Perjantai 10.7. – Rundi Liechtensteiniin, Sveitsiin ja Italiaankin

Perjantai 10.7. – Rundi Liechtensteiniin, Sveitsiin ja Italiaankin

Perjantaiaamu aukeni aivan aurinkoisena. Torstaina olimme keskustelleet retken kohteesta ja se oli lopulta lilliputtivaltio Liechtenstein (160 km2 ja 33000 asukasta). Aamulla nautimme myös tukevan aamiaisen paistetuin munin ja nakein. Pienien alkukäynnistysvaikeuksien (Mare ehti käymään kaupassa) jälkeen joukkomme suuntasi kohti länttä ja Liechtensteinia. Ensimmäinen pysähdys tapahtui jo kilometrin parin päästä majapaikastamme, sillä matkan varrella sijaitsi mielenkiintoinen linnoitus, Festung Nauders, joka oli sotilaskäytössä viime vuosisadan puolelle saakka. Nyt se toimii linnoitusmuseona, opastetun käynnin saa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Me siis tyydyimme perjantaina vain ulkopuoliseen tarkasteluun.

Pihamaalta löytyi tykkejä ja tankkejakin (ihan T-52:kin)

Lyhyen linnoituskartopituksen jälkeen suuntasimme kohti Landeckia ja Innsbruck- Bregents moottoritietä. Sille päästyämme, eikun hanaa ja useita tunneleita. Pisin niistä oli 14,2 km. Siinä oli myös ylimääräinen tiemaksu elikä 8,7 euroa autolta. Se muuten jatkui ja jatkuin. Tunneleista päästyämme suuntasimme Liechtensteiniin, joka elää pankeista (melkein pankki per asukas) ja postimerkeistä (jälkimmäisistä tulee 15 % kansantuotteesta!!!!!).

Fat Lady tervehti meitä heti parkkihallista noustuamme. Yksi Vaduzin, Liechtensteinin pääkaupungin, nähtävyyksistä on Liechtensteinin taidemuseo, joka oli levittynyt hyvin keskustan kävelykadulle. Suuntasimme shoppailemaan ja kuvailemaan. Vaduz on helppo ottaa haltuun. Sen verran pieni se on. Kun kävelee kävelykadun päästä päähän niin siinä se sitten melkein onkin.

Taidetta oli levinnyt joka paikkaan ja se oli myös käsin kosketeltavaa. Maalauksista tilateoksiin. Paikalliset ovat ylpeitä taiteistaan ja taiteilijoistaan. Musiikista veistoksiin.

Liechtensteinin pankit hiljenevät viikonloppuisin, kun pankkiirit suuntaavat koteihinsa Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin. Raha haisee kaduilla. Ja ei…en avannut salaista tiliä. Autot ovat hienoja. Ferrarin avomalli bongattu ja useita Audin R8 malleja, parit Aston Martinit ja Jaggeja pilvin pimein.

Liechtenstein on pistäytymisen arvoinen, jos sen löytää. Moottoriteitä on helppo suhauttaa ohitse. Onhan maa vain 4x40km suuruinen. Muuallakin kuin Vaduzissa kannattaa pistäytyä esim. tarjolla on lintupuistoa pohjoisessa ja haukkashowta etelässä.

Ruhtinas Hans Adam II seuraa alamaistensa elämää ylhäältä käsin. Linnaan ei ole rahvaalla asiaa vaan se on yhden maailman vanhimman monarkian yksityisasuntona Vaduzin yläpuolella.

St. Valentin kirkko osoittautuikin aika ”paholaisen” kirkoksi. Pikkupiruja oli pitkin kirkon puistikkoa sen ympärillä pensaissa. Sinänsä hyvä kirkko, koska sieltä löytyi helpotusten huone, jonka palveluksia joukkomme hyödynsi.

