Kirkko ja kaupunki – Perjantai 20.7.

Kirkko ja kaupunki – Perjantai 20.7.

Navistal
Navistal

Perjantaiaamu aukeni epävakaisena kuten säätiedotus oli luvannutkin. Suunnittelimme ohjelman sen mukaiseksi. Meillä oli vielä yksi laakso käymättä katsomassa. Lisäksi Innsbruckiin suunnattaisiin ostoksille. Edellisellä kerralla emme juuri itse cityssä paljon aikaa viettäneet. Nyt olisi paremmin aikaa kävellä vanhankaupungin ja vähän uudenkin puolen katuja. Citykuteet päälle (tai jotain sinnepäin) ja menoksi.

Ensimäiseksi kohteeksi valitsimme meille tuntemattoman Navistalin. Navikseen ajetaan Matrein kohdalta Valtatie 182:lta. Tie laaksoon nousee jyrkästi ja jakaatuun hetken kuluttua Oberwegiksi ja Unterwegiksi. Jälkimmäinen on leveämpi ja ensimmäiseltä on paremmat näköalat. Me ajoimme alatietä laaksoon ja palasimme ylätien kautta. Laakson perällä on Naviksen kylä, joka sijaitsee varsin jyrkkien rinteiden keskellä. Monet talot sijaitset korkealla kylän keskuksen yläpuolella. Kylän keskuksesta löytyy kirkko ja kaksi, kauppa, pankki ja kulttuurisali. Myös hieman käsityöteollisuutta löytyy koulun ohella. Ja tietysti muutama gasthof.

Naviksen vanha kirkko
Naviksen vanha kirkko

Päivän teeman mukaisesti suunnistimme ensin kirkkoon, siihen vanhempaan 1400-luvulta, joka tosin on restauroitu 2000 uuteen kuosiin. Kirkko oli mielenkiintoinen. Jotenkin sen pohjapiirros ei sisällä vastannut ulkoista olemusta. se oli jotenkin väärinpäin. Alttari oli käännetty sivulaivaan. Sisltä löytyi taas Kristus, joka piteli osmankäämiä. Se symboloi pelastusta tai kirkkoa Kristuksen elävän veden lähteenä. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Naviksen uuden kirkon alttarireliefi
Naviksen uuden kirkon alttarireliefi

Vanha kirkko oli aika pieni, mutta sen viereen oli 1966 rakennettu moderni kirkko, jota seurakunta ilmeisesti pääasiassa käytti. Sen alttaritaulu oli oikeastaan aika pelottava ilmestys. Muuten se vaikutti varsin normaalilta kirkolta, siis katoliselta.

Nostimme vielä euroja paikallisen pankin seinästä ja jatkoimme ylätien kautta seuraavaan kohteeseen. Obernweg kulki varsin korkealla laakson yläpuolella. Ystävälliset vastaantulijat tervehtivät myös vieraita kulkijoita. Kauniita maalaistaloja oli tien molemmin puolin. Varsin isoja ovat nämä talot täällä.

Matrein kirkko
Matrein kirkko

Suuntasimme kulkumme Matrein vanhaan kaupunkiin, missä nököttää kaksi kirkkoa rinta rinnan. Olimme ohiajaessamme katselleet niitä monta kertaa ja nyt oli aika tutustua niihin hieman tarkemmin. Molemmat osoitautuivat katolisiksi kirkoiksi vaikka olimme arvelleet toisen olevan protestanttinen. Toinen oli vain vanhempi 1500-luvulta. Autolle löytyi kirkon takaa sillan alta hyvä parkkipaikka. Kirkkoja ympäröivä hautaasmaa oli taas näkemisen arvoinen. Täällä hautamuistomerkit eivät ole tylsiä standardisoituja kivipaaseja vaan mitä monimutkaisempia taideteoksia. Yleensä takorautaristeja monenlaisin koristein. Yksi erikoisuus on jokaisen hautamuistomerkin luona oleva astia ja suti, jolla voi vihmoa vettä. Kuuluneen paikallisiiin traditioihin samanlailla kuin kynttilän vienti meillä.

Konfirmaatiokynttilä
Konfirmaatiokynttilä

Kirkot olivat sisältä vaikuttavia taideteoksia. Niihin oli käytetty aikaa ja valuuttaa. Uudemman kirkon sisällä oli myös varmasti arvokkaat hopeiset seinäkoristeet. Ne oli kuitenkin lukittu kaappeihin. Kirkosta löytyi myös mielenkiintoista ideaa mukaan otettavaksi. Esillä oli mm. konfirmoitujen nimillä varustettu kynttilä. Hyvä idea meille kotimaahankin. Jokainen voisi tekstata nimensa isoon kynttilään, jota sitten poltettaisiin jumalanpalveluksien aikana kirkossa. Toinen yhteisöllinen juttu kirkoissa oli kastetut ja kuolleet. Heistä oli kuvat omilla tauluillaan. Ei hullumpi idea meidänkään käyttöömme.

