Maanantai 1.7. – Kohti Alppeja

Maanantai 1.7. – Kohti Alppeja

Ja niin loma koitti. Klo 4 aamulla. Oli nimittäin sen verran aikainen lähtö tämän vuoden alppimatkalle. Kone lähtisi klo 6.35 ja kentällä on hyvä olla riittävän aikaisin. Jukka ja Heta ilmoittautuivat vapaaehtoiseksi kuskeiksi kentälle. Kunnioitettavaa tähän aikaan aamusta! Pakkaukset olivat sujuneet kivuttomasti. Matkakassi, matkalaukku ja pari täyteen ahdettua reppua mukana Mersun takapaksissa suuntasimme Helsinki-Vantaan Terminaali 1:seen.

Tsekkaus ja turvatarkastui sujui yllättävän helposti. Jonoja ei juuri ollut ja niin kohta jo odottelimmekin Lufthansan Münchenin lentoa portilla 14 sopivasti kahvilan vieressä, jossa nautimme aamukahvit. Mare oli paistanut mukaan myös munakasrullan.

P1070968
Lentoliput oli ostettu jo tammikuussa!

Lento sujui nopeasti ja  kivuttomasti lähinnä nukkuessa. Lufthansalla vielä tarjoillaankin jotain. Nyt kuuma juustokinkkusämpylä juomineen.

Määränpäässä olikin loistava keli. Aurinko paistoi. Olimme varanneet auton Sixtiltä edellisestä vuodesta viisastuneena. Niin oli moni muukin. Vuokrauksessa oli melkoinen jono, mutta järjestetlyt toimivat. Eikä meillä ollut kiire. Lomalla oltiin. Erinomainen autonvuokraussysteemi toimi jälleen ja marssimme hakemaan punaista paholaistamme paikoitushallista. Olimme vuokranneet BMW MINI Cooper Convertiblen siis avoauton… myöhemmin hieman harmitti ettemme tallissa tarkastuksesta huolimatta nähneet takapuskurin pientä naarmua. Katsotaan miten sen kanssa käy.

P1070974
Mini odotti meitä!

Melkoisen pienet olivat tavaratilat, mutta matkalaukku tapapaksiin ja matkakassi ”takapenkille” ja eikun menoks. Näpsäkkä pikkusportti. Namiskuukkeleita on paljon ja vähän aikaa meni kokeilla mitä mistäkin napista tapahtuu. Taas kannettiin TomTom mukana turhaan. Autossa oli navigaattori kiinteänä. Katto auki ja baanalle. Ja äkkiä kiinni. Moottoritienopeuksilla ei oikein luukkua ole kivaa pitää auki. Suuntasimme ajomme ensiksi tutulle rastille, mistä olemme vuosittain ostaneet Vignetten, sen Itävallassa tarvittavan moottoritietarran.

Vuoret näkyvät!
Vuoret näkyvät!

Taukopaikalta suuntasimme kulkumme kohti Salzburgia ja pitkään matkoillamme ohimennyttä Kehlsteinhausia, tutummin Kotkanpesää. Se sijaitsee Saksan puolella ikäänkuin Itävallan puolelle vievässä pullistumassa. Moottoritieltä suuntasimme kulkumme kohti Berchtesgadenia, jossa tämä Hitlerille Martin Bormanin toimesta 50 -vuotislahja sijaitsi. Kotkanpesä rakennettiin 1937-38 upealle paikalle. Korkeanpaikankammoinen Hitler ei tosin paikkaa montaa kertaa käyttänyt. Saksalaisen järjestelmällisesti turistit kuljetetaan parkkipaikalta Kotkanpesälle busseilla. Itse tie ylös on kapea, mutta maisemiltaan huikea.

Bussin ikkunoista avautui upeat näkymät.
Bussin ikkunoista avautui upeat näkymät.

Bussien päästyä ylös piti ensin jonottaa bussilähtö takaisin alas, sitten pääsi pitkän käytävän kautta hissiin ja itse Kotkanpesälle. Aikaa vierailuun vierähtää helposti pari tuntia, sen maksimiaika.

