Perjantai 12.7. – Klassikkojen perässä

Perjantai 12.7. – Klassikkojen perässä

Paras keli tähän mennessä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jälleen aamiaisella mietintämyssyyn mitä tehtäisiin. Verkkoa hieman selaillessa löytyi vanha tuttu Oldtimer Rally Südtirol Classic in Schenna. Törmäsimme muutama vuosi takaperin vahingossa tähän klassikkoautojen omaan ralliin Etelä-Tirolin kauniissa maisemissa. Nyt olemme vierailleet tapahtumassa aina kun se osuu lomamme kohdalle. Parina viime vuonna on osunut, niinkuin tänäkin vuonna. Siis Ministä katto auki ja kohti klassikoiden reittiä.

Suuntasimme Brennerin solan ylitse kohti klassikkojen reittiä, joka perjantaina olisi seuraava: Schenna – Bozen – Eisacktal – Klausen – Villnösstal – Würzjoch (2.006 m) – St. Martin in Thurn – Abtei – Kolfuschg – Grödner Joch (2.121 m) – Sellajoch (2.214 m) – Canzei – Vigo di Fassa – Karerpass (1.745 m) – Welschnofen – Eggental – Bozen – Schenna. Olemme parina vuonna katselleet etapin maalia, mutta nyt suuntasimme reitille kuvaamaan näitä kaunottaria.

Ennen Brennerin solaa Griesin kylässä huomiomme on kiinnittänyt erä kyltti jossa uusi tulokas toivotetaan tervetulleiksi. Täällä on myös kirkoissa tapana laittaa ilmoitustauluille uuden seurakunnan jäsenen nimi ja kuva. Kiva tapa.

Tervetuloa!
Tervetuloa, Anna Rosa!

Brennerissä pysäydyimme paikalliseen Weinstubeen ostamaan pienet piknic-tarpeet, sämpylää, juustoa, viiniä…. Saisikohan Suomeessa maistaa 5 euron valkoviiniä ennen ostosta. Rouva oli tyytyväinen.

Ilman lämpötila nousi heti kun ajelimme Italian puoleiseen Wipptaliin Sterzingin ohitse kohti Brunickia. Rinteillä näkyi viininviljelmiä ja vanhoja linnoituksia. Hieno reitti, vaikka välillä Brennerin moottoritien korkeat sillat pilaavatkin näköalaa. Kannattaa ehdottomasti ajaa ilmaista maantietä kuin maksullista moottoritietä jos on vain aikaa.

Käännyimme Via Pusterialle kohti Brunickia ja läheltä kaupunkia kohti Dolomiittien solia ensin Grödnerjochiin missä tiesimme klassikko rallin lounastavan. Maisemat muuttuivat nopeasti henkeäsalpaaviksi. Mikä oli ajellessa avoautolla. Näki ne maisemat todella hyvn ympärillään.

Avoautolla luontokin on lähellä...se lannan tuoksukin.
Avoautolla luontokin on lähellä…se lannan tuoksukin.

Katselimme tarkasti ympärillemme ja löysimmekin klassikot parkista. Siis serpentiiniä ylös ja sopivaa piknic-paikkaa etsimään. Tällä alueella levikkeet ovat erinomaisessa kunnossa. Samoin oli tie. Löytyikin sopiva penkki vuorenrinteeltä ja eikun juustot esille.

Piknic Etelä-Tirolin malliin
Piknic Etelä-Tirolin malliin

Lämpimässä +28C kesäsäässä odottelimme ensimmäisiä klassikkoja. Ja ruokailun päätteeksi alkoikin näitä hienoja mekaanisia laitteita tullakin ”mäkeä” ylöspäin.

