Perjantai 7.7. – Kohti Vergötscheniä

Perjantai 7.7. – Kohti Vergötscheniä

Aamulla soi herätyskello klo 3. Aika helposti heräsi. Mentiin onneksi suhteellisen aikaisin nukkumaan. Kone lähti klo 6, joten kentällä oli hyvä olla ajoissa. Viime hetken tsekkaukset ja niin oltiin kentällä. Puhelias viimeistä ajoaan sinä yön ajava naiskuljettaja olisi mielellään lähtenyt mukaamme. Pari kertaa kuulemma oli lähtenytkin.

Lufthansalla on Helsingissä tsekkaus automaatilla Terminaali 1:ssä. Ja sitten vain laukut tiskille. Maren laukku painoi 16 kg ja Juhan laukku 22 kg. Pitkiä tyttöjä ilmestyi check-iniin kanssamme. Suomen lentopallomaajoukkue oli lähdössä jonnekin.

Turvatarkastus sujui nopeasti, joten meille jäi aikaa aamiaiselle.

Lento oli miltei täynnä. Paljon perheitä oli matkalla lomille Münchenin kautta. Lufthansan tarjoilut olivat huonontuneet viime kerrasta. Kahvia ja sitruunapulla. Ei hyvä kehitys tämä suunta. Ei ihme jos ihmiset lentävät yhä enemmä halpalentoyhtiöillä. Jos myös tavallisissa riisutaan palvelut, onko mieltä maksaa paljon enemmän lennostaan. Finnairhan on jo halpalentoyhtiö normaaleilla hinnoilla, ainakin eurooppalaisilla reiteillä. Sen SkyBistro on hienompi nimi myytäville tarjoiluille.

Nopeasti meni lento lueskellen ja äänikirjaa kuunnellen. Lento oli myös etuajassa ja kesti vain 2h 15 min. Münchenin terminaali oli kokonaan uusi. Käytäviä muuten riitti. Ilmeisesti suurin osa koneestamme jatkoi jonnekin muualle, koska saimme marssia varsin yksiksemme kohti matkatavarahihnoja. Välillä vaihdoimme terminaalia junalla. Lopulta tavaramme löytyivät pyörimästä hihnalla. Vessan kautta autoa hakemaan.

Sixtin jonossa ei ollut ketään, joten pääsimme suoraan tiskille. Sitten vähän stoppasi. Vuokra-autojen takuumaksu oli nousut aika tavalla. Piti tarjota luottokortti, missä oli katetta lähes 3000 euroa. Pienen säädön jälkeen uudelleen tiskille ja siellähän oli nyt sitten jo jono. Eikun jonottamaan.

Lopulta saimme auton avaimet ystävälliseltä neidiltä ja työntelimme kärryt autotalliin. Siellähän meitä odotti loma-automme. Ja mikä auto. Olimme hakemassa normaalia Avo-Miniä, mutta meitä odottikin Mini Cooper. Se on urheiluauto 231 hevosvoimalla. Kiitos Sixt. Nippeliä ja nappulaa oli paljon,  että vähän aikaa meni niiden selvittelyssä. Sitten kohti Garmish-Partenkircheniä.

Ajelimme nauttien katto auki. Ensin läpi Münchenin sisäisen rengastien moottoritielle ja sitten kohti etelää ja Alppeja. Pian vuoret kohosivat jo taivaanrannassa. Syvä huokaus. Teitä on ollut ikävä.

Ajelimme Garmischin läpi ja jatkoimme aina Fernpaßiin saakka. Välillä pysähdyimme hankkimaan auton ikkunaan Vignetten eli Itävallan moottoritietarran.

Pysähdyimme tuttuun paikkaa solassa ihailemaan maisemia ja nauttimaan hampurilaiset. Koska aikaa oli jatkoimme Imstin kautta aina Oberinntalia pitkin Italian rajalle Rechenpaßiin katsomaan Graun vanhan kylän uponnutta kirkontornia. Siellä kävelimme järven rantaa. Sitten alkoikin olla aika suunnata kauppaan ja katsomaan lomamme majapaikkaa. Lähikauppamme löytyi Prutzista, josta kääntyy tie Oberinntalista Kaunertaliin. Juomaa ja aamupala.

Majapaikkamme on Kaunertalissa Vergötschenin kylässä Haus Alpenrose (ylläty, yllätys). Talossa ei puhuttu kuin saksaa, joten Juha hoiti puhumiset. Talon alakerrasta löytyi kahden makuuhuoneen ja keittiön asuntomme Top 1. Perussellainen, ei mitään luxusta. Hinta kolmelta viikolta veroineen 805 euroa eli 38,34 euroa vrk kahdelta henkilöltä. Unohtakaa siis hotellit, jos tulette Tiroliin ja vuokratkaa Tiscover.at -sivuston  kautta asunto. Vaikka lyhyemmäksikin ajaksikin.

Ainoa miinus asunnossa on meidän keittiön ikkunan takana oleva kylän ainoa rakennustyömaa. Se on vielä hartiapankkityömaa, joten miehet tulevat rakennukselle töiden jälkeen ja jatkavat paukuttelua hämärään saakka. Samoin viikonloppuisin rakennetaan. Paitsi sunnuntaina, koska ollaan katolisessa maassa.

Uni alkoinkin maittamaan jo hyvissä ajoin aikaisen lähdön vuoksi.