Julma-Ölkky – tiistai 17.8.2021

Julma-Ölkky – tiistai 17.8.2021

Hossan lumossa aamu aukeni pilvisenä, mutta nyt ei ollut sadetta. Vesi oli yön aikana imeytynyt hiekkaiseen maaperään ja lätäköt olivat hävinneet. Hossan lumo on oiva paikka pysähtyä matkakotilolla. Yleiset tilat olivat hieman out-of-date, mutta niin ne tuppaavat olevaan camping-alueilla. toimivat systeemit. WC-tilojen yhteispesuallas toi mieleen kasarmien vastaavat.

Aamulla nukuimme pitempään ja liikeellelähtökin oli hitaampaa. Suunniteltu päivämatka antoi hieman siimaa lököilyyn, joka toki kuuluu olennaisena osana lomailuun.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme auton kohti päivän pääkohdetta Julma-Ölkyn kanjonijärveä. Helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin navigaattori vei meidät viitostielle ja sieltä Julma-Ölkyn tielle. Ja taas oli ravistettua ei sekoitettua. Varsinainen tie Julmalle-Ölkylle oli pitkä (hiekkatietä 20 km) ja täynnä nimismiehenkiharaa. Ihan sama millä nopeudella ajoi niin takahampaiden paikat irtosivat. Vaikka olisimme tulleet toisesta suunnasta, niin sama juttu kuten myöhemmin kävikin ilmi. Hossan puolelta olisi tie ollut aavistuksen lyhyempi.

Nimismiehen kiharaa ja kunnolla. Ja pitkään.

Itse Julman-Ölkyn alue oli hyvin varusteltu ja erittäin toimiva systeemi. Oma mielikuvani on, että joskus lapsena täällä on käyty, mutta muistot ovat hyvin ohuita. Suuri parkkipaikka oli täynnä autoja. Paikka on myös suosittu vierailukohde. Ja erilaisten vaelluksien lähkökohtakin Hossan kansallispuistoon. Julman-Ölkyn palvelut ovat kuivakäymälät (siistit), kioski, kolme polkua järven ympäristössä sekä veneretki järvelle.¨

Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä. Julman Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Se on ylimmäinen järvi Oulujoen vesistöön kuuluvalla Hyrynsalmen reitillä, joten sen vedet virtaavat Kiantajärven läpi Emäjokea myöten Oulujärveen ja sieltä Oulujokea pitkin Perämereen.

Julman-Ölkyn (karttanimenä Ylä-Ölkky) pituus on noin kolme kilometriä ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 m. Sen syvyys on 50 m. Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla on noin 50 m. Halkeama jatkuu kapean kannaksen jälkeen vielä yli puoli kilometriä ensin Pikku-Ölkkynä ja myöhemmin Ölkynlampena, ,jonka jälkeen halkeama kapenee ja rannat mataloituvat 2 km:n matkalla. Pohjalla virtaa Ölkynpuro. (lähde: Julman-Ölkyn verkkosivu)

Parkkeerasimme automme, käytimme WC:n palveluja hyväksemme ja suuntasimme kioskille. Liput kouraan ja viidentoista minuutin odottelu seuraavalle risteilylle. Hiema sataa ropsautti ennen lähtöä mutta itse veneretken aikana oli hyvä keli. Persuukset vain kastuivat märillä penkellä.

Myös sadetakit olivat tarjolla Julman-Ölkyn toimesta. Hyvä palvelu. Hieman venekuski/opas oli kypsähtäneen oloinen. Päivän mittaan ehtii tehdä monta 30 min retkeä järvelle, kertoen saman tarinan kerta toisensa jälkeen. Kanssamatkustajamme tiedustellessa pelastusliiveistä kuului vain tokaisu: Ei niitä tarvita. Toki ne laivassa olivat. Sen verran iso oli vene että melkein laivaksi voi kutsua. Siihen mahtuu 50 henkilöä.

Veneretkellä Julma-Ölkyllä

Ja kyllä maisemat korvasivatkin tulomatkan täryytyksen. Upeat kalliot. Pistäydyimme katsomassa ainakin 3500 v vanhoja kalliomaalauksia, jotka ovat Suomen pohjoisimmat löydetyt. Kaksi ihmishahmoa ja pieni eläin. Sateenkaarilähde luo sopivassa auringonpaisteessa kauniin sateenkaaren. Pirunkirkko, halkeama kalliossa, on vaikuttava. Ehdottomasti veneretken tai omatoimisen kanoottiretken kohde. Kanootteja voi vuokrata kioskista ja löytyy kanoottiin nousa helpottava kanoottilaituri.

Veneretkeltä palattua valmistimme lounaan parkkipaikalla retkimuonista. Kuumaa vettä pussiin ja Tikka Masala oli valmis. Kunnon mättöä. Ruokailun jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Kuusamoa ja Sallaa. Emme palanneet viitostielle vaan jatkoimme Hossan suuntaan Via Karelialle.

Ennen Kuusamoa Maren historiallinen silmä kiinnitti huomion Salpalinja kylttiin. Vilkku päälle ja kuuden kilometrin koukkaus Kuusamon Salpalinjalle. Restauroitu alue pesi mennen tullen Raatteenportin vastaavan. Seikkailimme juoksuhaudoissa ja bunkkereissa, Mare keräsi taskut täyteen puolukoita. Kiva jaloittelu. Koko alueen läpi menevä polku on noin 4-5 km. Hieno alue ja pistäytymisen arvoinen. Uutena tietona venälaisten Kuusamon miehitys jatkosodan loppuvaiheessa. Olivat sitten myös räjäyttäneet Salpalinjan betonibunkkerit. Vain kuopat oli jäljellä.

Matkan varrella olimme myös pysähtyneet partisaanien uhrien muistomerkeille. Partisaanien iskut siviilikyliin eivät ole kovin mairittelevaa neuvostoliittolaiselle sotataktiikalle. Tarkoistus oli peloitella. Suomessa naisiin ja lapsiinkin kohdistuneet terroriteot herättivät raivoa.

Kuusamossa täydensimme polttoainetilannetta. Polttoaineen hinta oli laskenut 10 snt litralta Suomussalmen suunnalta, joka tyytyväisenä laitettiin merkille. Varsin kovassa sadekuurossa jatkoimme kohti Sallaa. Majapaikkamme Sallatunturin kainalossa, Sallainen Caravan, oli hyvätasoinen Caravan -alue Sallatunturin Itä- ja pohjoisrinteiden läheisyydessä. Laitettiin auto yöpymiskuntoon ja varasimme saunan. Oli muuten nannaa. Illan ohjelmaan kuului myös teemaan sopivasti Rukajärven tie -elokuva. Ansaitsisi paremman huomion muiden suomalaisten sotaelokuvien kuten Talvisota ja Tuntematon sotilas ohella.