Keskiviikko 4.7. – Hohe Mut (2653 m)

Keskiviikko 4.7. – Hohe Mut (2653 m)

Aamu aukesi aurinkoisena. Unien näkemisen jälkeen heräsimme suhteellisen myöhään eli kahdeksan nurkilla. Aamupalaa syötiin parvekkeella vuoria ihaillen. Sitten suunnattiin Ventiin hakemaan Maren karanneet vaellussauvat. Ne jäi eilen lippuluukulle, sitten ne hyppäsivät itse hissiin ja menivät yläasemalle, josta ne toimitettiin takaisin. Karkulaiset olivat hyvissä voimin.

Karkulaisten kanssa sitten menimme Ventin turisti-infoon, joka sijaitsee paikallisen kirkkoherranviraston kanssa samassa talossa. Täällä ilmeisesti hoidetaan nämä korkealle kurottavat matkailut yhdessä. Infossa meitä palveli erittäin ystävällinen rouva. Ostimme kymmenen päivän Ötztal Cardit. Suosittele. Ne maksoivat 99 euroa henkilöä kohden ja niillä pääsee sisään vähän joka paikkaan. Turistibussit kuljettavat kortilla pitkin laaksoa, kerran päivässä saa käyttää alueen hissejä (kerta per hissi per päivä vuorelle ja takaisin, joten voi nousta monellekin saman päivän ajan). Jopa paikalliseen Aquadomeen (termiiniseen kylpylään) pääsee kortilla. Ihan must, varsinkin jos vähänkin nousee korkealle kuten me normaalisti teemme. Kertalippujen hinnat ovat sitä luokkaa.

Lipunostojen jälkeen suuntasimme ilman sen ihmeempiä suunnitelmia Obergurgliin.

Pitihän niitä uusia kortteja kokeilla ja nousimme Hohe Mutille 2563 m korkeuteen katselemaan mitäs siellä. No, siellähän oli vaikka mitä. Jäätikköjä, polkuja, näkymiä. Reppu selkään, kamerat ojennukseen ja polulle. Lopulta teimme päätöksen laskeutumisesta sopivassa polunristeyksessä. Jo sitä toisena täytetä vuoripäivänä voi kokeilla kuntoa. Kelikin näytti hyvältä. Ukkosta oli luvattu, mutta se lopulta jyrähteli vain vuorten takana.

Hohe Mutilta näkyi upeasti kaksikin eri jäätikköä kulkusuunnassa. Gaisbergferner vasemmalla ja Rootmoosferner oikealla. Kuljimme ensin kohti sääasemaa joka sijaitsee tuossa jäätiköiden välissä.

Vuorilla törmää usein muistomerkkeihin. Usein joku on menettänyt henkensä siellä ja omaiset ovat halunneet tehdä paikalle muistopaikan. Oma pienuus jälleen korostuu. Tämä vaeltaminen täällä on todellakin kuin pientä pyhiinvaellusta.

Tultuamme risteykseen, josta lähti alas polku Obergurgliin niin houkutus kävi liian suureksi ja lähdimme laskeutumaan alaspäin Rotmoostaliin. Lupaavasti myös matkan varrelle osuisi oiva lounaspaikka eli Schönwieshütte. Kapeaa polkua laskeuduimme katsellen japanilaisen ryhmän laskeutumista edellämme. Opas korosti heille ylhäältä lähtiessä että kavelemme, sitten pysähdymme ja sitten kuvaamme. Siellä ne kyykki rinteessä koko ajan kuvaten.

Aika ajoin polku oli haasteellinenkin. Yhdestä osasta jopa vaijerivarmistettu ja teräsportaalla varustettu. Sauvat ovat aivan must näillä poluilla. Ne helpottavat laskussa polvien rasitusta ja kapealla polulla antavat tarpeellista tukea.

Murmelit (lat. Marmota marmota) viheltivät varoituksiaan koko ajan kun laskeuduimme. Lopulta vartiovuorossa oleva murmeli uskaltui vilkaisemaan kuka siellä rinteessä kulkee. Komea otus ojyrsijäksi. Arviolta 50 cm korkea seisoessaan kahdella jalalla. Vähän isompi vaeltajan kaverit täällä kuin Lapin sopulit. Murmeleita käytetään myös hyödyksi, niistä saadaan voidetta vähän vaivaan kuin vaivaan tiikeribalsamin tavoin, niitä myös syödään (!).

Vaikka emme murmelia halunneet syödäkään niin Schönwieshütten tuli sopivasti kohdalle. Saatiin pöytään retken ensimmäiset gulassikeitot, unkarilaisen keittiön lahja Itävallalle, juontaa juurensa Itävalta-Unkarin keisarikuntaan.

Keitto on sopivan kevyt, mutta energiaa antava vaeltamisen lomassa. Myös Rotmoostaliin antavat näkymät olivat hienot.

Hütten vieressä laudunsi lauma kauniita hevosia, lieko myös Unkarin aroilta rotu peräisin.

Lounaan jälkeen lähdimme Rotmoosfenderin jäätiköltä alkavaa jokea, Rotmoossachea, alas kohti Obergurglia ja autoamme. Pilviä alkoi kertyä ja kohta sitten taivaat aukesivat. Kastuttiin. Ei pahasti. Sen verran kuitenkin, että suuntasimme hissille ja sillä lopulta alas loppumatkan.

Mare photbombaa ja Juhalla on kastenenä

Mukavan päivän saldoksi tuli hieman yli kymmenen kilsaa laskeutumista. Tuntuu muuten jaloissa. Auto käytiin tankkaamassa ja kämpille. Siellä suihkun kautta partsille nauttimaan alppiauringosta, joka ilmestyi sateen jälkeen. Kyllä muuten lämmitti mukavasti. Mikäs siinä istuessa.