Lauantai 7.7. – Rankat synttärit

Lauantai 7.7. – Rankat synttärit

Aamulla möreä miesääni ”lauloi” onnittelulaulun päivänsankarille. Mare täytti 30 v. (x2). Vastaanotto oli tälle päivälle sovittu Rotkogelhüttelle. Aamu oli lupauksista huolimatta pilvinen ja jopa sateinen. Silti lähdettiin aamupalan jälkeen Söldeniä kohden. Edellisenä päivänä oli satanut todella rankasti ja vähän pahalta näytti että niin tekee syntymäpäivänäkin. Taivas hieman lupaili valoa pilvien takaa, joten uskalsimme lähteä nousemaan Giggijochbahnilla kohti korkeuksia.

Eikun pilvee pilvee!

Ylhäällä keli oli tukkoinen, mutta pilvet repeilivät selvästi. Luotimme auringon voimaan poistaa esteitä ja pilviä. Aloitimme nousun kohti Rotkogelhüttea. Viitta kertoi ajaksi 1 h, mutta me kerromme sen yleensä kahdella. Vauhtimme on sen verran hidasta.

Keli oli ihan pilvessä. Lähdimme nousemaan varsin jyrkkää tietä kohti alppimajaa. Olikin jyrkkä. Suorastaan rankka. Näistä tulisi rankat synttärit. Porukkaa alkoi lappamaan säännöllisen väliajoin ohitse puhisevan kaksikkomme. Ystävälliset lampaan huutelivat kannustavia määä-huutoja, osa kannusti että mööö! Ötztal tuntuu olevan enemmän lammas- kuin lehmälaakso. Rinteillä näkyy enemmän lampaita kuin karvakorvalehmiä. Toki niitäkin näkyy.

Aina se yksi musta lammas laumassa
Ensiapulampaita?

Veikka Gustafsson on aikoinaan sanonut että vaikka viisi askelta ja tauko vuorella. Niin se taisi mennäkin tällä kaksikolla. Pumppu hakkasi ja henki pihisi. Mutta ylös majalle kuitenkin päästiin. Jos haluaa täällä näköaloja, niin hieman kannattaa hikea valuttaa ja keuhkoja rasittaa.

Rotkogelhütte sijaitsee 2662 m korkeudessa. Sen vieressä on Marialle omistettu kappeli. Hissilläkin pääsee majalle, mutta ei alhaalta laaksosta vaan Rotkogelbahn tuo lähinnä pyöräilijöitä rinteen puolesta välistä Gampe Almilta. Nousu oli jyrkkä. Harvemmin ollaan noustu niin tiukkaa reittiä täällä. Nousu oli myös suhteellisen suoraa. Muutamia mutkia toki oli, mutta muutama suora veti kohti taivasta. No, ainakin meille. Paikalliset paineli lujaa ohi. Myös korkeudella alkoi olla tekemistä asian kanssa. Keuhkot ei meinannu välillä millään vetää tarpeeksi happea. Hyvää teki.

Jaksaa, jaksaa! Vielä muutama metri!
Jään ja lumen Marian kappeli

Alttaritauluna Jään ja lumen Maria

Kappelissa vierailun jälkeen nautimme maittavan lounaan Rotkogelhüttellä. Paikallista spydäriä. Oli muuten hyvää! Ja päälle kaakaot. Päivänsankari sai juoman rommilla, joka täällä on aika tiukkaa ainetta (60-80%). Ylhäällä oli viileää, mutta jostain syystä päivänsankaria ei palellut hetken päästä.

Ruokailun jälkeen vähän valokuvailua ja takaisin kohti laaksoa. Nousimme tieltä ylös harjanteelle ja kävelimme talvella käytössä olevan hissin linjaa alas Giggijochbanin yläasemalle. Ohitse pyyhkäisi myös ensimmäiset täällä kohtaamamme suomalaiset, nuori pariskunta.

Rankka nousu painoi mukavasti jaloissa kun pääsimme hissille ja sillä alas autolle. Siihen syntymäpäivä mukavasti kuluikin. Pistäydyimme tulomatkalla Heiligkreuzin kirkossa, joka sijaitsee lähellä omaa kyläämme. Kirkko sijaitsee huikealla paikalla keskellä Venter Talin laaksoa. Vieressä on vain yksi asuttu talo. Kirkko palvelee myös omaa kyläämme vaikka täälläkin on oma pieni kappeli kuten monissa muissakin taloissa ja kylissä. Aina ei pääse lähtemään isolle kirkolle.

Loppupäivä kuluikin parvekkeella ihanassa auringon paisteessa kuohujuomaa siemaillen. Elämä on ihmisen parasta aikaa!