Kotia kohti – Sunnuntai 22.7.

Kotia kohti – Sunnuntai 22.7.

Kotia kohti
Kotia kohti

Kaikki loppuu aikanaan, myös lomareissu. Tämä olikin pisin tähän saakka Itävaltaan suuntautuneista reissuistamme. Kokonaista 18 päivää. Rittävästi, että ei ole kiireen tuntu. Lyhyellä lomalla on aika hoppu kokea erilaisia asioita alueelta, mutta näinkin pitkällä reissulla voi olla aika rennosti. Ehtii kyllä kokea.

Aamulla heräilimme kuten heräilimme. Luontaistuotekaupasta hankitut hyvän unen kapselit näyttävät purevan ainakin parempaan puoliskoon hyvin. Aamiaisen jälkeen aloitimme pakkailun. Miten kaikki saa sovitettua matkalaukkuihin takaisin. Parit kengatkin on tullut hankittua. Yhdet tosin jäävät Itävaltaan. Haglöfin vaellusjalkineet tulivat matkansa päähän reissussa kantapään murennuttua kivikoissa. Kaputt!

Laukkujen pakkailun jälkeen hieman siivoilimme asuntoa, tosin hintaan kuuluu 30 euron loppusiivous. Laukut alas ja maksamaan majoitus. Veroineen ja loppusiivouksineen hinnaksi tuli 644 euroa 18 päivältä. Elikä 37,78 euroa/päivä. Ei ole paljon kahden hengen majoituksesta. Kaksi huonetta ja keittiö  mukavuuksilla, astianpesukoneella ja pyykinpesukoneella. Ja aivan mahtavan ystävällisellä isäntäperheellä. Heidän kanssaan vielä katselimme hieman kuvia matkastamme. Lopulta heittelimme sitten haikeat jäähyväiset. Autossa jo pohdiskelimme, että joskos ensi kesänä tultaisiin vielä polkemaan näitä polkuja.

Kohti Saksaa
Kohti Saksaa ja Zugspitzelandia

Hetken matkaa ajettuamme pieni tauko ja navigaattorin ohjelmointi kuljettamaan meidät Garmish-Partenkirhenin kautta Münchenin lentokentälle. Radion liikennetiedotuksia kuuntelemalla hieman huolestuttiin koska Fernpassin solassa tuntui joka päivä olevan ongelmia ja tukoksia liikenteessä. Eikä mitä! Innsbrukista pääsee ihan omaa reittiä Garmishiin ilman että tarvitsee kiertää Fernpassin kautta. Hyvä tiekin oli Seefeldin kautta.

 

Tankattiin vielä ennen Saksan rajaa kun kaikki muutkin tuntuivat tekevän niin. Italian puolella naftan hinta oli 1,7 euroa/l! Itävallassa hinta pyöri vahän yli 1,4 euron. Saksassa se oli hieman kalliimpaa, mutta ei juuri. Muutamia senttejä. Tankki täynnä, mutta vatsat tyhjänä ajelimme sitten Garmish-Partenkirchenin olympiakaupunkiin. Kaupunki on tuttu myös Itävalla mäkiviikoilta vaikka Saksassa onkin. Ensimmäistä kertaa monien reissujen ja kautta kulkemisen jälkeen löydettiin myös itse kisamonttuun hyppyrimäkien juurelle. Kyllä isomäkikin näyttää aika pieneltä kun vieressä on suuret vuoret. Lahden hyppyrimäet näyttävät paljon suuremmilta. Itse areena alkaa olla jo aika kulahtaneessa kunnossa. Katsomorakenteet olivat pahasti kuluneet. Ajan patinaa joku sanoisi. Ihmisiä oli paljon. Patikoimassa ja muuten katselemassa. Parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Saimme auton parkkeerattua hieman kauemmaksi kadun varteen. Pienen aikaa sitten kuvailimme ja kävimme toiletissa, kunnes suuntasimme matkamme keskustaan.

Mäkimonttu

Parkkeerasimme automme Rathausin parkkipaikalle. Siitä on hieman matkaa keskeiselle turistipaikalle Olympiastrassen tuntumassa. Kävelimme hiljaisessa kaupungissa, kunnes ihmisiä alkoi löytymään Am Kurparkin kävelytieltä. Kronner Fransin terassilta löytyi erinomaisella näköalalla oleva pöytä ja herkullista ruokaa. Allekirjoittanut nautti perisaksalaiset wurstit ja hapankaalit sekä rouva matkan viimeisen gulashiannoksen, nyt enenmän liharuokana kuin keittona. Hyvää oli ja keittoa pitää kokeilla kotonakin:

Lounasnäkymä
Lounasnäkymä

Gulassi suikaleporsaasta

 (Herkut.net)

Ugrilaisen keittotaidon parhaimpia luomuksia, jonka ohje on äärettömän helppo. Otetaan puolet lihaa ja puolet sipulia. Maustetaan paprikalla ja keitetään kauan. Monet ohjeet suosittavat naudan paistia, mutta porsaanliha sopii myös erittäin hyvin. 

