Meripäivästä vaeltelupäiväksi

Meripäivästä vaeltelupäiväksi

Opas oli sopinut kanssamme hotellin ala-aulaan treffit vähän vaille yhdeksäksi. Oli ensimmäisen retkipäivän vuoro. Merimatka Nessebariin. Aamu oli avautunut varsin pilvisenä ja tuulisenakin. Oppaan johdolla kävelimme niitä näitä jutellen Ocean Pubin edustalle. Hetken päästä paikalle saapui myös toinen suomalaispariskunta taksilla Santa Marinan lomakeskuksesta. Retkelle oli siis lähdössä oppaan lisäksi vain me neljä suomalaista. Kävelimme Sozopolin satama-alueelle ja laivalle ponttooni C:n perälle ohi mitä hienompien huvipursien. Mukaan matkalle liittyisi myös muita, todennäköisesti venäläinen ryhmä.

Se meriretki sitten tyssäsi siihen ponttoonilaiturille. Veneestä ilmoitti pari kansimiestä, ettei merelle lähdetä. Syy jäi hieman epäselväksi, oliko meri vai kapteeni liian sekaisin. Jokatapauksessa laiva jäi laituriin. Vaihtoehtoja oli kaksi. Uusi yritys sunnuntaina tai rahat takaisin. Molemmat pariskunnat valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon. Joten sunnuntaina yritetään siis Nessebariin uudelleen. Lauantaina halukkaat reissaavat Bourgasiin shoppailemaan Lomamatkojen retkelle. Meille riittää Sozopolin kaupat. Ja niin oppaamme vapaapäivä vaihtui sunnuntaista perjantaiksi.

Sitten shoppailemaan. Satamaan mennessä on paikallisten käyttämä ostosalue. Pienen tukkutorin oloinen. Eikun sekaan vaan. Ensin Mare löysi rautakaupasta Eevertin taloon sopivia pikkuesineitä, siis nukkekotiin. Sitten haahuiltiin muissakin kaupoissa. Varsin eksoottinen mesta. Pari alkoholiliikettäkin löytyy, ken niitä kaipaa. Hyvällä valikoimallakin. Jopa Talisker-viskiäkin löytyi 96 lv hintaan, siis lähes suomalaiseen hintaan. Viinivalikoimat oli myös runsaat.

Ostospaikasta suuntasimme kujien ja kattien ohitse vanhaankaupunkiin kahville. Pienen kävelyn jälkeen istahdimme puolityhjänä olleeseen ulkoilmabaariin. Tarjoilija seisoskeli viluisena, otti jäätelö- ja frappetilauksemme vastaan. Ei muuten seisoskellut kauaa, kun baari alkoi täyttyä. Sitten pitikin yrittää tyttöä uudelleen kiinni varsin kauan kun tämä juoksi pöydästä toiseen tarjoilemassa.

Hinnat on muuten aika epäsuhtaisia täällä ja riippuu paikasta mitä mikin maksaa. Nytkin kaksi kahvia, frappe ja jäätelöannos maksoivat saman kuin edellisen illan koko ruoka-annos. Moni aina kysyy, millä summalla pärjäisi matkalla. Sanoisin, että parilla kymmenellä eurolla päivässä täällä syö hyvin ruhtinaalisesti, kympilläkin pärjää. Riippuu siis mitä haluaa syödä ja missä. Kahdella levalla saa ison pizzapalan, joka toimii hyvin lounaana. Ruoka-annokset paikallisissa maksaa 5-12 levaa jne. Toki täältä löytyy kalliitakin paikkoja. Riippuu haluaako maksaa näköalasta, tunnelmasta, musiikista, sijainnista jne. Tuliaisia täältä löytyy erilaisia keramiikkaesineitä (kahvikupin saa 8-10 levalla) ja toinen suosittu ovat erilaiset ruusutuotteet saippuasta ruusuöljyyn. Niitä löytyy monen hintaista parista levasta ylöspäin.

Jäätelöiden jälkeen suuntasimme kulkumme uusille kujille. Kivoja paikkoja tuntuu Sozopolista löytyvän aina eri kulmien takaa. Juuri kun tuntuu että kylä on koluttu, löytyy uusia mielenkiintoisia paikkoja.

Pääkadut, joita siis on tasan kaksi, Apolonia Vanhassakaupungissa ja Ropotamo uudessa, ovat nopeasti läpi kollattu. Mutta kannattaa lähteä seikkailemaan kaupungin sivukaduille. Niiltä tulee vastaan uutta nähtävää. Uteliaisuus kannattaa.

