Maanantai 19.7. Pieni leveäsuinen litteä sammakko

Maanantai 19.7. Pieni leveäsuinen litteä sammakko

Kulkureitillemme oli eksynyt yllättävän paljon sammakoita, joista oli tullut litteitä. Siitä taas muistui mieleen vanha huono vitsi: Mitä sammakko sanoi toiselle niiden ylittäessä autotietä? Varo aut….lits! Johon toinen: Mit…läts!

Nousua isolta Gosaujärveltä Hinterer Gosauseelle on parisataa metriä ylöspäin, joten aikamoista punnertamista oli välillä mäissä. Keuhkot joutuivat koville ylämäessä ja polvet alamäessä. Vaellussauvoista on yllättävän iso etu. Sauvakävelyä täällä on harrastettu paljon aikaisemmin kuin se ”keksittiin” Suomessa. Nordic Walking niinkuin sitä englanniksi kutsutaan on myös täällä suosittua. Tosin hiipumaan päin tasamaalla. Vuorilla sauvat on lähes jokaisella. Useinmiten yksi, mutta usein myös kaksi.

Lopuksi saavuimme yhdelle päivän etapeista, Holzmeister Almille, jossa nautimme hieman juomaa ja juustoleivän. Mikös siinä oli puheensorinassa istuskella. Isännällä oli kauheen kokoinen tarjotin, millä kuskasi virvokkeita vaeltajille. Varmaan neljä kertaa suomalaisen tarjottimen kokoinen.

Yksi talon erikoisuus oli Buttermilch, eli vastalypsetty täysmaito. Talon lehmät olivat siinä vieressä olevalla niityllä. Vieraat kävivät niitä kuvaamassa ja lehmät olivat varsin kiinnostuneita kansainvälisistä seikkailijoista. Vähän jopa liian kanssa. Seikkailijat vetäytyivät diplomaattisesti takavasemmalle.

Edellisten päivien ukkoskuurot olivat saaneet vuoristopurot elämään. Pieniä ja isompia puroja valui vuorilta alas järveen. Niitä ihastelimme paluumatkalla. Puroista ja putouksista lähtee muuten aika iso ääni. Kohina voimistuu veden lähestyessä ja saattaa kuulua laakson poikki toiselle rinteelle yllättävänkin voimakkaana.

Palailimme Gosauseen toista puolta lähtöpaikkaamme Gosauseen rannalla olevalle majatalolle. Aika paljon kertyi taas askelia mittariin, 26 000 alppiaskelta.