Kilppareita katsastamassa

Kilppareita katsastamassa

Aamulla suuntasimme ainokaiseksi jääneelle järjestetylle retkellemme. Matkamme viimeisen kokonaisen päivän aamupäivämatka ilmastoidulla bussilla suuntautui Ropotamo-joelle. Sen on noin 20 km päässä sijaitseva luonnonsuojelu- ja virkistysalue. Joki saa alkunsa Turkin ja Bulgarian välisiltä vuorilta ja on vain 48,5 km pitkä.

Bussimatkan varrella nähtiin mm. aika mauton ökyrikkaan kesähuvila, tosin vielä vaiheessa. Hieman napoleonsyndroomalta haiskahtaa tuollainen linnan rakentaminen. Kuvaa myös hyvin eriarvoisuuden määrää.

Ropotamo-joen luontomatkailua vasta kehitetään, mutta selvää potentiaalia joella on yllin kyllin. Nyt matkasimme moottoriveneissä, mutta mitä sitä ohjelmanjärjestäjän sielulleen voi, sitä oli heti suunnittelemassa esim. kanoottiretkiä joelle. Hyvä kyyti oli nytkin. Koko ryhmämme mahtui yhteen ”Usko” – nimiseen purteen. Matkan aluksi otettiin ruotsinlaivatyyliin kuvat, jotka sai sitten lunastaa 7 lv hintaan matkan päätyttyä.

Alueelta löytyy varsin runsas fauna ja flora. Me pääsimme ihailemaan merimetsoa ja useita suokilpikonnia, jotka paistattelivat päivää aamuauringossa. Kolibreja lennähteli puissa. Villilampaita, peuroja, villisikoja, saksanhirviä ja kauriita oli kuulemma metsän siimeksessä.

Venematka oli varsin lyhyt eli noin 40 minuuttia, mentiin jokea kahteen suuntaan. Matka voisi olla pitempi. Nyt siitä jää varsin lyhyt vaikutelma, hätäinen. Maisemat ovat toki komeita ja joki mielenkiintoinen. Jos venematkaa ei pysty pidentämään, niin retkeen voisi liittää kävelyn jokivarressa. Ellei siellä ole liikaa käärmeitä, joita alueella liikkuu.

Venekuski hoiti tehtävänsä asiaankuuluvasti eläinten kohdalla hidastaen ja suoden mahdollisuuden kuvaukseen. Vene oli myös tukeva ja pohja laakea, joten siinä voi myös seistä. Retken hinta oli 14 euroa per hklö.

Paluumatkalla tutustuimme dyynialueeseen Sozopolin eteläpuolella. Aika hulppeat hotellit olivat itävaltalaiset bulgarialaisten piirustuksista sinne rakentaneet. Tosin alue on hieman syrjässä. Todellinen resortti. Ollut joskus myös Lomamatkojen ohjelmassa, mutta ehkä juuri syrjäisyytensä vuoksi jäänyt pois.

Pitkä hiekkaranta oli siellä vaarallisempi profiililtaan ja virtauksiltaan, joten uimareita näkyi vain hotellin omalla turvallisella yksityisrannalla. Auringonottajia kylläkin näkyi pitkin piitsiä ja olipa joku vetänyt sinne matkailuvaununsakin. Hiekalta löytyi simpukoita kasapäin.

Hyppäsimme paluumatkalla jo keskusaukiolla pois bussista ja suuntasimme vielä kulkumme Sozopolin vanhaankaupunkiin shoppailemaan.

Silmiin sattui melkoinen kanuuna ja alkoi hieman miettimään, että minkä kokoisia paarmoja täällä on, kun tuollaisella niitä torjutaan.

Tehtävälistalta kirjasimme suoritetuksi lettujen maistamisen. Näitä muurinpohjalettuja myydään lähes joka kulmassa. Hyviä ovat ja niihin saa jos jonkinlaista täytettä. Näppärästi se paistuu kun osaa. Siis myös kääntää sen.