Tunneli hissiin!
Tunneli hissiin!
P1080012
Bussilippu, menopaluu

Kotkanpesä ei ole museo vaan toimiva ravintola. Se on auki kesäisin, koska tie on talvella hankala pitää auki. Talolta aukeaa huimat näkymät aina Salzburgiin saakka. Myös upea Königsee näkyy.

Hissistä kun pääsimme astuimme samantien vapaaseen pöytään ja tilasimme gulassit ja salaatit lounaaksi. Palvelu oli hyvää ja todella nopeata. Myös ruoka oli hyvää. Alhaalta bussiaseman ravintelista olisi gulashkeiton saanut 4,90 eurolla, ylhäällä se oli pari euroa kalliimpi. Lounas maksoi juomineen 25 euroa, parit eurot siinä oli paikkalisää, mutta niillä näkymillä se kannatti maksaakin.  Aurinko paistoi ja oli lämmin.

P1080026
Lounas Kotkanpesällä

Lounaan jälkeen kavelimme ja kuvailimme ylhäällä. Talosta oli säilynyt mm. Benito Mussolinin lahjoittama takka, josta liittoutuneiden sotilaat olivat lohkoneet marmorinpalasia muistoksi. Osaan talosta pääsee tutustumaan ainoastaan oppaan johdolla. Vaikuttava talo. Vallan symboli selvästi.

P1080058
Kehlsteinhaus ja näkymät aina Salzburgiin!
P1080034
Königsee
P1080045
Pitääköhän tätäkin vielä kokeilla?
P1080051
Edelweiss

Aika pian se pari tuntia hupeni ja oli suunnattava kohti busseja. Pääsimme aikaisempaan vuoroon. Oma aikamme oli klo 16, mutta klo 15.35 busseissa oli tilaa joten säästimme aikaa.

P1080078
Kotkanpesälle voi kiivetä myös jalan tai polkupyörällä kuten tässä.

Nopeasti bussit veivät meidät parkkipaikalle, jossa muuten löytyy myös museo tai dokumentaario. Siellä voi tutustua tarkemmin Kotkanpesän historiaan. Ylhäällä oli vain valokuvanäyttely rakentamisesta ja talon vaiheista. Tie mm. rakennettiin kolmessa kuukaudessa. Silloisilla vehkeillä melkoinen saavutus.

P1080083
Ramsaun maisemia

Kehlsteinhausilta suuntasimme sitten matkamme kohti Wipptalia. Matkaa oli reilusti pari tuntia. Pieniä maanteitä pitkin ajelimme katto auki kauniita maisemia ihaillen kohti omaa laaksoamme. Ohitimme matkalla hiihtokilpailuista tutun Ramsaun.

P1080102

Avoautosta oli mukava katsella maisemia. Meidät yllätti miten kovaa lintujen laulu kuului ohi ajettaessa. Todella oiva ratkaisu. Mielenkiintoista että avoautossa on myös ilmastointi. Se on kuitenkin tarpeen kun laittaa katon kiinni. Musta katto lämmittää sisätilat nopeasti.

P1080106

Lopulta saavuimme Saxerhofiin ja vastaanotto oli erittäin lämmin. Oli kuin tulii sukulaisten luokse. Pöytään kannettiin heti Apfelstruelit ja kahvit ja vaihdettiin kuulumisia. Talvi oli ollut vähän hankala ja kesä nyt myöhässä. Vuorilla kukkivat kukat vielä heinäkuussakin. Normaalisti touko-kesäkuussa.

Sumpfkopf-huoneistossamme odotti lämmin tervetulokortti, viiniä ja tietysti Mozart-suklaata. Suosittelen lämpimästi tätä majapaikkaa.

P1080107

Uni tuli lopulta erittäin helposti. Päivä oli pitkä ja vaiherikas. Paljon mahtuu menomatkaan.

P1080113
Esimmäinen hattuneula tällä reissulla hankittu.

Tästä on hyvä loma alkaa. Kyllä se tuleekin tarpeeseen.