Gulassia voi valmistaa kerraalla suurenkin määrän, sillä se paranee lämmitettäessä.

  • 500 g suikaleporsasta
  • 500 g sipulia
  • 2 rkl paprikajauhetta
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 1/2 tl mustapippuria
  • liemikuutio
  • vettä

Ruskista liha kevyesti padassa. Jos liha on vähärasvaista voit lisätä pari ruokalusikallista öljyä. Kuori ja suikaloi sipuli, lisää pataan ja kääntele muutama minuutti. Kaada sitten pataan vettä niin, että liha peittyy. Lisää mausteet ja liemikuutio.

Anna hautua miedolla lämmöllä pari tuntia, jolloin sipuli on melkein liuennut liemeen.

 Parhaiten gulassi maistuu reilun hiivaleipäviipaleen kanssa, mutta voit tarjota lisukkeeksi myös riisiä.

Moottoritiellä
Moottoritiellä

Ruokailun jälkeen hieman harhailimme, kunnes auto löytyi parkkipaikaltaan. Hetki vielä normaalia maantietä ja sitten aukesi Autobahn 95 kohti Müncheniä. Keskinopeussäätimen pykälä 160 km/h ja matka alkoi taittumaan. Tuo pätkä on vielä aika makea ajaa kovaa, koska liikennettä ei ole kovin paljon (saksalaisen mittapuun mukaan) ja tie on hyvä. Kyllä matka joutuikin. Nopeasti olimme Münchenin esikaupunkialueella ja sitten vauhti loppuikin. Ajella jurruutimme ruuhkassa Münchenin ympäri kohti lentokenttää.

Olimme soittaneet Garmish-Partenkirchenistä Caro-autovuokraamon ohjeiden mukaan 1,5 h ennen saapumista kentälle ja auton luovuttamista. Keskus vastasi asian olevan ok. Jep jep! Kävimme tankkaamassa kentän läheisyydessä olevalla Agip-huoltoasemalla, missä olemme vuokra-autot ennenkin tankanneet. Huoltoasema löytyy opastaulujenkin mukaan helposti pitkäaikaspysäköintialueiden vierestä ennen kenttää. Sinne  päästäkseen joutuu ajamaan aseman ohi ja rampille (Südallee), kentälle johtavan tien yli ja palaamaan takaisin Nordalleeta pitkin. Huoltoaseman rampista pääsee vain Münchenin suuntaa elin kentälle mentäessä, joutuu palaamaan tuloreittiä rampille ja takaisin kentälle johtavalle tielle.

Agip-huoltamon sijainti
Agip-huoltamon sijainti, klikkaamalla kartta suuremmaksi

Tankkauksen jälkeen ajoimme auton parkkiin lähtevien lentojen parkkiin Terminaali 2:seen annettujen ohjeiden mukaisesti. Autoa vuokratessamme olimme saaneet monisteen, jossa kehotettiin ajamaan sinne ja menemään Esprit -myymälän eteen tapaamaan vastaanottajaa. Joojoo! Ketään ei näkynyt SAAPUVIEN lentojen aulassa, jossa kyseinen kauppa sijaitsee. Kuskaat siis tavarasi alakertaan ja odottelet epämääräisesti jonkun kaupan edessä. Uusi soitto Carolle. Useampia itseasiassa, kun vain nauha vastasi ensin. Lopulta keskus pyysi odottamaan linjalla ja yhdisti ilmeisesti Münchenin pään Caroon. Kaveri langan päässä kertoi ajajan tulevan hetken päästä. Noin viiden minuutin kuluttua meitä lähestyi ilmeisen ulkomaalaistaustan omaavaa kaveria farkuissa ja t-paidoissa, murtaen kysyen auton avaimiamme. Arvaa annoimmeko? Pyysin henkilökorttia. Ei ollut. Soitin siis taas Caron numeroon. Keskus keskusteli hetken kavereiden kanssa ja sitten kertoi minulle, että nämä menevät hakemaan jonkun muun paikalle. Hetken kuluttua tuli paikalle nuori saksalainen kaveri myös ilman ID-korttia tai virkapukua, mutta hänellä oli sopimuksemme mukana ruskeassa kirjekuoressa (monen muun sopimuksen kanssa). OK, nyt uskoimme! Mare jäi vahtimaan laukkuja kun lähdin sitten luovuttamaan auton. Se sujui ihan ok. Auto oli ok. Lopulta pienen kyselyjen jälkeen sain myös sopimuskappaleeni takaisin.

Vuokra-automme oli erinomainen, tuliterä MB B180 (127 km ajettu kun saimme sen). Mutta itse Caron toiminta kentällä hyvin epämääräistä. Varsinkin verrattuna niihin vuokraamoihin, joita olemme ennen käyttäneet ja joilla on kentällä toimisto ja käyttävät erittäin tehokasta ja nopeaa yhteistä autojen palautusjärjestelmää kentällä. Taidanpa ensi vuonna käyttää jälleen Auto Europen palveluja. Jos olisi ollut kiire koneelle, niin hullusti olisi voinut käydä. Jos käytät Caron palveluja, varaa aikaa niin kentältä lähtiessä kuin sinne palatessasi.

