Maanantai 21.6. Hintertuxin jäätikkö

Maanantai 21.6. Hintertuxin jäätikkö

Kulkijalla tulee olla kunnollinen ravitseva aamupala ja mikä Alpeilla paremmin sopii kuin hedelmämysli.

Mare ja Juha suuntasivat kulkunsa Hintertuxin jäätikölle. Se on yksi Itävallan laskettelukeskuksista missä mutkamäkeä voi harrastaa kesät talvet. Rinteet sijaitsevat niin ylhäällä, että kelejä riittää ja lunta. Aika hassulta näytikin kun porukka kiikutti laskettelusuksia hisseihin keskikesällä.

Meillä oli kuitenkin oma kabiini, jossa oli hyvä rentoutua.

Vaarallisen työn lisä saa ihan uusia merkityksiä Itävallassa. Nämä työläiset olivat rakentamassa Hintertuxin hissien väliasemalla uutta rakennusta. Tuumailutauko suoritettiin varsin mielenkiintoisella paikalla.

Hintertuxin jäätikölle vie kolme eri hissiä. Ensin 2100m sitten reiluun 2500 metriin ja viimeisellä 3200 m.

 Ja sitten näkmät ovatkin kunnon kelillä huimaavat. Valkohuippuisia vuoria silmän kantamattomiin. Lunta ja lunta. Kirkaasti paistava aurinko lämmitti mukavasti eikä edes tuullut kovinkaan pahasti. Katselimme maisemia ja valmistauduimme jääseikkailuun.

 Ylhäällä nappaa aurinko oikein mukavasti ja naamaan kannataakin vetää suojakertoimia sopivasti. Muuten saa ihokuorinnan nopeasti.

Muutaman tovin odottelun ja maisemien ihailun jälkeen saimme kypärät ja ohjeet jääluolassa käyttäytymiseen. sen jälkeen ryhmämme marssi jäätikön luolan suuaukolle ja kapeisiin, salaperäisiin jääonkaloihin. Olimme Natural Ice Palace:ssa eli Natur Eispalast:issa. Ensimmäinen ryhmästämme kääntyi heti oviaukolla takaisin. Sen verran jännä paikka oli kyseessä. Olimme 25 m lumenpinnän alapuolella. Aika lumilinna.

 Reput oli hyvä jättää pois. Mutta en jättänyt kun siellä oli kamerat. No sillä mentiin ja pujoteltiin. Ahtaissa ja kapeissa käytävissä. Vesi tippui välillä niskaan. Mutta seikkailu on hieno. Ekstriimiä nosti se, ettei verkkosivulla luvatusta turvavaljaista ollut tietoakaan.

Ja kun Itävallassa ollaan, löytyy jääpalatsista myös kappeli. Joka oli hyvin yksinkertaisesti lumionkaloon viety risti, joka oli valaistu värillisillä lampuilla. Yksinkertainen, mutta vaikuttava. Lumikirkkoja kannattaisi Suomessakin tehdä talvisin lisää. Kuivahkosta luterilaisuudesta puuttuu nuo elämykset.

Kypärät oli meille kuitenkin annettu. Jos vaikka useampi tonni jäätä putoaisi niskaan. Käytävät olivat myös varsin liukkaat. Jos koet vähänkään ahtaan paikan kammoa, älä kokeile tätä elämystä.

 Osa onkaloista oli varsin isoja.

 Osa oli väritetty varsi mystisesti sinisiksi, punaisiksi jne. Oli varsin jännittävä kurkkia eri onkaloihin.

Lopulta päätimme palata seikkailumme jälkeen alas laaksoon kävellen. Reitti mutkitteli vuoren rinnettä alas kylään ohi vesiputouksen, kukkaniittyjen, metsiköiden ja lehmien.

Matkan varrelle sattui myös maatalo, jossa nautimme tuhannen kärpäsen seurasta ja kahvista. Lopulta automme löytyi varsin hylätyn näköisenä parkkipaikalta ja suuntasimme takaisin tukikohtaan, jossa Jukka ja Heta odottelivat oman seikkailunsa jälkeen.