Raatteen tiellä – maanantai 16.8.2021

Raatteen tiellä – maanantai 16.8.2021

Kaleva Camping

Aamu aukesi aurinkoisena Kalevala Campingissä. Mukavasti lämmitti ja söimmekin aamupalasta ulkona terassilla. Aamuisin toistuva rutiini auton kanssa, lämmitys pois, vesiboileri pois, energia kaasulle, johdot irti jne. Nyt myös olimme nostaneet auton toista puolta Thulen rampeilla vaateriin, joten niiden pakkaaminen kuului asiaan. Kun olimme saaneet auton lähtökuntoon saapui myös paikan isäntä ja alueen yrittäjä meitä moikkaamaan. Hän kertoi hieman alueen tilanteesta, joka avasi hyvin edellisen illan juttuja saapuessamme.

Kaleva Camping oli pois käytöstä kahdeksan vuotta kaupungin pallotellessa mitä alueella tehdään. Aluetta on myyty ja ostettu takaisin kaupungin toimesta. Tällä hetkellä Investor suunnittelee alueelle lomamökkejä. Nykyisellä yrittäjällä toiminta on nyt ollut kolmisen vuotta. Kehittää voisi jos tietäisi, että alue pysyy camping-alueena. Mahtuisihan nuo lomamökitkin alueelle hyvin ja molemmat tukisivat yritystoimintaa alueella. Mutta ku ei. Niin ei. Asiaa pallotellaan.

Alueella on ihan toimivat palvelut. Ei mitään luksusta ja kahdeksan vuoden tyhjänä oleminen näkyy rakennelmissa vanhahtavana designina. Mutta upea paikka, hienot maisemat, hyvät vaunu-/autopaikat, erinomainen sijainti lähellä Kuhmon keskustaa ja sen palveluja sekä tapahtumia. Olisi hölmöläisen touhua tuhota tällainen mahdollisuus. SF Caravan voisi ottaa tähän kantaa ja antaa tukea yrittäjälle. Alueen muut palvelut voisivat aivan hyvin tehdä yhteistyötä ja tukea toistensa toimintaa. Aivan välittömässä läheisyydessä on Pohjola-talo, Kaleva Hotel, Ampumahiihtostadion ja kuntoutuskeskus. Luulisi löytyvän synergiaa!

Muutaman sadan metrin päässä leirintäalueesta sijaitsee harjun sisään rakennettu Kuhmon Talvisotamuseo. Olemme tällä retkellä panneet merkille, että meillä usein puhutaan Kannaksen taisteluista ja nämä Suomen historian kannalta ehkä jopa merkittävämmät taistelut ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toki puhutaan Raatteen tiestä, mutta osaammeko nähdä miten merkittäviä olivat torjuntavoitot pohjoisimmilla rintamilla neuvostoarmeijan yrittäessä katkaista Suomi kahtia helpottaakseen sen valloittamista.

Kuhmon talvisotamuseo

Kuhmon talvisotamuseo koostuu paljolti valokuvista ja tiedosta vähemmän erilaisista esineistöstä. Mielenkiintoisia olivat tauluilla ja valokuvissa olevat tarinat ja kertomukset. Talvisodan historiasta alueella kiinnostuneille melkoinen aarreaitta.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta koko itärajan alueella sekä pommittaen kaupunkeja marraskuun 30. päivänä 1939. Sata viisi kunnian ja kohtalon päivää oli alkanut. Näyttely kertoi miten suomalaiset yllätettiin. Vasta puna-armeijan hyökkäyksen alettua tajuttiin esikunnassamme vihollisen ylivoima. Rajasopimuksen mukaisten joukkojen sijasta naapurista rajan ylitti useita divisioonia. Aluksi Suomi joutuikin vetäytymään taisteluissa viivyttäen hyökkääjän etenemistä. Talven kiristyessä kävi ilmi, etteivät hyökkäävät joukot olleet valmistautuneet talvisodankäyntiin. Autoissa ei ollut pakkasnestettä eikä vahvassa konerasvassa olleet laitteet toimineet pakkasessa. Luonnossa myös talvella likkumaan tottuneet suomalaiset onnistuivat vähin erin ottamaan tilanteen hallintaansa. Kävi ilmi, ettei puna-armeija vain marssisi voitonmarssia paraatipuvuissa Suomeen.