Nähtiin myös ruuhka. On muuten käsittämätöntä miten vapaasti vanhassakaupungissa saa autoilla. Ei rajoituksia. Ja niinpä sinne tunkee autoa varsin paljon. Tällä kertaa ruuhkan aiheutti kujille eksynyt puolalainen asuntoauto, joka jäis lähes jumiin kujien sokkeloon. Siellä kun on pysäköityjä autoja pitkin poikin aika paljon. Ja matkailuauto ei ihan helpolla taitu kaikkein pienempiin rakosiin. Mikähän muuten oli saanut kaverin ylipäätään ajamaan niemennokkaan autollaan. Tutkimattomat ovat kaikkien kaverin tiet.

Anaximanderia pitkin kävellessämme meinasimme mennä ohitse pienestä portista. Ihmismäärä kuitenkin kiinnitti huomiomme ja kurkistimme peremmälle sisäpihalle. Sieltä löytyi aivan viehättävä Pyhän Neitsyen kirkko. Kannattaa käydä. Tunnelma oli aivan uskomaton niin sisäpihalla kuin itse sen perällä olevassa kirkossa. Kirkko ei näytä kirkolta, koska se on maantason alapuolella ja näyttää ulospäin tavalliselta harmaalta talolta. Sisäpihan penkeillä voi hetkeksi istahtaa jos jalat ovat väsyneet.

Puoliltapäivin päätimme maleksia hotellille päiväunille. Turistit olivat lähteneet viileän aamun lämmettyä liikkeelle ja Han Kroum aukio oli täyttynyt ihmistä. Oli aika promenaadikävelylle. Pari käärmemiestä tarjosi lemmikkejään, maksua vastaan tietysti, lähempään tuttavuuteen ohikulkijoille. Paikka oli myös pari iguaania samaan tehtävään. Euroopasta tuttu elävä patsaskin löytyi aukiolta.

Tasainen virta niin autoja kuin ihmisiä näytti täyttävän Sozopolin. Bulgarialaiset olivat sankoin joukoin saapumassa viikonlopun viettoon. Autoja oli niin paljon, että liikennepoliisit olivat lähteneet liikkeelle. Puistossakin oli varsin vilkas liikenne lasten kaahaillessa sähköautoilla pitkin puistokäytäviä. Lapsille löytyy erilaisia aktiviteetteja, tosin maksullisia, pitkin puistoa ja katuja. Olemme mm. törmänneet jo useampaan kipsivalumaalaustelttaan.

Parin tunnin unien jälkeen suuntasimme takaisin kylälle lähinnä ajatuksissa päivällinen. Alkuajatus oli mennä Ocean pubiin, koska siellä on monipuolinen menu. Ilman lämmitessä ja selvitessä päätimme kävellä hieman kauemmaksi. Otimme suunnaksi uuden kadun eli kävelimme kuvaillen ja arkkitehtuuria ihaillen Kiril i Metodii pitkin vanhankaupungin lävitse. Ihailimme Sozopolin silhuettia uudesta suunnasta.

Päädyimme lopulta kantapaikkaamme toisen kerran eli Neptuniin katselemaan aaltojen iskeytymistä rantakiviin. Tilasimme päivällisen pitkällä kaavalla. Alkupaloiksi sopzka- salaatti ja paikallista juustoa paistettuna. Pääruuaksi pöytään tuli paistettua kalaa ja metsästäjän pihvi. Ranskalaiset oli myös maustettu paikallisella juustolla. Oli muuten hyvä yhdistelmä. Suolainen maalaisjuusto sopi hienosti ranskalaisten lisukkeeksi. Olut ja kola kyytipoikana. Päälle hörpättiin vielä espressot. Hyvä ruoka ja palvelu, tippeineen 47 levaa. Siis kallein tähän saakka. Oli sen väärti. Olihan siinä maisemalisääkin. Ruoka oli selvästi parempaa kuin viereisessä Dimantii-ravintolassa, jota testasimme toissailtana.

Ravintolasta suuntasimme auringonlaskun kautta kohti hotellia. Meripäivästä maapäiväksi muuttunut perjantai oli täynnään uusia näkymiä ja kokemuksia. Hyvä päivä. Stressi valuu pois hartioilta hyvää vauhtia. Tätä lisää huomenna lauantaina. Olisikohan museopäivä?