Perjantai 21.8. – Paluu salattuun laaksoon

Perjantai 21.8. – Paluu salattuun laaksoon

Aamu aukesi Zillertalissa aurinkoisena, vähän pilviä, joten aikaisin ylös. Olimme autolla jo ennen yhdeksää, sillä jos mielii vuorille pitää lähteä aikaisin. Ja mehän mielittiin.

Ajoimme uudelleen Zillergrundiin – Zillertalin salattuun keitaaseen. Bärbadenalmiin auto parkkiin ja bussilla ylös padolle. Sieltä sitten reput selkään ja kohti Plauener Hütteä 2363 metrissä. Aluksi siirryimme padolta tunnelia pitkin paton vieritse kulkevalle hiekkatielle. Sieltä sitten lähdimme nousemaan kohti Kuchenmooskaria. Polku oli varsin jyrkkä aika-ajoin, joten tarkkana kannatti olla. Emme ole mitään superkuntoisia, joten paikallisia mummoja ja pappoja viiletti ohi iloisesti tervehtien.

DCIM106GOPRO
DCIM106GOPRO

Pidimme ennen viimeistä nousua tauon juuri Kuchenmooskarin syleilyssä. Sitten alkoikin varsinainen jumppa. Polku muuttui lähinnä kivien jonoksi. Ja äkkijyrkällä seinällä. Välillä oli myös varmistusvaijereita, joista piti ihan mielellään kiinni. Vaellussauvat ovat aivan must näillä poluilla ja säädettävät sellaiset, koska nousuissa ja laskuissa kannattaa olla hieman eri pituiset sauvat. Toinen must on oikeanlaiset kengat. Taipumattomat pohjat ovat erittäin oivalliset vuoristopoluilla. Silloin voi varata joko kantapäälle tai varpaille tarvittaessa. Jos pohja taipuu niin ei onnistu kunnolla. Toinen asia ainakin Juhalle on nilkkoja tukeva kenkä. Muuten jalka väsyy liikaa. No, onhan se myös lihaksista mitä suurimmassa määrin kiinni. Nilkka taipuu näillä poluilla moneen suuntaan ja irtokivet ovat nilkoille murhaa. Tarkkana!

Plauener Hütte 2363 m
Plauener Hütte 2363 m

Lopulta pääsimme 2,5 h puuskutuksen jälkeen Saksan Alppiyhdistyksen majalle, Plauener Hüttelle. Majoilla on hyvä henki. Ihmiset keskustelevat toistensa kanssa, toivottavat hyvää matkaa, kysyvät neuvoja. Niissä on myös kiva nukkua. Ja aamulla laskeutua takaisin laaksoon. Majoista löytyy ainakin isommista jopa kahden hengen huoneita. Upein Hütte, jossa olemme vierailleet on perinteitä huokuva Berliner Hütte. Siellä myös nukuimme yhden yön. Majoissa on oma etikettinsä. Kannattaa olla myös jonkun alppiyhdistyksen jäsen, jolloin saa alennusta. Itävallassa monet vaeltava majalta majalle. Hieman erilaista vaellusta kuin Suomen Lapissa. Nämä reitit vievät usein huippujen kautta ja kokemusta kiipeilystä on syytä olla jos sinne haluaa. Reitit on merkitty vaikeusasteissa värein. Tänään kuljimme punaisen reitin, tosin myös värin sisällä polut voivat vaihdella melkoisesti esim. punaisessa helpohkosta vaikeahkoon. Mustalle ei kannata lähteä ilman kokemusta. Siniselle voi hyvin mennä vaikka perheen kanssa.

Söimme majalla koiran vahtiessa keitot ja suuntasimme takaisin laaksoon. Hieman eri reittiä kuljimme, kun vaelluskartta antoi vaihtoehtoisen reitin alas patoallasta kiertävälle tielle. Tielle päästyämme alkoi marssi takaisin padolle, jonne ehdimme juuri sopivasti bussin lähtiessä kohti autoa. Jalat olivat kuin tulessa.

Bärenbadenalm meni juuri kiinni, joten emme saaneet Apfelstrudelia. Se jää lauantaille. Kaupan kautta kurvasimme asunnolle Gerlosbergiin ja liottelimme kuumassa kylvyssä jalkojamme. Aika autuus kiipeilyn jälkeen. Kuvien editointia ja sitten jo unijukka kutsuikin oikein äänekkäästi. Hyvä päivä jälleen!