Maanantai 17.8. – Kulta kaivoksessa

Maanantai 17.8. – Kulta kaivoksessa

Viimeistä viikkoa viedään. Tai miten sen ottaa, vielä kolmasosa alppilomasta jäljellä. Ei siis ollenkaan huono tilanne.

Aamu aukesi erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Muistilappu itselle: Älä, siis älä, avaa mitään työposteja loman aikana. Eilen tein virheen ja niin alkoi asiat pyörimään mielessä pitkin yötä. Lopulta piti oikein nousta ylös hetkeksi, että sai sitten lopulta nukahdettua kahden maissa yöllä. Ei hyvä.

Aamu aukesi tai siis ei auennut vaan oli pilvessä. Ja satoi. Oli ensimmäinen kunnon sadepäivä. Mitäs tehtäis? Lopulta päätimme lähteä katsomaan laaksomme toisella puolella olevaan kultakaivosmuseota ja juutolaa. Nähty monta kertaan Gerlosiin ja takaisin ajaessa. Näkyy tuo suoraan myös terassiltamme.

Netistä yritettiin kaivaa tietoja, mutta ei oikein selvää kuvaa saanut mistä oli kysymys. Koska satoi kaivos vuoren sisällä oli parempi idea kuin polulla sateessa. Siis autoon ja laakson toiselle puolelle muutama kehre kiertäen.

Ostimme liput 11.30 lähtevään kierrokseen ihan sika säkissä. Lähtöpaikka kerrottiin. Jäi puoli tuntia kierrellä vanhaa juustolaa. Lopulta opas saapui ja tarkasti liput. Oikein hauska täti. Otti lapset mukavasti mukaan juttuun. Mukana oli aika liuta eri ikäisiä lapsia. Sitten lähdettiin marssimaan vuorta alas polkua pitkin. Ensin pysähdyttiin juustonkylän kohdalle, oli mainiot näkymät, sitten marssittiin peräkanaa 34 hengen ryhmässä Maria Rastille, kauniille kirkolle (v. 1654) vuoren kupeessa. Kirkolla on ollut merkitys kaikessa täällä Tirolissa, niin myös kullankaivuussa ja juustontekemisessä. Piispat ovat antaneet määräyksiä ja aloittaneet yrityksiä. Salzburgista on Zillertalia hallittu. Kirkon maalaukset olivat todella upeat, samoin lasimaalaukset.

Tässä vaiheessa alkoi tuntua olemmeko maksaneet 12 euroa/henkilö pelkästä alamäkikävelystä. Ilmaiseksikin sitä voisi tehdä. Eikä mitä.

Lopulta saavuimme Zillertalin pohjalle ja saimme yllemme sadetakit ja kypärät. Pienestä oviaukosta sujahdimme kaivokseen. Marella ei ollut vaikeuksia, kerrankin oikean pituinen. Muut kumartelivat ja kolhivat päätään puupalkkeihin sekä kivikattoon kaivokäytävissä. Välillä opas kertoi kullantuotannosta Zillertalissa ja muusta asiaan liittyvästä. Innsbruckiin mm. aikoinaan rakennettiin sairaala vain kaivosmiehiä ja heidän ammattitautejaan varten. Näimme vanhoja työkaluja. Käsipelillä 30 cm poraus tarvitsi 13000-16000 iskua ja vääntöä, iskua ja vääntöä, iskua ja vääntöä…

Hyvä reitti ja lopun kultakaivos myös oikeutti lipun hinnan. Muihin pääsisikin ilmaiseksi. Kaupunkijuna kuljetti meidät takaisin ylös autolle. Ennen lähtöä kuulimme vielä vuorijuuston valmistuksesta ja saimme maistella kahta eri ikäistä juutosta sekä talon omaa speckiä eli kuivattua porsaanlihaa. Oli muuten hyyyvääää!

Tutustuimme vielä paikan eläinaitauksiin, joissa oli kauriista kotipossuihin.

Kultakaivokselta menimmekin sitten kauppaan Mayerhofeniin ja sieltä takaisin asunnolle. Mare löysi taas Sparista kanttarelleja 4,99 e/kg. Pussillinen lähti kuivumaan asunnolle talven varalle. Loihtipa hän siitä myös erinomaiset metsästäjän possunleikkeet. Perunoiden sijasta tuoretta maissia. Siis ei mitään vakuumipakattua. Aivan erimakuista.

Siinäpä se päivä tällä kertaa. Seurailimme vielä pilvitehdasta terassilta. Juuri silmiemme korkeudella valmistui uutta pilveä ilman kohotessa laaksosta ylös vuorille. Aika vinkeän näköistä. Kylpyyn rentoutumaan ja toivottavasti parempi yöuni. Huomiseksi on jo luvattu aurinkoakin näkyviin.