Kävelykierroksen jälkeen kylmä paikallinen olut ”helvetistä” maistui oikein mukavalta. Etiketissä nimittäin luki Echte Liechtensteiner Beer, Hell’s ja Ein Land, Ein Beer

Oluen ja jäätelökahvin jälkeen sukellettiin kohti uusia huomia seikkailuja. Koska emme halunneet palata vanhoja jälkiämme takaisin Nauderssiin, päätimme valita Tom Tomin ehdottaman reitin halki Sveitsin ja Italian takaisin Itävaltaan. Emme tienneet että lysti olisi kallista kun peruutelimme Audia tallista, nimittäin ajan suhteen. Aikahan on rahaa. Paluuretkemme kestäisi 2,5 h enenmän kuin tulomatka moottoriteitä pitkin. Mutta päätimme näyttää ja hevosvoimia käyttää…ja tarina alkaa…

Suuntasimme ystävällisen Tom Tomin neuvojen mukaan kohti Davosia. Pitkän tunnelin jälkeen sekoilimme ja ajelimme edestakaisin. Navi ehdotteli junamatkaa vuorien läpi (tai siis lauttamatkaa niinkuin se väitti). Kyseessä oli autojuna läpi vuorien. Hinta olisi ollut 27 e autolta, mutta päätimme skipata sen ja ajaa kohti vuoria. Aikamme pyörittyämme löysimme kuin löysimme oikean reitin ensin Davosiin (…ei, hiihtomaajoukkuettamme ei siellä tällä kertaa näkynyt). Mutta kansallislintumme, joutsen, kyllä pesi romanttisesti järven rannalla. Sukivat toisiaan ja parantelivat pesää omilla unuvillaan. Eivät oikein tykänneet kun Mare lähestyi kuvaamisaikeissa. Mulkaisut olivat vakuuttavia.

Lopulta suuntasimme Davosista kohti huippuja. Hieman ihmettelimme tauluja, joissa ilmoitettiin kulkemamme reitin olevan ”avoinna”. Aikamme kivuttuamme ymmärsimme, että olimme valinneet todellisen solareitin yli vuorien.

Matkamme vei ylös vuorille yli 2500 metriin useamman kerran. Maisemat olivat upeat. Karuja maisemat olivat hyvinkin, jopa lappimaisia. Kaunista…kaunista!

Ylhäällä oli muuten aika vilpoista. Mare jäähtyi sydäntä myöten korkeuksien viimassa. Mutta Juho nautti. Nyt saatiin sitä mitä oltiin tultu hakemaan. Huippukokemuksia.

Vaeltaja Jauhiainen laskeutumassa korkeuksista.

Alppiniityt olivat kuvauksellisia. Oikeastaan matka ei etene ollenkaan, kun joka mutkan takaa löytyy yhä hienompia kohteita. Ei näihin vuoriin väsy, ei.

Mutkikas reittimme vei meidät jopa Italiaa saakka, joiden pienten kylien ja kapeiden katujen läpi matkamme jatkui hämärtyvässä illassa. Koti kutsui meitä yhä kovemmin. Tai se taisi olla nälkä.

Monte Marian luostari näkyi upeasti tien varrelta.

Välillä oikeesti mietittiin mihin oltiin menossa, kun Sveitsistä siirryttiin Italiaan. Rajaa ylittäessä tullimiehen peukalon heilautus oli kuin hidastetusta filmistä. Italian kylät ja laaksot olivat todella kauniita. Olimme valinneet erinomaisen paluureitin. Lopulta saavuimme Naudersiin siis Italiasta eli etelän suunnasta läpi Reschenpassin. Nälkä alkoi olla niin että näköä haittasi. Tai sitten se oli hämärtyvä ilta. Joka tapauksessa Apart Benitaan saavuttuamme gourmet-ateria syntyi yhdessä tuumin nopeasti jääkaapin antimista (lohkoperunoita, makkaraa, lihaa ja kasviksia). Hyvää oli ja riittävän rasvaista. Espanjalainen punaviini maistui ja muutenkin koko elämä. Päivä oli todellä täynnään erilaisia elämyksiä. Tätä oltiin tultu hakemaan.

Lopullinen päivän reittimme oli: Nauders-Landeck-Vaduz-Davos-Füelapass-Suchs-Zernez-Müstair-Sluderno-Nauders.