Kallista rantaelämää

Kallista rantaelämää

Aamupalan jälkeen suuntasimme läheiselle rannalle pyyhekaupan kautta. Hotellin pyyhkeitähän ei saa viedä mukanaan rannalle. Onneksi pyyhekauppiaita on aika paljon rantatien varrella. Uudet hienot pyyhkeet kainalossa sitten suuntasimme rantaan. Juha tunnusti Bayer Münchenin värit ja Mare hempeän vaaleanpunaisen.

Aurinkotuolivalikoima oli runsas, mutta niin oli myös ihmismäärä jo heti aamusta. Löysimme itsemme Lidl-varjojen alta pehmustetuilta tuoleilta. Parempi niin kuin vastaava huone. Hinnaksi selvisi sitten tovin kuluttua 20 levaa kahdesta tuolista pehmusteineen ja varjoineen. Luksusta oli myös pieni pöytä. Viidellä levalla per esine selviää halvemmalla alueella. Hinnaksi kulkee niin, että etsii vapaana olevan varjon ja tekee siihen päämajan rantapäiväksi. Rahat noutaa sitten hetken kuluttua rahastaja ja antaa myös kuitin. Paikka on sitten koko päivän käytössä. Toki rannalle saa viedä oman varjon ja patjan niinkuin moni näyttäisi tekevän. Jos meinaa kaikki päivät rannalla loikoilla, kannattaa siis rannalle suunnata varjokaupan kautta. Ne ei nimittäin kovinkaan paljon maksa. Varjo kannattaa olla, sen verran pistävä tuo Mustanmenren aurinko on. Mielenkiintoisia Miami Vice – tyylisiä rantavuoteitakin oli tarjolla verhoineen.

Monennäköistä ja -kokoista rannalla kulkee. Sekaan vaan. Ainakin tsekkejä bongattiin kun viereisen varjon alle parkkeerasi yksi koko suku. Rannalla oli myös palveluja. Rinkeleitä ja maissintähkiä myytiin suoraan aurinkotuolin alle. Muutaman metrin päässä oli myös monenlaista herkkua rantatien putiikeissa samoin baareja ja ravintoloita on aika liuta. Meidän varjon edessä oli myös ranta täynnään aktiviteetteja liitovarjoista kanootteihin ja banaaniveneestä vesijetteihin. Maksua vastaan tietenkin. Kymmenen minuuttia vesijetillä viiskyt levaa. Ja silleen. Hierontaakin oli tarjolla. Mare nautiskeli vieraan miehen käsittelystä. Selkähieronta rannalla 25 lv/35 min. Tunnin kokovartalohieronta maksaa 40 lv, suklaahieronta 55 lv ja hunajahieronta 45 lv. Kaino ei kannata olla, koska hieronta suoritetaan rannan hierontapisteessä.

Victory Energy Drink suoritti näyttävää mainontaa rannalla. Yhtäkkiä yläpuolella pörräsi kopteri, joka pudotteli rantapalloja veteen. Näytti kuin kopteri olisi puhallellut saippuakuplia. Mielenkiinnon herätys oli välitön. Menisköhän Suomessa läpi, kopteri nimittäin puotteli sen verran alhaalla koko ihmismassan yläpuolella.

Ja niin tämä päivä meni rantaelämää viettäessä. Se tulikin sitten kalliiksi. Mustameri nielaisi nimittäin Juhan vihkisormuksen. Kylmä vesi sai aikaan kutistumisen sormessa(kin) ja niin plumps…ison aallon heittäessä tasapainosta sormus katosi hiekan ja simpukankuorien sekaan. Sitkeän etsiskelyn jälkeen täytyi antaa periksi ja todeta sen menevän kadotettuihin tavaroihin. Mahtaa olla tuhannen vuoden kuluttua paikallisella argeologilla kummastelua, mistä tällainen on tänne pohjolan perukoilta joutunut. Jaa…toisaalta ehkä niitä kuitenkin on vuosien mukana tänne kulkeutunut ja hukkunut yksi jos toinenkin.Rannassa viihdyttiinkin yllättävän pitkään, peräti kuusi tuntia eli neljään saakka. Myös valkoinen Harem-drinksubaari käväistiin pois lähtiessä testaamassa. Ihan CSI Miami fiiliksillä.

Auringossa löhöily vetää mehut ainakin meikäläisiltä. Huoneen ilmastoitu viileys houkutteli äkkiä unta silmään jo iltapäivällä viiden aikoihin. Oma tekijänsä oli paikallisesta gatukeittiöstä haettu mättö. Juusto-, nakki yms. piirakoita vedettiin ihan fiiliksissä. Hyvää pullaa. Joskin suolaista.

Illan korvassa tässä arvotaan käydäänkö samantien nukkumaan vai jaksaiskohan sitä viellä rantabulevardille patsastelemaan.

Ja pitihän sitä lähteä kun koko kylä on liikkeellä. Hotellin lähellä oleva rantakatu on todella vilkas ilta-aikaan. Ihmisvirta on katkeamaton. Etsiskelimme rauhassa ruokapaikkaa päämäärättömästi haahuilen ja kyllähän se lopulta sitten myös löytyi. Astoria Bistro, mukavasti toisen kerroksen terassi. Sai katsella kadun ihmisvirtaa rauhassa. Ruokaa oli yllin kyllin ja hinta ei taaskaan paha. Possupihvi, kanaa ja lisukkeet kolmekymmentä levaa. Hinta ei muuten aina kerro miten paljon ruokaa tulee. Kannattaa katsoa grammahintaa. Tilasimme muutamalla levalla valkosipulileipää. Sitä tuli ihan riittävästi.

Lopulta pötsi piukalla suuntasimme hotelliin yöunille valmistumaan perjantain meripäivään ja risteilyyn Nessebariin.