Uuttakin tietoa tarttui matkaan. Pahviset Enso Gutzeitin valmistamat kamiinateltat (painoivat 180 kg) oli uusi havainto. Talvi auttoi puna-armeijan hyökkäystä kovettamalla tiet, mutta jäät eivät kantaneet panssareita, joten järvien yli tapahtuvat hyökkäykset eivät onnistuneet. Suomalaiset pysäyttivät tieuralla etenevät joukot, pilkkoivat ne puolustusmotteihin ja tuhosivat nämä yksi kerrallaan. Mies- ja kalustoylivoima ei toiminut. Osa moteista onnistui puolustautumaan Moskovan rauhaan ja Talvisodan päättymiseen saakka. Valtava määrä kalustoa kuitenkin joutui suomalaisten käsiin sotasaaliina, mm. 200 kpl kuvan mukaisia kevyitä panssareita, joista suomalaiset tekivät tykinvetäjiä. Osaa varusteista voitiin käyttää suoraan kuten patruunoita. Osa saadusta kalustosta ei toiminut esimerkiksi tuumamitoituksen vuoksi suomalaisten aseiden kanssa. Mielenkiintoinen näyttely, joka valottaa ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeisiä tapahtumia.

Kurvasimme Kuhmon keskustan kautta täydentämään varastoja ja tankkaamaan kotimökkimme. Olipa kallis nafta, 1,629 e! Kuhmossa liikkuu myös vaarallisia kulkueita, joista tulee varoittaa oikein liikennemerkillä. Tämä uskonnollisesti sitoutumattomuus alkaa mennä liian pitkälle! Siis oikeasti merkki varoittaa mm. praasniekoista eli ortodoksiseen perinteeseen kuuluvista kulkueista. Ev.lut. kirkolliskokouksen aikana voisi laittaa samoja merkkejä paikallisten pubien läheisyyteen. Sen verran kova kirkollinen trafiikki käy siellä.

Kuhmosta seurasimme taas Runon ja rajan tietä kohti Suomussalmea ja Raatteen tietä, joka olisi toinen talvisotakohde päivän aikana. Tie oli kapeahko, mutta päällystetty, joten matka eteni mukavasti.

Saavuttuamme Raatteen porttiin, eli Raatteen tien Talvisotamuseoalueelle siellä olikin aika vilske. Selvästi viitostien läheisyys toi enemmän liikkujia paikalle. Ennen museokierrosta kävelimme lyhyen reitin alueen nk. taistelupaikoilla. Ulkona olevat näyttelyjutut eivät oikein vakuuttaneet. Vähän heppoinen oli polun anti.

Neuvostoliittolaisten korsun mallinnos
Pitkospuita Huokauksen suolle.
Huokauksien suo

Varsinainen Raatteen tien muistomerkki oli pahasti päässyt ruohottumaan. Suomalaisia ja neuvostoliittolaisia kaatuneita sotilaita kuvaavat kivet peittyivät aluskasvillisuuteen. Kivien määrä menetti hieman tehostaan. Kivipellon keskellä oleva siipensä suojelemaan levittävä relieffi oli sensijaan hieno. Muistomerkissä soi 105 kelloa, yksi kullekin Talvisodan päivälle. Etenkin neuvostoliittolaisten massaan perustuva hyökkäystaktiikka aiheutti heille valtavat tappiot. Raskaat olivat tappiot myös suomalaisilla. Joidenkin kylien miehet saattoivat kuolla lähes kaikki puollustaessaan kotiseutuaan. Talvisotauhosta voisimme luopua, mutta sankarien kunnioittamisesta ei. Äärimmäisissä olosuhteissa täysin ylivoimaista vihollista kohdanneet suomalaissotilaat tekivät itsensä uhraten ihmeen, joka pelasti Suomen.

