilautasen. Hinta ei päätä huimannut, 15 levaa tippeineen. Ja mikä näköala. Tänne tullaan vielä syömään auringonlaskun aikaan. Päivä oli lämmin ja kukkulalla kukat kukkivat komeasti, vaikka varsin kuivalta maa näyttikin.

Kukkulalta suuntasimme alas vanhaankaupunkiin suoraan portaita pitkin kaupungintalolle. Eilisen turistihärdelin jälkeen kaupunki vaikutti varsin normaalilta. Olisiko kaikki olleet rannoilla? Juominen on muuten hyvin tärkeää näillä lämpötiloilla. Itse ei meinaa millään muistaa juoda tarpeeksi. Ja jos ei juo, niin seurauksena ompi minimissään väsymys vakavimmillaan auringonpistos. Juomattomuus vetää aika letkuksi. Siis nestetasapaino kuntoon. Eikä se onnistu diureeteilla kuten olut ja kahvi.

Muurien ja talojen muodot ja yksityiskohdat ovat upeita. Pintaa ja viivaa löytyy uteliaalle monenlaista. Yksityiskohtia etsimällä tekee löytöjä niin maan- kuin katonrajastakin. Meduusakin taisteli aaltoja vastaan ja liikkui omaa verkkaista tahtiaan rannan suuntaisesti.

Vierailimme yksityisen säätiön ylläpitämässä museossa, joka toimii osassa kaupungin vanhaa muuria. Säätiön, joka on perustettu vuonna 2002, tehtävänä on edistää kulttuurimatkailua. Se on kunnostanut osan kaupungin puolustusmuurista museoksi, josta löytyy erilaisia muinaisesineitä. Kovin runsas esineistö ei ole ja koostuu pääosin erilaisista ruukunkappaleista. Lisänä on meriaiheista esineistöä. Ihan mielenkiintoinen joka tapauksessa. Sisäänmaksu oli suht korkea täkäläisittäin eli 4 lv / hklö. Ja palvelua olisi saanut jopa ruotsinkielellä, ei kuitenkaan suomeksi. Pistäydyimme myös etnologisessa museossa (1lv/hklö). Siellä on esillä paljon esim. kansanpukuja, työkaluja yms. elämään liittyvää yksi huoneellinen. Tämä museo sijaitsee säätiön tilojen yläpuolella olevassa rakennuksessa. Sisäänkäynti etnologiseen museoon on Kiril i Metodiilta ja säätiön museoon Milet-kadulta.

Museovisiitin jälkeen suuntasimme paitakaupoille. Sovituksen jälkeen löytyi parit puuvillapaidat Juhalle ja korvikset Marelle. Vaihtorahassa oli pieni kusetuksen yrityksen maku, annettiin ensin kolmentoista levan sijasta kolme. Ja anteeksipyynnöt tietysti kun ei ollut oukei. No, yrittänyttä ei laiteta. Kassien kanssa suunnistimme välipalaputiikin kautta hotellille. Mennessä nautimme paikallista kansanherkkua eli maissia. Myyntikojuja on joka puolella. Tähkät on jonniin verra isompia kuin esikypsennetyt suomalaisissa kaupoissa. Hyvää oli.

Päiväunet keskeytyivät oppaamme valitettavaan ilmoitukseen Nessebarin retken peruuntumisesta lopullisesti. Aallokko on noussut niin suureksi, ettei laivat lähde pomppimaan aalloille. Se siitä retkestä. Opas palautti retkirahat illansuussa päivystysaikanaan hotellin ala-aulassa. Lähdimme siis reilusti levoja taskussa päivällisravintolaa etsimään.

Ensin nousimme ihailemaan auringonlaskua ja näkymää satamaan. Lopulta laskeuduimme takaisin vanhankaupungin rajalle Ocean pubiin päivälliselle. Alkukeitoiksi tomaattikeitto ja lohikatkarapukeitto sekä valkosipulileipää. Pääruuaksi kolmen lihan pannu eli sach, joka muuten riittää hyvin kahdelle, jopa kolmelle. Jälkiruuiksi mascarpone ja hedelmäsalaatti. Juomana soodavedet ja Marelle airan l. paikallinen kivennäisveden ja yougurtin sekoitus. Lasku tippeineen 45 levaa l. noin 22 euroa. Ja tästä tuon pannun hinta oli 18,90 lv. Tyytyväisinä suuntasimme takaisin hotellille ja yöunille. Hyvä ruoka, parempi mieli!