Kaikki loppuu aikanaan

Kaikki loppuu aikanaan

…niin myös matkamme. Tiistai oli viimeinen päivä Sozopolissa ja illalla lento takaisin kotomaahan. Mutta päivällä meillä oli vielä hyvin aikaa jättää hyvästit mielyttävälle lomakaupungille. Aamiaisen jälkeen pakkasimme laukkumme kaikessa rauhassa, luovutimme huoneemme, sijoitimme laukut respan varastohuoneeseen ja lähdimme kaupungille.

Lämpötila oli jos mahdollista vieläkin kuumempi kuin edellisinä päivinä. Kuuma, viipyilevä ja seesteinen ilmapiiri sovitti matkalaisen kävelyn hitaaksi. Meri oli jälleen tyynempi ja rannoilla liehuivat keltaiset liput. Ja kansa nautti lämpimästä merivedestä. Oman turkin omaavat olivat raukeina lämmöstä. Maleksimme Rapotamo-kadun ylitse uudenkaupungin hotellialueella.

Päivä oli erinomainen kahvilassa istuskeluun. Hotelli Corallin viereiseen rantakalliolla olevaan kahvilaan eksyimme kähville jä jäätelölle. Nuori, miellyttävä tarjoilijatar kiinnitti huomion kieleemme ja jutteli kansamme suhteellisen hyvällä englanninkielellä. Itseasiassa erinomaisella, jos vertaa moniin muihin paikkoihin missä olemme istuskelleet. Myös maisemat olivat upeat ja paranisivat vain kun kaupungin valot syttyisivät, kertoili tarjoilijatar. Uskoimme sen. Mutta iltaisen näkymän ihailu jäisi seuraavaan kertaan, jos sellaista tulisi. Sozopol oli antanut hyvän kuvan, joten mahdoton ajatus ei olisi palata takaisin jollain äkkilähdöllä joskus tulevaisuudessa.

Kiersimme keskusrannan uudenkaupungin lävitse. Matkalle osui pottikauppa, josta teimme vielä viime hetken ostoksia. Saviruukut eivät paljon maksaneet. Kaksi ruukkua tarttui matkaan 6 levan hinnalla, siis yhteensä. Harmiteltiin, ettei niitä pystynyt enempää mukanaan viemään. Niin käyttökelpoisia ne olisivat. Ja todella halpoja. Kiertelimme vanhaankaupunkiin rannan kävelytietä pitkin ja muurinpätkällä missä emme vielä olleet vierailleet. Muurilta oli hieno näköala täynnä olevalle keskusrannalle. Oli lämmin.

Nousimme lounaalle ylös uudenkaupungin kukkulalle. Mehata Orion oli päätetty viimeiseksi lounaspaikaksi hyvän palvelunsa, edullisten hintojensa ja etenkin loistavan maisemansa vuoksi. Ja kaikki pitivät. Ystävällinen nuori tarjoilija toi ruuat oikeassa järjestyksessä pöytään (!), ruoka oli hyvää ja erittäin edullista, koko ateriamme loppulasku oli 18,80 levaa. Ei oikein levat kulu, ei. Varsinkaan kun emme tuota alkoholipuolta juurikaan harrasta. Mitä nyt Mare oluen silloin tällöin. Kun on sen ansainnut. Nyt oli.

Ruokailtuamme oli aika palata hotellille odottelemaan lentokenttäkuljetusta, joka saapui ajoissa. Laukkujen pakkaus autoon, isännän ystävälliset jäähyväiset (hymykin irtosi) ja kohti Burgasin lentokenttää. Juhalle maistui iltapäiväunet bussissa, Mare katseli maisemia ja kaupunkia. Matka sujui joutuisasti ja jouduimme jopa odottelemaan checkin avaamista. Täsmällisesti kaksi tuntia ennen lentoa luukut aukesivat ja pääsimme punnitsemaan laukut. Oppaamme mukaan kentällä herkästi maksatetaan ylikiloista. Lennon matkatavaroiden painorajoitushan on 20 kg, joka SISÄLTÄÄ kabiiniin vietävän max. 5 kg käsimatkatavaran. Lisäkiloja voi ostaa Primeran sivuilta, mutta se pitää tehdä 8 pv ennen lentoa. Kentällä hinta on 10 e/1 kg. Juhan laukku painoi 10,4 kg ja Maren laukku painoi 13 kg. Käsimatkatavaroita ei edes siis viitsitty punnita. Marella oli neljä kiloa hiekkaa ja rautaa Sozopolista matkamuistoina.

Tsekkaus ja turvatarkastus sujui ilman sen kummempia selkkauksia tai ylimääräisiä prosedyyrejä. Pääsimme shoppailemaan pieneen taxfree-kauppaan ja ulkoilma odotushalliin. Kone Pietariin lähti sopivasti ja saimme terassilta mukavan odottelupaikan pöydän äärestä. Pöydät ja tuolit olivat taattua muovista parvekekalustotyyppiä. Terassilla oli kahvio, pieni mäkkärikoppi, vohvelikauppa ja pitzapuoti. Ja konttivessat.

Alakerrasta löytyi sitten varsinainen odotushalli muutaminen putiikkeineen lisää. Aikamme odoteltua oli aika siirtyä jo koneeseen. Primera Air saapui suht ajoissa ja niin pääsimme lähtemään aikataulun puitteissa.

Koneessa jatkuin Primera Airin rento ja erittäin ystävällinen palvelu. Kapteeni varoitti aluksi, että pitäkää kiinni tavaroistanne ja hammaspaikoistanne kun rullataan, sen verran pomppuinen kuulemma Burgasin kiitotiet olivat. Aika jyryytystä taxi olikin. Lennon aikana tarjoiltiin lämmin ateria. Kuten tulomatkallakin se oli yllättävän hyvä. Charter-lento pääsi yllättämään reittilentojen tarjoilun tasoon tottuneen. Primera Air sai kyllä pisteet.

Lento sujui ilman temppuja, väki oli aika väsynyttä, varsinkin Sunny Beachin puolelta tulevat teinit. Viikko oli mennyt ilmeisesti nonstop bailatessa.

Helsinki-Vantaalla Primera Air parkkeerattiin kentän kauimmaiseen nurkkaan Blue 1 huoltohallin viereen ja niinpä matka laukkuja hakemaan oli aika pitkä. Ensin bussilla ja sitten koko kentän läpi kävellen. Helsinki-Vantaan käytäväpituus alkaa olla suurkenttien luokkaa. Automaattisesta passintarkastuksesta taas läpi ja odottelemaan laukkuja, joiden tulo kesti ja kesti. Eräältä odottajalta paloi totaalisesti hihat, kun kansa hänen mielestään ei seisonut viivojen takana tarpeeksi järjestyksessä. Lomaltapaluuahdistus on kovaa!

Laukkuja odotellessa kuunneltiin tarinoita ryöstöistä, pahoinpitelyistä ja muista ei niin kivoista lomamuistoista. Sunny beachista sai aika levottoman kuvan. Sozopol kohdevalintanamme tuntui entistä onnistuneemmalta.

Lopulta laukut kantoon, taksiin ja kotiin. Hyvä reissu, parempi mieli.