Keskiviikko 12.7. – Serfaus

Keskiviikko 12.7. – Serfaus

Aamulla ajateltiin, että voisi lähteä käymään Landeckissa etsimässä imukuppikiinnitystä GoProhon. Päätettiin sitten ensin käydä vilkaisemassa Serfauksen kylää, joka nähtiin edellisenä päivänä Naturparkhaus Kaunergrautin näköalatasanteelta. Kumpikaan ei ollut käynyt ennen siellä, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Jo sinne ajaessa näkyi paljon lapsiperheitä. Kävikin ilmi, että Serfaus on varsin lapsiystävällinen ja -orientoitunut keskus.

Serfaus on kylä Inn-joen laakson ylätasangolla Tirolissa, Itävallassa. Se muodostaa yhdessä kahden naapurikylänsä Fissin ja Ladisin kanssa Serfaus-Fiss-Ladisin hiihtoalueen. Serfaus on tunnettu pienestä kylämetrostaan (Dorfbahn). Se voittaa jo Helsingin putkenkin. Vain 1280 m pitkän radan ainoa juna kuljettaa pääasiassa talvisin laskettelijoita autottoman kylän ali sen alapäässä olevalta pysäköintialueelta yläpäässä olevan köysiradan ala-asemalle pysähtyen kahdella väliasemalla. Metro on siitä mielenkiintoinen, että se kulkee betoniputkessa ilmatyynyjen päällä vaijerin vetämänä. Kuin gondolihissi, mutta vaakasuoraan. Uutta metroa rakennetaan ja se avautuu vaiheittain 2017-2019. Toivottavasti ei toimi niinkuin surullisenkuuluisa länsimetro

Moottoriajoneuvoliikenne on periaatteessa kylän alueella kielletty, mutta käytännössä liikennettä on melko paljon johtuen huolto- ja jakeluliikenteestä sekä hotellivieraista, joilla on oikeus ajaa majapaikkansa pihaan.

Me kysäisimme mihin parkkeerata ja meidät ohjattiin ystävällisesti isolle parkkipaikalle, joka on varattu päivävieraita varten. Reput kantoon ja metrolle, joka on parkkipaikalta muutaman kymmenen metrin päässä. Juna ehti juuri lähteä, joten odottelimme tovin junan paluuta. Jotain hässäkkääkin esiintyi, koska huoltomies käveli huolestuneen näköisenä ja juna oli pitkään pysähtyneenä toisessa päässä.

Lopulta juna palasi ja ovet avautuivat. Hieno systeemi. Junan ja laiturin välissä on seinä, ovet avautuvat kun juna on pysähtynyt kohdalle. Saimme eturivin paikat keulasta. Ohjaajaa tässä junassa ei ole. Ja se on ilmainen.

Muutama asema oli nopeasti pysähdytty ja olimme Serfauksen toisessa päässä hissien ala-asemalla. Arvoimme hieman lähdemmekö ylös, mutta sinnehän se mieli teki. Maksoimme infossa liput (20,50 e menopaluu Serfaus-Ladiz, kaksi hissiä). Hyppäsimme gondoliin ja lähdimme nousuun.

Melkoisen köysiradan olivat rakentaneet. Useita asemia missä vaihdettiin seuraavaan vaijeriin. Radan nimi n Serfauer Saucer ja se koostuu neljästä vaijeriliusta. Yhteensä matkaa on noin pari kilometriä ja jyrkimmillään lasku on 22 %. Hinta laskulle on 33 euroa aikuiselta (max 125 kg).

Ylös päästyämme ilma oli mahtava ja niin olivat taas myös näköalat Samnaugruppenille. Ensimmäisen nousun asemalla näkyi iso lasten puuhamaa. Menimme kuitenkin suoraan seuraavalle hissille ja ylös Ladiziin. Maisemat senkuin paranivat.

Ylhäällä oli myös Maren kaipaamia karvakorvalehmiä. Ja myös liukumiinoja yllin kyllin. Saatiin oikein lähikosketus vuorilehmiin, jotka laiduntavat hiihtokeskuksien rinteillä kesäisin. Syksyllä on iso juhla laaksoissa kun lehmät saapuvat takaisin vuorilta.

Polut ovat hyvin merkittyjä.

Vaeltelimme tovin polkuja pitkin ja sitten suuntasimme kulkumme rinneravintolaan syömään. Erittäin ystävällinen tarjoilija otti meidän tilauksemme vastaan. Gulassikeitto ja sveitsiläinen makkarasalaatti, olut ja Almdudler. Sillä mentiin. Ja hyvää oli. Paikka oli erinomainen ja hinnatkin ihan kohtuulliset.

 

Ruokailun jälkeen laskeuduimme yhden hissivälin alaspäin ja kävelimme kierroksen tutustuen lasten puuhamaahan. Sinne oli rakennettu jos jonkinlaista vesi- ja hiekka-aktiviteettia, luolia, eläintarha, josta löysimme myös murmeleita.

Murmeleista Serfauksessa on tehty brändi. On murmelisitä ja murmelitätä. Oma murmeliklubi lapsille ja murlidisco (Murli on lempinimi murmelille). Ja tietysti kaikenlaista murmelikrääsää ja -rompetta oli myynnissä. Emme ehkä enää valitsisi Serfauta omaksi lomapaikaksemme, mutta jos olisi pieniä lapsia niin tekeminen ei loppuisi.

Palasimme alas Serfaukseen ja kävelimme kylän lävitse. Vierailimme muutamassa kaupassa ja kirkossa. Ison kirkon vieressä oli hieno Marialle omistettu kappeli. Tosi vanha. Pyhäkkö on   yksi vanhimmista kirkoista Tirolissa. Kirkon restauraation aikana mielenkiintoiset freskot 1300-luvulta. Lattian alla löytyi jäänteitä aikaisemman rakennuksen perustuksista ja  seinistä  1. vuosisadalta. Pyhäkön kunnianarvoisa keskus on ihmeellinen kuva Neitsyt Mariasta (äitijumala) 990-1170 väliseltä ajalta. Hänellä on oikeassa kädessään omena kasteen symbolina.

Lopulta palasimme autolle juuri ajoissa ennen sateen alkua. Paluumatkalla sade ja aurinko piirsivät suurenmoisen sateenkaaren laaksoon. Hieno päivä vaikka ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Who cares!