Lufhansa on siirtynyt automaattien käyttöön checkinnissä. Se onkin nopeaa ja vaivatonta. Itse pidän siitä. Koneelle, boarding passien tulostus, tagit laukkuun ja dropin tiskille laukkujen kanssa. Nyt ei vain jostain syystä automaatit löytäneet varaustamme. Dropin-tiskillä kylläkin löytyi. Juhan laukku painoi 300 g yli sallitun. Maren laukku painoi taas vain 18 kg, joten ei mitään ongelmaa. Turvatarkastuksessa sitten laukkua pengottiin ja tutkittiin tarkkaa metallinpaljastimella, niinkuin normaalisti aina käy kantamani eletroniikkamäärän takia.

Kentällä shoppailimme tovin ja sitten kävelimme portille odottelemaan koneen lähtöä, joka lähtikin ihan ajallaan. Lennolla oli hieman pomppuilua. Lufthansalla on koneissa vielä ihan mukiinmenevä tarjoilukin. Nyt lihasalsaa ja juomatkin kuuluu viinejä myöten tarjoiluun. Suosittelen kallishalpalentoyhtiö Finnairin sijaan. Hinnat kalliilta yhtiöltä ja palvelut halpalentoyhtiöltä. Kone oli lopulta melkein puoli tuntia myöhässä ilmeisesti juuri pomppukelin takia. Sitten vielä jonotettiin Helsinki-Vantaan Terminaali 1 aulassa matkatavaroita, joiden tulo kesti toiset puoli tuntia. Samalle hihnalle tuli myös Kööpenhaminan koneen tavarat, joten melkoinen tungos oli seurauksena. Vanha kotimaan terminaali ei oikein toimi ulkomaanlentojen yhteydessä, jolloin ihmisillä on selvästi enenmän tavaraa mukana. Toki tällä annetaan kotikenttäetua Finnairille ja sen yhteisttökumppaneille (One World). SAS ja StarAlliance yhtiöt Lufthansan tapaan on puristettu sitten Terminaali 1:seen.

Taksilla tulimme sitten kentältä kotiin. Hieman huolestutti tullessa oliko taksikuski humalassa. Sen verran levotonta oli kaverin ajaminen ja epävarmaa puhuminen. No, kotiin päästiin ja unikin tuli vähän ajan kuluttua.

Upea reissu. Monia muistoja. Hienoja kokemuksia. Auf Wiederdehn!

 

7 Replies to “Kotia kohti – Sunnuntai 22.7.”

  1. Kiitos monipuolisesta matkaraportista, hyvistä vinkeistä ja matkakuumetta nostattavasta kuvamateriaalista. Hyvä kuulla myös caron toiminnasta, jotta tietää, mitä on todennäköisesti odotettavissa. 😉 Törmäsittekö muuten punkkeihin, joista täälläkin niin kovasti varoitellaan?

  2. Kiitos kommentista! Ei törmätty punkkeihin. Vaikka aika tavalla maastossa liikuttiinkin. Lähinnä kärpäset ovat aina vieraana Itävallan maaseudulla. Johtuu lehmien määrästä (lue lannan määrästä). Maatilojen läheisyydessä aina tuoksahtaa ekologiselta lannoitteelta kesäaikaan. Lietettä myös levitetään pelloille. Joskus myös löydään lantakasa mäen ylärinteeseen ja annetaan sateiden mukana levitä pelloille. Mainittakoon nyt vielä, että Ei siis haise mitenkään enempää kuin suomalaisella maaseudullakaan. Mutta varautua kannattaa maaseutuelämään jos siellä liikkuu 😉

  3. Menemme Münchenin kautta Gerlosiin ja sieltä vielä Salzburgiin (yht. 11 pv). Itävalta on meille uusi kohde, ja tarkoituksena on kierrellä alppiseutuja vuokra-autolla ja jalkaisin. Teemme luultavasti lyhyempiä patikointiretkiä kuin te, mutta muuten mennään aika samoilla linjoilla. Maaseudun hajut ovat kyllä tuttuja. 🙂

  4. Kivaan paikaan olette menossa! Viime vuonna oltiin pari viikkoa siinä samassa laaksossa, mutta Zellin päässä. Zillertal on vilkas paikka. Älkää unohtako höyryveturiajelua Zillerbahnilla. Jos on aikaa ja viitsii autollaan ajaa, niin kannattaa käydä GrossGlocknerilla. Upea tie halki kansallispuiston. Ollaan kahtena edellisenä vuonna ajattu sieltä lenkki Italiaan ja sitten esim. Meranon, Timmelsjochin ja Ötztalin kautta takaisin. Huikeita näkymiä ja serpentiiniteitä. Kannattaa jarruttaa moottorilla, jarrulevyt on muuten äkkiä punaisina 😉

  5. Kiitos vinkeistä! Grossglocknerilla käyminen on kyllä suunnitelmissa, jos säät vain suosivat. Kovin epävakaista säätä on ilmeisesti luvassa, mutta se taitaa olla tavallista Alpeilla.