Maanantai 17.7. – Silvretta Hochalpenstraße

Maanantai 17.7. – Silvretta Hochalpenstraße

Aamulla aurinko paistoi kauniisti vuorten välistä laaksoomme. Hieno päivä tulossa. Rauhallisen aamiaisen jälkeen päätimme suunnata Minin keula kohti yhtä Itävallan kauneimmista alppiteistä – Silvretta Hochalpenstraßelle.

Niin oli moni muukin. Ajoimme Kaunertalista Landeckin läpi Ischgliin johtavalle tielle Paznauntaliin. Ympärille kohosivat mm. Werwallgruppen huiput.  Ja törmäsimme ruuhkaan. Aivan rauhassa saimme istuskella sillalla, ehtipä Mare kuvaileenkin alta virtaavaa jokea. Mitä oli tapahtunut, se ei selvinnyt koskaan, mutta lopulta jono lähti vetämään. Ajoimme Isgchlin ohi suosiolla. Se on suosittu talviurheilupaikka ja täynnä hotelleja. Ei mitenkään audenttinen. Sellaisia kohteita pyrimme vähän välttelemään.

Galtürin kylän jälkeen alkaa varsinainen alppitie. Se on maksullinen (12,50 e henkilöautolta). Se nousee puurajan yläpuolella kauniiden vuorien ympäröimänä Bieberhöheen 2037 metriin. Bieberhoheä lähestyttäessä tienvarret olivat kansoitettu-milläs muulla kuin karvakorvalehmillä. Yksi meinas kävellä alle. Parkkeerasimme monien muiden tavoin Silvretta Stauseen rannalle ja läksimme kävelemään patojärven rantaa kuvaillen maisemia. Sattuipa myös alppitorven soittajakin matkan varrelle. aikamme käveltyä nautimme lounasta järven päälle rakennetussa ravintelissa. Vierailimme myös Bieberhöhen kappelissa, Die Barbara Kappellessa.

Jatkoimme matkaamme ja laskeuduimme serpentiinitietä alas Montafonin laaksoon. Tie oli huomattavasti kiemuraisempi kuin ylöspäin. Se putosi hyvin jyrkästi vuorenrinnettä alaspäin. Näkymät olivat huikeat. Joka mutkassa oli näköjään poltettu kumia moottoripyörillä, joten pitävällä puolella oli helppo pysyä. Alaspäästyämme suuntasimme Werwallgruppenin toiselle puolelle ja sitä kautta takaisin kotilaaksoa kohti.

Alberg-tunneli on remontissa, joka tarkoitti sitä että nousimme ylös Albergin solaan. Meillä ei ollut hätää Minin 231 hp:llä, mutta rekoilla puhti loppui aika pian ylämäkeen ja alamäkeen taas oli ajettava ihan huolella. Tielle oli kuitenkin säännöllisin väliajoin laitettu levennyksiä, joihin rekat väistivät ja suurempaa ruuhkaa ei päässyt syntymään. Tie (S16) kiemurteli alas Stanzertaliin. Matkalla ohitimme St. Antonin, Ischglin ja Kitzbühelin ohella yhden kuuluisimmistä hiihtokeskuksista. Menomestoja kaikki. Siis ohi. Meidän matkablogeissa ei juuri iltaohjelmaa esiinny. Keskitämme aktiviteetit päivään.

Lopulta saavuimme Landeckiin, jonka läpi ajoimme ja suuntasimme kauppaan Prutziin ihan Kaunertalin portille. Hieno ajopäivä ja upeat maisemat. Iltapalan jälkeen oltiinkin sitten jo aika tattis. Ei jaksanut paljon lukeakaan. Nukkumaan vaan aikaisin. Lepoa täältä on tultu hakemaankin.

Ja lopuksi tervetuloa Minimme takapenkille Silvrettan näkymiin: