Maanantai 8.7. – Kalkkögelin huippuja ihaillen

Maanantai 8.7. – Kalkkögelin huippuja ihaillen

Pilvessä
Pilvessä

Maanantai koitti. Reissussa ollaan nyt oltu viikko. Puolitoista on vielä jäljellä. Marea nukutti aamulla oikein kunnolla. Veteli hirsiä alppi-ilmassa kymmeneen. Näin se stressi laskee. Huone on hieman viileä, joten vällyjen seassa nukkuu kuin pieni lapsi vaunuissa ulkona.

Naapuritalon kolmikko
Naapuritalon kolmikko

Aamupalan jälkeen kömmittiin alakertaan. Suunnitelmissa oli vierailu Eller Hüttelle eli isäntäperheemme vuoristomajalle. Siinä katseltiin yhdessä pilvisille vuorille ja päätettiin siirtää lähtö seuraavaan päivään. Vanha emäntäkin, joka on säiden tuntija, oli samaa mieltä. Maanantai olisi epävakainen. Stubaital siis kutsui kun kortista löytyi vielä päivä hissinousuun.

Pakkasimme reput ja veimme bioroskat. Ja eikun Ministä katto auki ja kohti uusia seikkailuja.

Ajelimme Fulpmesiin ja Sclick 2000 -kabiinin ala-asemalle. Sen vieressä on moderni talo. Laatikko. Valkoinen. Ikävä kun tänne alkaa hiipimään tämä kansainvälinen moderni arkkitehtuuri. Ei muuten sovi yhtään maisemaa. Kyllä itävaltalainen, tai itseasiassa tirolilainen, talo on kauniimpi. Tosin makuasioista on paha väitellä.

Yksinkertaisesti ruma tässä ympäristössä
Yksinkertaisesti ruma tässä ympäristössä

Nousimme huipulle ja päätimme käväistä katsomassa Sennjochhüttellä löytyisikö Juhan sinne viikko sitten pudottamaa Jawbone Up – ranneketta. Ei näkynyt, mutta mukavia ylämäkiaskelia tuli.

Nousuaskel
Nousuaskel

Lähdettiin sitten laskeutumaan kohti päivän lounaspaikkaa, Schlickeralmia. Aluksi kuljimme tietä pitkin, mutta ne ovat täynnään petollisia pyöreitä kiviä, jotka yllättäen vievät jalat alta. Pian yhytimmekin Kreuzjochin yläasemalta tulevan elämyspolun, jota pitkin sitten kuljimme lounaspaikkaan. Maisemat olivat upeita. Kalkkögelin 2500-2700 m huiput saattelivat matkaamme. Aika pieni on ihminen siinä rinnalla. Tekee hyvää!

wipptal_0807_014

Pusuja tuli matkan varrella paljon, kun periaate oli pusu ja penkki. Alppimatkailu hoitaa myös parisuhdetta oivasti. Suosittelemme.

Schlickeralmin kappeli
Schlickeralmin kappeli

Aikamme tallusteltuamme Sclickeralm tuli näkyviin. Aluksi piipahdimme kappelissa, joka oli suhteellisen iso vuoristokappeliksi. Hengen ravinnosta siirryimme ruumiin ravintoon. Jos Itävalta-Unkarin keisarikunnan perinteestä on jäänyt elämään Tiroliin jotain hyvää, niin se on gulashi, tuo unkarilainen keitto tai lihapata. Aivan suussasulavaa. Tilasimme molemmat Hüttengulashit, lihapadan. Juha tilasi sen semmelknödelillä ja Mare polentalla. Oli hyvää ja riittävästi.

Hüttengulash-lihapata
Hüttengulash-lihapata

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa alas pyörien laakson suuntaan. Elämyspolun varrella oli kaikkea hauskaa lapsille. Erilaisia hyppy-, kiipeily- ja kokeilujuttuja. Polku oli myös hyvä ja leveä. Lapsiin oli panostettu kunnolla. Metsän ja vuorten siimeksessä laskeuduimme yhä vaan alaspäin. Jalkoja alkoi sen verran painaa, että suuntasimme lopulta hissin väliasemalle ja kabiinilla alas.

wipptal_0807_051

Ajelimme kotilaaksoa kohti ukkospilvien kerääntyessä tuttuun tyyliinsä iltapäivisin. Poikkesimme Schönbergissä Hofler-nimiseen Lidl-tyyppiseen kauppaan. Aika suosittu ja hinnat kohdallaan. Tosin valikoima ei ollut niin hyvä kuin esim. MPreisissa tai Sparissa. Perusjutut kuitenkin löytyivät. Varsinkin juomista kaivattiin. Vetäistiin heti mustikkajääteet ja marjagespritzit pihassa. Tosi jano päivän alppiauringon paahteessa kävelyn jäljiltä.

Vähän matkaa ajeltuamme taivas alkoi näyttää siltä, että pysähdyimme bussipysäkille ja suljimme katon. Oikea ajoitus. Muutaman kilometrin jälkeen taivas aukeni ja Mini sai pesun. Edelliseltä yöltä katossa olikin paljastavat tassunjäljet. Talon kissa on löytänyt uuden hiiritähystyspaikan mustasta lämpimästä katosta, joka kangaskattona on vielä pehmeä.

Ajelimme Schmirniin uusien seinänaapureidemme perässä. Viereinen lomahuoneisto on saanut uuden saksalaispariskunnan. Vaihdoimme ystävälliset halloo-tervehdykset autosta noustessamme.

Oli aika vetäytyä omaan kämppään. Valokuvien päivitystä ja aloimme olemaan valmiit iltatoimiin niinkuin leirillä ikään. Mukava päivä. Uutta odotellessa Sumpfkopfin täytti uninen tuhina.