Innsbruckin kujia
Innsbruckin kujia

Kirkkovisiittien jälkeen näpyteltiin navigaattoriin Kongressikeskuksen parkkihallin koordinaatit ja suunnistettiin Brennerin mootoritietä kohti Innsbruckia. Navi halusi väenväkisin ajattaa meitä kiertoreittiä pitkin ja lopulta annoimekin periksi ja lähestyminen tapahtui mutkitellen maantietäpitkin. Matka kulki ohi parin kirkonkin, mutta jo parkkeerattuamme huomasimme toisessa niistä alkavan juuri siunaustilaisuuden, joten nostimen uudelleen kytkintä ja sukelsimme lopulta parkkihallin uumeniin. Parkkihallissa oli paljon enenmän autoja kuin viimeksoi. Paikoitus maksaa 1,40 euroa 30 minuutilta maksimissaan 14 euroa päivä. Yöpaikoitus 18-8 maksaa 8 euroa.

Autoja oli niin paljon, että lopulta maanalla ajattuamme löysimme parkkipaikan vasta Yliopiston alla olevasta kolmannesta hallista. Ja nousimme maanpinnalle keskelle yliopistoaluetta. Siitä ei kuitenkaan ole pitkä matka vanhaan kaupunkiin ja matkalla piipahdimme Jesuiittojen kirkkoon. Siellä oli mielenkiintoinen krypta,  jonne on haudattu paikallisia jesuiittoja.

Jesuiittakirkko
Jesuiittakirkko

Vanhankaupungin kadut olivat täynnä turisteja, mutta löysimme heti mukavan ruokapaikan, Stiftkeller Innsbruckin (http://www.stiftskeller.eu). Se on Müncheniläisen Augustiner panimon paikka. Löytyy iso saksalaistyyppinen biergarden, mutta me ruokailimme kujalle laitetussa puolessa. Rouva tilasi talonpoikaislautasen, jossa oli herkkua monenmoista kolmea lihaa, kasviksia, suussasulavaa juustoa ja levitettä, josta ei oikein saatu selvää. Hyvää kaikki. Juha söi perinteisen pretzelin ja kolme eri makkaraa, joista yksi oli Weisswurstia. Perinteitä taytyy kunnioittaa.

Dixie soi
Dixie soi

Ruokailun jälkeen kävelimme näyteikkunoita katsellen ja puoteihin poiketen. Ohimennen saimme kuunnella myös Dixieland -konsertin. Kaupungissa oli meneillään musiikkiviikko, joten erilaisia konsertteja oli eripuolilla. Pistäydyimme myös rohdoskaupoilla isossa Tyrol-ostoskeskuksessa keskellä vilkasta kävelykatua, joka lähtee suoraan Kultaisen katon kohdalta kohti kaariporttia.

Poikkesimme kohdalle osuneeseen Stift Wiltenin luostarikirkkoon. Se oli varsin hämärä ja tunnelmallinen. Myös turistien suosiossa. Väki poikkesi matkalaukkujen kanssa sytyttämään kynttilän. Muuten kirkossa oli luostarimaista tyyneyttä ja rauhaa. Se oli myös aika hämärä, joka taas korosti kynttilöiden valoa.

Hirviö
Hirviö

Kirkossakäynnin aikana alkoi myös sataa, joka sitten jatkuikin vaihtelevana lopun iltaa. Sadetta pitämään menimme Intersportin isoon myymälään. Mukaan tarttui parit paidat mm. Mammuthin hyvä tekninen paita. Paitakaupoilta suuntasimme epämääräisesti katuja pitkin ensin Landhausille, jossa rouva villiintyi ja tanssi suihkulähteessä. Sieltä lähdettyämme näimme hirviön repivän taloa palasiksi. Mielenkiintoinen kaivikone varustettuna dinosaurusta muistuttavalla kouralla repi taloa hitaasti mutta varmasti palasiksi. Eipä ole tuollainen tullut ennen vastaan. Pala palalta talo meni palasiksi.

Siitä järkyttyneenä suuntasimme läheiseen ulkoilmakahvilaan, jossa oli juuri alkamassa Coleman-tribuutti paikallisten jazzsoittajien toimesta. Siinä kahvia nauttiessa ja Colemanin Free Jazzia kuunnellessa aika sujui kuin siivillä, oli aika palata autolle ja suunnata takaisin Schmirniin. Koko paluu matkana satoi kaatamalla.

Sumuinen laakso
Sumuinen laakso

Talon emäntä oli palannut reissulta ja iloisen ystävällisesti vastaanotti meidät alakerrassa tuttuun tapaan. Samalla saimme kutsun heidän vuoristomajaansa huomiseksi lauantaiksi. Sopia toivoo, että keli on hyvä. ”Kesämökki” meinaan sijaitsee yli 2000 m korkeudessa. Mielenkiintoista ja otamme kutsun kunniana vastaan. Nyt siis aika lähteä unten maille uusia seikkailuja varten.