Maanantai 9.7. – Kolmen järven kierros

Maanantai 9.7. – Kolmen järven kierros

Nyt rupeaa olemaan kelit kohdallaan. Alpeilla ei kannata pettyä, jos vettä sataa. Joskus on pitkiäkin poutajaksoja, joskus taas epävakaista. Säät vaihtuvat vuorilla nopeasti myös päivän sisällä. Kun liikkuu sään mukaan, niin ei tarvitse harmitella. Toinen mistä olemme pitäneet kiinni on riittävän pitkä matka-aika, jolloin erilaisia ilmoja mahtuu mukaan. Koskaan ei liene ollut vain sadetta tai vain auringonpaistetta. Pilvinenkin sää voi olla hyvä vaellussää, jos pilvet ovat tarpeeksi korkealla tai tarpeeksi matalalla. Ainoa keli mitä varomme on ukkonen, joita täällä esiintyy varsinkin iltaisin. Mutta nyt paistoi!

Suuntasimme uudelleen sadepäivänä käymämme Kühtainiin, jonne pääsee Ötzin kylästä lähtevää alppitietä. Tietä pitkin pääsee aina Innsbruckiin saakka, mutta Kühtai sijaitsee vuoren satulassa. Paikka on lähinnä turistikeskus hotelleineen. Sen verran korkealla Kühtai sijaitsee (2020 m), että se on puurajan yläpuolella. Kumallekin puolelle kylää nousee vuorenrinteet ja laskettelurinteet hisseineen.

Nousimme Dreiseenbahnilla, kylästä lähtevällä tuolihissillä, 2420 metriin. Lähdössä hämminkiä, joten tulimme kumpikin omilla tuoleilamme (4 henk) ylös. Hissin yläasemalta aukesi huikea näkymä Kühtaihin. Se sijaitsi kuin vuoren syleilyssä. Sieltä lähtivät polut esim Gaiskogelin ylitse. Myös Klettersteig löytyy ylhäältä. Me suuntasimme Oberer ja Underer Plenderlessee -järvien vieritse Dreiseenhüttelle ja sieltä nousimme Finstentaler Stauseelle. Kuvailimme muiden kulkijoiden kanssa kasveja. Meitä vastaan tuli iloinen vanha pari, joka muisti meidät edeliseltä päivältä. Muuta ystävällinen sana vaihdettiin ja toivotettiin Schönen Tag! Tutustuimme myös paikalliseen faunaan, lampaita ja hevosia (mini) paimensi matkan varrella.

Patojärvi aukesi vuorten syleilyssä. niitä käytetään täällä estämään lumen sulamisesta johtuvia tulvia sekä sähköntuotannossa. Patoja katsellessa tulee mieleen aina se pikkupoika joka pelasti kylän laittamalla sormensa padonreikään.

Padolta lähdimme sitten alaspäin takaisin kylää kohden melkoista valtatietä pitkin. Päästiin kävelemään myös 180° tekevän tunnelin lävitse. Kaikui komeasti. Jodlaus ei oikein sujunut, mutta kotimainen kukkuu kiersi komeasti.

Alas päästyämme pysähdyimme ruokailemaan Dortmunder Hüttelle, joka sijaitsee ihan Kühtain alkupäässä. Tuntui olevan bikerien suosiossa. Nautimme gulassit ja tuplajuomat. Ehdimme nimittäin tilata uudelleen kun juomia ei kuulunut. No, kuumana päivänä nestettä kuluu.

Ruokailun jälkeen syötimme ja pesimme bemun pölystä. Ja Söldenissä M-Preisissa varustauduimme huomiseen retkeen Italian puolelle asianmukaisin picknic-einein. Tultiin varsin myöhään kämpille (meidän mittapuun mukaan) ja loppuilta sujuikin kuvien editoinnin kanssa sekä matkapäiväkirjaa päivittäen.