Aika kassi tuliaisia ruusutuotteista löytyikin. Välillä vedimme henkeä kahvilassa kylmän juoman kera. Ja ihailimme Pyhän Yrjön kirkon ikonejakin. Katossa oli mielenkiitoinen Jeesus-hahmo hyvin budhalaisessa mietiskelyasennossa. Bysantin ja ortodoksisuuden mystiikka tulee tuossa hyvin esille.

Arkeologinen museo käytiin myös lävitse. Kirkastui se miksi täällä on aistittavissa välimerimäinen vivahde. Käynti antoi lisävalaistusta tietoon, että tämä on ollut vahva kreikkalainen siirtokunta 311 e.Kr alkaen. Roomalaiset lopulta hävittivät tämän Apollonia Ponticaksi kutsutun siirtokunnan, joka oli edistyksellisesti alueen ensimmäisiä demokraattisia valtioita. Jokainen 18 vuotta täyttänyt osallistui päätöksentekoon ja vaaleihin. Museossa saa aina mukavasti perspektiiviä paikkaan. Museosta suunnistimme siestalle hotelliimme.

Päiväunien jälkeen suuntasimme takaisin kaupungille. Totesimme, että meillä on yhdessä päivässä itseasiassa kaksi. Kun käy päivällä välillä siestalla, tuntuu kuin viikon loma olisi kaksin verroin pitempi 🙂

Keskusaukiolla päivystää aina joukko paikallistakseja. Ja joiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Sopia selvästi hinta etukäteen ennen ajoneuvoon nousua (sama pätee erityisesti vossikoihin, paljonko matka maksaa ja onko hinta hengeltä vai kaikilta yhteensä). Piirtää vaikka numeroita paperille ellei yhteistä kieltä löydy. Ainakaan keskustassa normaalijalkainen ei tarvitse taksia. Sen verran lähellä kaikki on. Paitsi Santa Marinan alue, josta kannattaa tulla mainituilla.

Minijuna kulkee Santa Marinasta pitkälle etelänsuuntaan aina Green Lifen leirintäalueelle, siis lähelle paikkaa mistä olimme sunnuntaina kääntyneet takaisin, puolen tunnin vuorovälein.

Ruokailemaan asetuimme Mehata Dominoon Apollonian varrelle.

Pöytään kannettiin Kavarma Juhalle ja kanaa Marelle. Jälkiruokakin saapui kaiken taiteen sääntöjen mukaan vasta kun olimme syöneet pääruuan kaikessa rauhassa. Hyvää oli ja maksoi 35 lv (kaksi pääruokaa, jälkiruuat, kaksi kahvia ja parit soodavedet). Elävää musiikkiakin saatiin kuunnella. Tosin pianistilla oli koneensa takana aika tavalla muuta tehtävää kuin soittaminen. Onneksi nykyaikaiset kosketinsoittimet hoitavat lähes kaiken itse. Solistit olivat sitten jo ihan taiteilijoita.

Ruokailun jälkeen Juha shoppaili vielä nahkaisen viikonloppulaukun itselleen. Lentolaukun kokoinen matkakassi maksoi tikimisen jälkeen 200 lv eli n. 100 euron verran. Tinkimätön hinta Snake -liikkeessä oli 240 lv. Katsotaan sitten oliko laukku oikeasti nahkaa. Vuoret siinä on ja muutenkin vaikuttaa hyvin tehdyltä. Tiedä näistä.

Kuuntelimme musiikkia Apollonia-kadulla nauttien myös pienet drinksut. Näihin muuten saisi varmaan uppoamaan aika tavalla vaikka halvempia kuin Suomessa ovatkin. Daquiri ja alkoholiton Paradise yhteensa 13,50 lv.

Hyvin soitetun Summer timen jälkeen suuntasimme hotellille mukavan päivän päätteeksi.