Keskiviikko 3.7. – Ukkosen uhka

Keskiviikko 3.7. – Ukkosen uhka

Keskiviikkoaamu aukesi pilvisenä. Aurinko pilkahteli silloin tällöin. Yöllä oli todella nukuttanut. Ihan koomassa. Nukuttiin aika myöhään eli yhdeksään. Normaalisti ollaan siinä vaiheessa jo menossa. Nyt annetaan stressin laueta pois. Ja univelkojen kaikota.

Aamiaisen jälkeen katselimme karttaa ja pohdimme minne suunnattaisiin. Lopuksi päätettiin lähteä katsomaan viereistä Valsertalin laaksoa, jossa edellisenä vuonna olimme lähinnä piipahtaneet. Päästyämme alakertaan aina ystävällinen Hertta varoitteli mahdollisesta ukkosesta iltapäivällä. Nämä varoitukset kannattaa ottaa aika vakavasti. Meinaan ei ole kauhean kiva olla ylhäällä vuorella kun salamat paukkuu kallioon.

Valsertal
Valsertal

Ajelimme rauhassa Valsertaliin ja sieltä Padaun kylään kapeaa serpentiiniä. Mini on todella sopiva auto näille teille.

Padau
Padau

Aikomuksemme oli nousta Padauer Kogelille, mutta sään takia muutimme suunnitelmia. Padausta suuntasimme takaisinpäin ja ajelimme Valsertalin päähän Nockeralmin parkkipaikalle. Siitä suuntasimme ylös Geistbeckwegia vesiputouksille. Samaa reittiä olis päässyt myös Europahüttelle, mutta se olisi viitan mukaan neljän tunnin päässä. Meiltä se veisi seitsemän 😉

Nockeralmissa oli kaunis puinen pieni kappeli, jonka ympärillä lehmät laiduntivat. Aivan idyllinen paikka. Näitä kappeleita on täällä ijan joka puolella. Taloillakin on omia pieniä hartauspaikkoja. Joskus kun rakentaa talon, niin sellaisen voisi pihapiiriin rakentaa.

Kappeli laidunmaalla
Kappeli laidunmaalla
Geistbeckweg
Geistbeckweg

Nousu oli aika jyrkkä, mutta sitähän täällä Itävallassa ei voi välttää. Sydän hakkaa ja hikeä pukkaa. Se kuitenkin on vaivan arvoista. Nimittäin ne maisemat. Ilman pientä hienvuodatusta ei pääse parhaille paikoille. Ja hyväähän se tekee. Jokainen askel on kotia päin.

Polkumme kulki kauniissa metsässä kohoten yhä ylemmäksi kohti putouksia. Lopuksi tie kääntyi toiseen suuntaan ja jatkoimme Europahüttelle ja Hohe Kirchelle johtavaa polkua kohti putouksia.

Kivinen tie
Kivinen tie

Kuvailimme putouksilla vuoristopurojen sulavaa soljuntaa kohti laaksoa. Kukat kukkivat niityillä ja vuohet paimensivat ylärinteillä. Aika seesteinen tunnelma. Tummat pilvet tihuuttivat välillä pieniä kuuroja, mutta luvattu ukkonen pysyi poissa.

Puro
Puro

Alaspäin kaveleminen ei ole helppoa vaikka luulisi. Se käy nimittäin jalkoihin joskus jopa pahemmin kuin ylöspäin mennessä. Jalata ovat äkkiä maitohapoilla.

Tutut karvakorvat tervehtivät meitä ystävällisesti. Kellojen kalkatus kuuluu pitkälle. Jokaisella lehmällä on kello kaulassa ja kun ne liikahtavat yhtä aikaa kalke on kuin Ramsaun hiihtokisoissa kun itävaltalainen hiihtäjä johtaa!

Karvakorva
Karvakorva

Autolle päästyämme suuntasimme hiljakseen kohti Brennerin solaa ja siellä olevaa shoppailuhelvettiä eli Outletiä. Siellä on merkkivaatetta alennuksessa oikein kunnolla.On Salomonia, Timbelakea ja yhtä sun toista. Outlet sijaitsee Itävallan ja Italian rajalla. Paljon muitakin putiikkeja on siinä ympärillä. Paikka on rekkojen junaan lastauspaikka. Alueella pyörii koko ajan rekkoja. Tänäänkin yksi veti suoraan sivutieltä eteen ajaakseen vain seuraavalle huoltoasemalle 100m. Torvi! Nautimme Outletissa iltapäivä kahvit ja kaakaot. Vohvelit muuten maistuvat täällä ihan joltain muulta kuin Fazun pahvit. Outletissä oli myös loackerin tehtaanmyymälä. Toivottavasti ostokset säilyy tuliaisina kotiin. Sen verran hyviä ne ovat.

Brennerin Outlet
Brennerin Outlet
Ostoksilla
Ostoksilla

Shoppailun jälkeen olimmekin jo valmiita ajelemaan Schmirniin. Selvästi huomasi, että oli ollut rankka talvi. Stressin lauetessa lomalla nukuttaa aika mukavasti. Adrenaliini vähenee ja raukeus hiipii jäseniin. Niinkuin pitääkin. Kävimme viellä Outletin MPreisissa hakemassa illaksi pihvit.

Saxerhofiin päästyämme vuorossa olikin sitten kylpy ja blogien päivitys. Nettikin alkoi taas toimimaan. Torstai on sitten toivoa täynnä!