Lauantai 11.7. – Saturday Feber

Lauantai 11.7. – Saturday Feber

Aamu aukesi lauantaiaamuna hitaasti. Edellisen päivän reissu painoi jäsenissä ja niin väki nousi varsin hitaasti uuteen aamuun. Åke ja Juha suuntasivat reippaina heti aamusta kylän MPreisiin ostamaan maitoa. Tavaraa tuli sitten totutun kaavan mukan sellaisella 50 eurolla ja kaksi kassillista. Nyt tosin muistettiin osta se maitokin. Ja saatiin aamukahvit. Aamiaisen jälkeen Mare suuntasi shoppailemaan, ei tullut kauppoja (T-paita 80 e!).

Hetken viivytystaitelun jälkeen pojat suuntasivat Maren perässä kylälle. Ensin ajettiin hieman Naudersin ohitse ja käytiin tarkistamassa paikallinen hissiasema. Aamupäivisin päästäisiin helposti pienillä gondoleilla vuorelle, jos sää suosisi sekä kiinnostusta löytyisi. Hissi kulkee aamupäivällä klo 9-12 jatkuvasti ja sen jäljeen tunnin välein klo 17 saakka. Aika tuttu aikataulu näillä main. Hissiasemalta laskeuduttiin alas Schloss Naudersbergiin katsomaan joskos linnan kummitus olisi paikalla. Hän esiintyykin vain torstai-iltaisin, joten saimme tyytyä vain itse linnanmuureihin. Linnakin on auki vain muutamana päivänä viikossa, esim. sunnuntaisin.

IPhonella suunnistettiin kuitenkin linnan luona olevalle geokätkölle ja bongattiin se. Löytyi pienen etsinnän jälkeen. Juhon oli tiimin tarkin.  Logivihkoon tiedot ylös ja eikun kahville.

Ehkä sittenkin bongatttiin linnankummitus muurinraosta.

Linnan kahviossa nautimme pienet kahvit jäätelöiden kera. Lumbumba oli myös makoisaa rommin kera. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä. Ruokalistakin näytti erinomaiselta ja laadukkaalta. Ainakin sen jälkeen kun Marelle selvisi, ettei listaan kirjoitettu ”Schwein” suinkaan tarkoita joutsenta. Suosittelemme. Torstaisin päivälliselle ilmestyy kuulemma itse linnankummituskin.

Liekö Italian rajan läheisyys vaikuttanut, mutta jotenkin Åken sivuprofiili on alkanut muistuttamaan erästä Benitoa vuosikymmenien takaa.

Linnan haukka vihelteli meille pesäkolostaan. Hyppäsimme kahvien jälkeen autoon ja suuntasimme Italian puolelle tarkoituksena vierailla edellisenä iltana bongaamassamme luostarissa.

Reschenseen kirkontorni oli jälleen veden ympäröimä korjauksien jälkeen. Tosin veden pinta oli huomattavan alhaalla. Tornissa olevasta värierosta huomaa millä korkeudella vesi normaalisti on. Silloin ei onnistu kävely taustalla olevalla penkereellä.

Matkalla Marienbergin luostariin pysähdyimme kuvailemaan I maailmansodassa 1915-1918 kaatuneiden italialaissotilainen muistomerkkiä. Aika vaikuttava laakson keskeisellä paikalla. Olisiko taistelut käyty juuri tällä alueella? Muistomerkki oli keskellä laaksoa, joten sieltä oli upeat maisemat.

Liikennekulttuuri aiheuttaa hieman harmaita hiuksia sivu- ja takapenkillä. Jarrujalat käy melkein joka penkillä. Aika vauhdikasta liikenne alppiteillä onkin. Paikalliset painaa tuhatta ja sataa ohitse, polkupyöräilijät sotkevat seassa, moottoripyöristä nyt puhumattakaan. Nyt vielä kilpaan mukaan on lähtenyt armeija traktoreita, koska heinänkorjuu on täällä täydessä vauhdissa. Juha ”Shumi” Kinanen vetäisi tänään aika vauhdikkaan ohituksen, johon liittyi aikalailla g-voimia eteen- ja taaksepäin. Onneksi Audissa riittää puhtia ja jarrut nappaa kiinni nätisti.

Nousimme vierailulle Marienbergin benediktiiniläisluostariin. Reitti luostariin kulki Malsin todella kapeiden katujen kautta. Hyvä, että Audi väliin mahtui. Ja välillä vielä traktorit purki kaduilla kuormiaan. Muutaman kehren eli neulansilmän noustuamme olimme luostarin parkkipaikalla, jonne Anssi sitten jäi maisemia katselemaan muiden suuntautuessa luostarinmäelle.

Luostarinmäeltä oli todella upeat maisemat alas laaksoon ja Malsiin. Luostarissa itsessään asustelee tällä hetkellä 12 veljeä, joiden päivät kuluvat työssä ja rukouksessa. Ora et labora!

Luostaria ympäröi varsin kliseemäisesti yrttitarhat ja hedelmäpuut. Siellä luostarin väki työskentelee ja kasvattaa itselleen syötävää. Matkailijoille luostarit ovat myös aina tarjonneet turvapaikkaa. Niin tämäkin. Siellä oli vierashuoneita majoittuville. Museo ja luostarikauppa palvelevat vierailijoita. Miellyttävä ja rauhaa huokuva paikka pistäytyä alppirallin keskeltä.

Luostarin rauhalliselta sisäpihalla huokui rauha ja kiireettömyys. Luostarin historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka. Tosin museossa oli esineistöä aina 1200 -luvulta.

Luostarin kirkossa vallitsi uskomaton hiljaisuus. Upeissa stukkokoristeissa riitti ihmeteltävää pitkäksi ajaksi taivaltaan tekevälle turistille. Uusia maalauksia ja tarinoita löytyi jokaisella katseen kierroksella.

Tämän oudon seinäkoristeen tarina ei meille selvinnyt. Ja tarina sillä epäilemättä on. Koriste sijaitsi aika korkealla luostarin seinässä sisäpihalla.

Luostarilta suuntasimme Malsin kapeiden katujen kautta takaisin formularadalle, joka johti takaisin Naudersiin. Ajatuksissa oli lähteä käymään vielä Tarrenzin kyläjuhlissa, mutta joukoltamme hiipuivat voimat ilta-aterian jälkeen. Vareksen Jussi esimerkiksi tuuditteli Maren mukaville iltapäiväunosille. No, lomallahan tässä ollaan eikä tarvitse hötkyillä. Näkemistä ja varsinkin kokemista riittää niin, että aika tuntuu lentävän kuin siivillä.