 

Klassikko isolla alkukirjaimella
Klassikko isolla alkukirjaimella

Suuntasimme muutaman auton jälkeen solan ylitse etsimään sopivaa paikkaa kuvaamiselle. aika paljon reitin varteen oli kuvaajia saapunut. Joka levike oli täynnä autoja. Lopulta löytyi huikaisevan kauniilta paikalta kahden solan välistä mainio paikka kuvailla autoja.

wipptal_1207_020

wipptal_1207_018

wipptal_1207_025

wipptal_1207_030
Asianmukainen asustus

Aikamme kuvailtuamme läksimme letkan perään reittiä mukaillen ja nousimme Sellajochin solaan. Ja mitkä olikaan näkymät. On tämä hieno alue. Aina kun luulee kaiken nähneensä, Tiroli yllättää uusilla upeilla näkymillä. Siksi tänne kai jaksaa vuosi vuoden perään tullakin.

Sellajochin luona oli innokas jalkapallojunioreiden joukko hurraamassa ohiajaville autoille. Meillekin. Mini sai monesti huomiota matkan varrella. ”Ooooh! Thats Mini Cooper!” Taidettiin meidät välillä sotkea tuohon ralliinkin kuuluviksi.

Kaunotar paussilla
Kaunotar paussilla

Kahden solan, Grödner Joch (2.121 m) – Sellajoch (2.214 m), välinen alue oli melkoinen kokemus. Näkymät olivat sanoinkuvaamattomat. Vuoret olivat kuin maalattu taustalle. Hienoja kiipeilyreittejä kuin myös vaelluspolkuja näytti olevan tarjolla moneksi vuodeksi eteenpäin ;D

wipptal_1207_046

Sellajochista laskeuduimme sitten Trentinon puolelle. Siellä olikin melkoinen vipinä eri kaupungeissa. Paljon italialaisia turisteja oli liikkeellä. Paljon erilaisia hiihtokeskuksia löytyy alueelta mm. kuuluisa Cortina d’Ampezzo. Me ajoimme Canazein kautta. Matkalla pysähdyimme paikallisia tuotteita myyvälle teltalle. Sieltä saatiin kahvit ja asialliset toastit tankkaukseksi.

wipptal_1207_052
Canazei

Lähdimme uudelleen nousemaan vuorille suuntana Bozen. Vastaan tulikin upea vuoristojärvi ihan yllättäen. Jopa niin yllättäen, että käännyimme takaisin sitä katsomaan. Karersee olikin hieno stoppi. Aivan upea smaragdinvihreä järvi vuorten syleilyssä. Rauhallinen paikka, paitsi että siellä oli italialaisia. Missä kaksi tahi kolme italialaista kokoontuu, sinne saadaan aivan jumalaton hässäkkä. Ääntä löytyy ja kädet käy. Kaikki puhuu yhteen ääneen. Paikalla oli perheitä.

Kramersee
Kramersee

Laskettelimme alas Bozeniin upean ja kapean laakson tai oikeastaan rotkon kautta. Lopussa oli myös pitkiä tunneleita hitaast rekan perässä. Ilta alkoi saapua ja kauppaankin pitäisi ehtiä. Ehdittiinkin Brixenissä viime minuutilla. Mare oli kaupan viimeinen asiakas. Kaupat menevät täällä kiinni normaalisti jo klo 19. Eivätkä ole muuten pyhisin auki. Ei Itävallassa eikä Italiassa. Joten höpön höpön se kauppojen puhe erikoisesta suomalaisesta tilanteesta. Täällä annetaan edelleekin sunnuntairauha perheille.

Ajelimme hiljakseen kohti Schmirniä leppeässä kesäillassa. Katto ja aistit auki. Hajuaisti piti välillä sulkea. Lannoituksen tuoksu on aina välillä sen verran kova. Hieno päivä jälleen kerran.

Brennerin moottoritie kulkee korkealla laakson yläpuolella
Brennerin moottoritie kulkee korkealla laakson yläpuolella

 

 

Päivän reittimme
Päivän reittimme Etelä-Tirolissa ja vähän muuallakin.