Museokierroksemme alkoi varsin paatoksellisella lyhytelokuvalla Raatteen tien taisteluista. Paljon mielenkiintoista informaatiota kuitenkin saatiin. Neuvostoarmeijan oli tarkoitus yhdistää kahden hyökkäysosaston voimat Suomussalmella ja jatkaa kohti Oulua. Tämän estäminen oli suomalaisille elintärkeä ja siinä onnistuttiin. Iso osa hyökkäävistä joukoista olivat tulleet Puolasta Molotov-Rippentrop -hyökkäämättömyyssopimuksen jaettua maan kahtia Saksan miehitettyä toisen puolen ja Neuvostoliiton miehittäessä toisen puolen ja Baltian maat salaisen sopimuksen mukaisesti. Myös Suomi oli sopimuksessa merkitty Neuvostoliitolle. Ilmeisesti propaganda oli saanut joukot uskomaan myös suomalaisten ottavan heidät vapauttajina vastaan. Raatteentien joukoissa oli paljon ellei pääosin juuri Puolasta tuotuja ukrainalaisia, jotka eivät olleet tottuneet talvisodankäyntiin eikä heille oltu jaettu kunnollisia varusteita. Sensijaan kuormastoista löytyi mottien lauettua soittokunnan kamppeet Oulun voitonparaatia varten ja kondomeja autolastillinen suomineitojen rakkaudellista vastaanottoa varten. Sitä varten oli jopa äänilevyt ja grammarit mukana. Toisin kävi.´

Puna-armeija sai sodan alussa ylivoimallaan haltuun Suomussalmen hyökäten pohjoisen kautta, mutta Raatteen tielle joukot pysäytettiin ja motitettiin. Suomalaiset katkaisivat vihollisen huoltoyhteydet ja kiristyvä talvi taisteli suomalaisten puolella heikosti varustautuneita vihollisia vastaan. Vaikka niin mies- kuin kalustomäärissä suomalaiset olivat auttamattomasti alikynnessä, valittu taktiikka korvasi. Suomalaiset pysäyttivät kolonnat teille tuhoten edessä kulkevat ajoneuvot. Nopealiikkeisillä partiohyökkäyksillä vihollinen pidettiin hälytystilassa väsyttäen ja taistelumoraalia syöden. Valkoinen kuolema tuli metsästä suomalaisten lumipukuisten partioiden toimesta.

Lisävahvistuksien saavuttua tilanne muuttui. Suomalaiset saivat tilanteen haltuunsa. Kolonnat motitettiin, Suomussalmi vapautettiin vihollisista ja sodan loppuun saakka tuhottiin neuvostoliittolaisten divisioonat Raatteen tielle. Tappiot olivat raskaat molemmin puolin.

Suomalaiset kutsuivat neuvostokoneita Gutzeitin koneiksi, koska Enso Gutzeitin puuleimauskirves tekee samanlaisen tähden kuin koneissa oli siivissä.

Raatteen portin jälkeen ajelimme Suomussalmeen aterialle. Ja hei, olimme saapuneet poronhoitoalueella ja poroja myös alkoi näkymään tienvarsilla. Sen verran tyhmiä luontokappaleita ne ovat, että niitä pitää oikeasti varoa. Tievieret houkuttelevat niitä ja ne poukkivat tielle varsin yllättäen. Vaikka poro onkin paljon hirveä pienempi, tekee se pahaa jälkeä pelteihin.

Jouduimme hieman haeskelemaan ruokapaikkaa kun kaikki tuntui oleva kiinni. Sesonki on ohi. Lopulta Pizzeria Kebab ei petä ja vetäisimme pizzat, joista jäi iltapalallekin reilusti.

Kohti Hossan lumoa matka jatkui. Yllätys tosin oli suuri kun navigaattori ilmoitti meidän saapuneen yöpymispaikkaan, jota ei ollutkaan olemassa. Navin uudelleenohjelmoinnin jälkeen 20 km eteenpäin Hossaan (niinhän se nimikin sanoi) ja Hossan Lumo löytyi. Ja löytyi myös kaikki matkailuautotkin. Paikka oli aika täynnä, mutta aikamme kierreltyämme löytyi sopiva kolo sähkötolpan vierestä. Auto rampeilla vaateriin, johdot kiinni ja iltatoimet. Mielenkiintoinen päivä takana.