Keskiviikko 10.7. – Iltapäivällä Italiassa

Keskiviikko 10.7. – Iltapäivällä Italiassa

Nukuimme todella myöhään. Viime vuonna pomppasimme jo seitsemän nurkilla ylös. Nyt uni tuntuu maistuvan poikkeuksetta ilta yhdeksästä kellon ympäri. Loma on hyvä asia. Saa univelat maksuun. Ja kun olemme täällä tarpeeksi pitkä aika, ei tarvitse hötkyillä. Aamupalan tai oikeastaan brunssin jälkeen katselimme karttoja ja päätimme suunnata iltapäiväksi Italian puolelle. Ei Etelä-Tiroli oikeasti ole Italiaa, muuten kuin kylttien ja poliisin osalta. Se on Tirolia. Kulttuuriltaan ja kieleltään. Siis Brennerin solan yli Etelä-Tiroliin.

Brennerin solan rajanylitys ja shoppailut
Brennerin solan rajanylitys ja shoppailut

Shoppailtiin myös hieman putiikeissa ohimennessä. Mukaan tarttui Puman vermeitä Outletistä. Hieno Itävallan maajoukkueen paita Juhalle. Muista putiikeista Mare hankki uuden laukun. Shoppailu check!

Brenneristä suuntasimme Sterzingin ohitse Ridnauntaliin. Majapaikassamme on oiva kirja Wipptalista, ja sen mukaan suunnistimme kohti Schneebergin hopeakaivosta ja Bergbau Weltiä, kaivosmuseota. Ja olipa taas uusi löytö tämä laakso. Tirolissa näköjään riittää vielä uutta katseltavaa moneksi vuodeksi. Aina löytyy uusia hienoja paikkoja. Etelä-Tirolissa emme vielä ole paljon liikkuneet, mutta näkemisen arvoinen se on myös.

 

Ridnauntal
Ridnauntal

Schneebergissä, Ridnauntalin päässä kaivettiin hopeaa, lyijyä ja sinkkiä 800 vuoden ajan. Kaivostoiminta päättyi 1985 ja museotoiminta alkoi 1990-luvulla (http://www.bergbaumuseum.it/de/ridnaun/information/index.asp). Varsinaiset kaivokset sijaitsivat korkealla yli 2000 metrin korkeudessa. Voi vain kuvitella millaiset olivat siellä olosuhteet. Varsinkin talvet olivat kovia. Schneebergiin muodostui kylä, jossa mainarit asuivat perheineen. Siellä oli kirkko ja koulukin. Ennen kabiininhissin valmistumista matka kaivoksille oli pitkä ja vaivalloinen. Vuonna 1969 Schneeberg autioitui, iso palo poltti asuinrakennuksia ja mainarit alkoivat käydä töissä alhaalta laaksosta.

wipptal_1007_011

Kaivokset toivat runsaasti vaurautta alueelle. Schneebergin hopeasta löytiin jo keskiajalla hopeakolikoita. Myös lyijy ja sinkki olivat merkittäviä malmeja kaivoksista. Alueella on hieno museo, missä voi ihailla vanhojen kolikoiden lisäksi erilaisia kaivosmenetelmiä ja -työkaluja. Erikoista on se, että laitteet ovat edelleen toimintakuntoisia, kuten saksankielisellä kierroksella saimme todeta. Ääntä lähtee ja kivi murskautuu edelleen oppaan käynnnistellessä erilaisia koneita kierroksen aikana.

wipptal_1007_018

Odottelimme kierroksen alkua katsellen museon esineistöä. Ostaessamme pääsyliput museoon ja kierrokselle, kassa valitteli, ettei ole englanninkielistä kierrosta. Sanoimme kyllä ymmärtävämme myös saksaa. Siitä huolimatta saimme liput puoleen hintaan eli 5 euroa henkilö. Myös italiaksi on kierroksia. Kierros vei ensin malminjalostamoon, jossa näimme alueen historiasta kertovan filmin (saksaksi) ja kiertelimme eri malminjalostuksen vaiheissa. Opas, nimeltään Albin, mukava kaveri, käynnisteli koneita ja kertoi miten kivestä irrotettiin malmit. Hopeakivi on muuten yllättävän painava.

Hopea painaa
Hopea painaa
Albin kertoo miten saostuksessa saadaan pölyksi hiotusta malmista eri mineraalit erilleen
Albin kertoo miten saostuksessa saadaan pölyksi hiotusta malmista eri mineraalit erilleen

Jalostusrakennuksen jälkeen puimme kypärät ja suojatakit päälle. Siirryimme kaivostunneliin, missä esiteltiin miten menneistä ajoista tähän päivään on malmia louhittu kalliosta. Törmäsimme myös ilmeisesti museolle filmiä tekevään ryhmään ja saimme samalla elävän demonstraation miten keskiajalla homma toimi. Pora jyrisi, Karbidi leimusi, kaivukone puhisi ja sihisi… todellinen elävä museo. Nukkejen avulla oli esitelty erilaisia työskentelytapoja.

wipptal_1007_031

Juha sai kokeilla vanhaan malliin vasaralla ja taltalla louhimista. Silloin kaivuu nopeus on 1 cm / työpäivässä. Raakaa hommaa pienissä 50×50 cm käytävissä.

Kierros oli todella mielenkiintoinen. Kiersimme sen yhdessä saksalaisen perheen kanssa. Albin näytti vielä erikseen englanninkielisen version historiafilmistä meille kahdelle. Hyvä palvelu ja kivoja ihmisiä. Mare hankki vielä Eevertille hopeaa sisälävän pullon ja parit rukousnauhat kokoelmaansa.

Mseolta suuntasimme takaisin kohti Sterzingiä. Matkalla poikkesimme muutamassa Ridnauntalin kylässä ukkospilvien seuratessa meitä. Näkymät olivat upeita ja kylät kauniita. Vierailimme MAREitin kirkossa, joka paikalliseen tyyliin oli varsin pramea muutaman sadan ihmisen kylässä.

Mareitin kirkko
Mareitin kirkko

Mareitista suuntasimme Sterzingiin. Siellä nimittäin heinäkuun keskiviikkoisin järjestetään Lanternenparty, illalla lyhdyt syttyvät vanhan kaupungin kujille ja paikalliset ravintolat tarjoavat maistuvia ruokia kadulla. Humppapumppaa ja grillattua kanaa. Aikamoinen nälkä meillä olikin aamiaisen jälkeen. Ja etsittyämme aikamme ruokapaikkaa istahdimme päälavan viereen nauttimaan musiikista ja päivällisestä. Mare tilasi porsaanpotkan ja Juha rippsejä. Oli hyvää ja etenkin riittävästi.

Schweinenhaxe
Schweinenhaxe

Alpenklang -yhtye (http://www.tiroler-alpenklang.com/) viihdytti meitä ruokailun aikana. Väkeä oli paikalla paljon ja meno iloista. Ruokailun jälkeen kävelimme ympäri  kävelykatuja. Hyvä meininki.

wipptal_1007_077
Menoa Sterzingin Lanternenpartyssä

Siinä se ilta vierähtikin ja suuntasimme puoli yhdeksän jälkeen kohti Schmirniä. Näin myöhään ei olla oltukaan ulkona. Kauheeta bilettäjiä ollaan ;).

Kymmenen päivää ollaan nyt oltu reissussa ja kahdeksan vielä jäljellä. Ja kokoajan löytyy uutta.