Maanantai 19.7. Näkemiin Dachsteinille

Maanantai 19.7. Näkemiin Dachsteinille

Vuoret täällä Dachsteinissa ovat erilaisia kuin Tirolissa. Muodot ja värit ovat erilaisia kun niitä alkaa tarkemmin vertailemaan. Gosauseen luona vuoret tuntuvat nousevat kohtisuoraa ylöspäin ihan vierestä. Pilvet tarttuvat huippuihin ja saavat aikaan mystisiä sumuisia vuoria. Täällä syntyvät ja elävät myytit, tarut ja sadut.

Näillä vuorilla sielu ja silmä lepää. En tiedä mikä näissä maisemissa viehättää tai rauhoittaa. Onko se vuorten majesteetillisuus, jonka edessä omat ongelmat tuntuvat pieniltä. Onko se hiljaisuus, joka vuorilla on käsin kosketeltavaa? Onko se laajat, pitkälle kantavat näkymät, jotka opettavat katsomaan omaa nenäänsä pitemmälle. Joka tapauksessa tänne sieluni halajaa ja täälle se myö lepää. Loma vuorilla on todellista lomaa, jossa omat pienet murheet jäävät taakse.

Nämä maisemat tartuttivat aikanaan 1985 Alppikuumeen. Sen jälkeen on nähty korkeampia huippuja, kauniimpia laaksoja mutta silti kuume ei ole parantunut. Tänne haluaa uudelleen. Aina löytää uutta vanhoista paikoistakin.

Ylhäältä palattuamme palkitsimme itsemme maittavalla päivällisellä Gosauseen rannalla. Gulashkeittoa, lihavalikoima ja päälle Ice Coffeet…ei voisi päivä taittua paremmin. Mitä nyt kortti ei kelvannut ravintolassa ja Juha autoile Gosauhun pikapankille käteistä nostamaan Maren odotellessa panttina järven rannalla. Kaikissa paikoissa täällä kortti ei käy ja rahaa ei pääse repimään seinästä ollenkaan samalla tiheydellä kuin kotomaassa. Kannattaa siis varautua valuutalla.

Se oli siinä viimeinen kokonainen matkapäivä ulkomailla. Mieli alkaa jo suuntautumaan Suomeen.