Perjantai 5.7. – Ristintietä mansikkapaikkaan

Perjantai 5.7. – Ristintietä mansikkapaikkaan

Aamu aukeni pilvipoutaisena joten eikun aamiaiselle ja sitten reput kuntoon, kameroiden tarkistus sekä autoon. Suuntasimme kulkumme Serleshochiin eli Stubaitalin ensimmäiseen kylään ja hissille. Pieni pettymys oli ala-asemalla oleva ilmoitus, että kesäkelkkarata ei ollut vielä auki. Niinpä päätimme suunnata kulkumme kohti Sonnensteinia, joka edellisenä vuonna oli jäänyt löytämättä hieman uskonpuutteen vuoksi.

Mieders
Mieders

Yläasemalla kuten jokapuolella muuallakin laidunsi lehmiä. Näillä oli varsin juhlallisen näköiset nenärenkaatkin, En tiedä mikä tullaisten funktio oikein on. Aika häijyn näköisiä kapistuksia.

Lehmä ja nenärengas
Lehmä ja nenärengas

Suuntasimme siis kulkumme kaunista metsäautotietä kohti meille vielä tuntematonta Sonnensteinia. Taustalta kuului niin lehmien kellojen kalkatus kuin moottorisahan jurnutuskin. Puut ovat täällä komeita ja rkennusmateriaalina puu on suosittu. Mutta metsänhakkuu vuorenrinteillä on aika haastavaa.

Video: Kellot kalkattaa!

Kuljimme ristintietä pitkin. Kreuzweg on täällä polku, jonka varrelle on laitettu ristintien asemat. On tämä hienoa pyhiinvaellusta. Pieni vaeltajan rukous aina aseman kohdalla siivittää kulkuamme alaspäin kohti Sonnenalmia.

_MG_8105

Lopulta viime vuonna missattu Sonnenstein löytyi ja istahdimme kuiden kansaavaeltajien kanssa lounaalle. Aurinkokin alkoi taas näkymään ja lämmittämään sopivasti pilvien lomasta. Ihan aurinkolasitkin piti kaivaa esille. Sonnensteinissa oli runsaasti erilaisia eläimiä possuista marsuihin.

Sonnenalm

Marsu
Marsu

Sonnensteinista jatkoimme metsäpolkua alaspäin. Oli rauhallista ja seesteistä kulkea asemalta toiselle. Aika ajoin avautui eteemme kauniit näkymät alas laaksoon. Mikäs oli astellessa. Vielä kun polun varrelta alkoi löytymään runsaasti vuorimetsämansikoita. Tauotkin tulivat ikäänkuin itsekseen marjoilla herkutellen.

Mansikkapaikalla
Mansikkapaikalla

Vähän kerrassaan laakson talot alkoivat suurentumaan ja hissin ala-asema lähestymään. Tavarat autoon ja suuntasimme kohti Schmirniä. Ajellessa tuli ajatus poiketa vielä ylhäällä Maria Waldkrast -luostarissa. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva luostari. Sinne johtaa Matreista vuoristotie. Tie on maksullinen. Henkilöautosta joutuu maksamaan 5 euroa. Maisemien kannalta se kannattaa.

Ajelimme mutkittelevaa ja varsin kapeaa tietä ylös luostarille. Olimme vierailleet siellä aikaisemminkin. Luostarin lähde on terveysvaikutteinen. Monet ovat myös kokeneet parantumisihmeen, jos katselee kirkon sivukappelin erilaisia tauluja, joissa kerrotaan ihmeparantumisista. On siellä seinällä myös esim. kävelysauvoja jne.

Maria Waldkrast
Maria Waldkrast
P1080789
Vokaatiokappeli

Sivurakennuksessa on myös pyhälle Pellegrinille omistettu kappeli. Se on modernimpi paikka hiljentymiselle.

Heilige Pellerginin kappeli

Luostarista suuntasimmekin jo kulkumme takaisin Saxenhofiin. Aina nopeasti taas illalla uni maistui. Netti yhteys pätkii. Ilmeisesto talon väki ei pidä sitä koko ajan päällä. Taisi viime vuonna kulua megabittejä aika paljon. Nyt oodotamme netin aukeamista ja sitten nopeasti päivittelemme blogeja ja kuvia verkkoon. Seuraa myös Eevert Taavitsaisen blogia http://nukkekoti.kinanen.fi.