Järven ympäri – Torstai 19.7.

Järven ympäri – Torstai 19.7.

Obernbergerer
Obernbergerer

Torstai on toivoa täynnä. Tai ainakin lepoa. Mietimme aamiaisella hyvin nukutun yön jälkeen mitä tekisimme. Kolmen tiukan vaelluspäivän jälkeen kaipasi hieman lepopäivää. Niimpä päätimme suunnistaa Obernbergiin ja kävellä siellä laaksossa olevan järven ympäri.

Ajelimme Schmirnistä Brenneriin päin ja käännyimme ajelemaan Obernbergtalin perukoille. Täm oli toinen vierailumme siellä. Edellisellä kerralla olimme vain ajaneet laakson päästä päähän ja kuvailleet kirkkoja. Nyt parkkeerasimme automme tien päässä olevalle maksullisella parkkipaikalle. Mare maksoi reilusti kolmella eurolla parkkiaikaa seuraavaan päivään saakka.

Karvakorva
Karvakorva

Läksimme kulkemaan järvelle johtavaa hiekkatietä. Ihmisiä oli aika paljon matkassa samaan suuntaan. Vähän matkaa kävelimme italialaisen ryhmän kanssa samaa matkaa, mutta lopulta italopoppi ei oikein maistunut heidän sitä soittaessaan ja repäisimme ylämäessä keulan ryhmään. Ainiin, Itävallassa on aina mäkiä. Niin nytkin. Järvi sijaitsee aika tavalla parkkipaikkaa ylempänä, joten päästiin tänäänkin puuskuttamaan.

Saavuttuamme metsä- ja peltomaisemien halki jylhien vuorien ympäröimänä Obernberger Seelle vastaan tuli hylätty gasthof. Hienolla paikalla, mutta päästetty räsistymään. Veneet lahosivat seinustalla. Olivat ilmeisesti tarjonneet venevuokrauspalveluja. Tai ruuhiahan nuo olivat. Sääli. Talo oli iso ja varmasti hieno kukoistuksensa aikana. Mikä lie saanut toiminnan loppumaan. Turisteja ainakin tuntui riittävän.

Obernberger See
Obernberger See

Läksimme kiertämään 1590 m korkeudessa sijaitsevaa järveä vastapäivään kun useimmat ryhmät tuntuivat kiertävän toiseen suuntaan. Sinne kulki leveämpi tie. Mutta kun olemme muutenkin pyrkineet kaidan tien kulkijoiksi, niin kapeampaa polkua pitkin järvenlahdukasta toiseen. aika monivivahteinen järvi. Paljon poukamia ja niiden päässä hienoja niittyjä. Järven pituus on 740 m ja leveys 250 m. Syvin kohta on 15 m. Ihmiset rentoutuivat vilttien päällä ja uittivat koiriaan. Vesi oli aiva älyttömän kirkasta. Uiminen ei ole salllittu järvessä, koska järvessä on runsaasti eri kalalajeja ja järvi on sen vuoksi haluttu rauhoittaa. Harmi, kun niin hienoja uimapaikkoja oli järven ympäri.

Maria am See
Maria am See

Keskellä järveä on saari tai oikeastaan niemi, joka korkean veden aikana jää saareksi. Siinä oli mäki ja sen huipulla kappeli, Maria am See. Jälleen yksi taukopaikka pyhiinvaelluksellamme. Sisällä oli tuttuun tapaan eteinen, jonka kirkkosalista erotti rautaportti. Näin kappelin ovet voivat olla aina auki. Kynttilät paloivat ja mekin sytytimme omamme. Kynttilät ovat samalla tuki kappelille. Mare maksoi hieman ylimääräistä ja otti mukaansa parit kynttilänkuoret Eevertin kappelia varten. Niissä on teksti: ”Unserer lieben Frau am See. Heilige Maria bitte für mich. Rakas Rouvamme järven äärellä. Pyhä Maria, rukoile puolestani.”

Jatkoimme matkaamme järven toiseen päähän kuvaillen. Toisessa päässä oli aivan upealla paikalla yksityinen huvila tiukasti luukut kiinni ja varoituslaput näkyvillä. Aika hieno mökin paikka, kenen sitten onkin. Ei tuntunut olevan kovin tiuhassa käytössä.

Peltoja vuorten syleilyssä
Peltoja vuorten syleilyssä

Palailimme järven toista sivua hylätylle majatalolle ja siitä peltojen poikki vievää toista reittiä alas parkkipaikalle. Kulkiessamme pellolla alkoi ripsiä hieman vettä. Niinkuin olivat paikalliset säätiedotukset luvanneetkin. Ohitsemme kirmasi varhaisnuorten ryhmä aivan hillitöntä vauhtia. Itse menisi helposti nenälleen.

Maanviljelijöillä oli kova kiire saada kuivat heinät rinteiltä talteen ja kun oli ollut muutama aurinkoinen päivä, niin korjattavaa oli paljon. Osaa käärittiin suojapeitteeseen sateen varalta, osaa kuljetettiin riiheen suojaan. Hauskoja ovat täkäläiset jyrkkiin rinteisiin soveltuvat maatilojen koneet. Taitaisi Valmetit mennä katon kautta ympäri näillä pelloilla. Kaikki heinä otetaan tarkasti talteen niin jyrkilta pelloilta että Suomessa niitä ei kutsuttaisi pelloiksi.

Autolle palattuamme arvoimme hieman mitä söisimme. Griesissä yritimme majataloon, mutta avstaanotto oli siellä niin tympeä, että matkasimme samantien takaisin Schmirniin ja tuimme paikallista kyläkauppiasta parin pihvin verran. Suuntasimme majapaikkaan ja valmistimme itse maittavan päivällisen. Sellainen oli tämä ruhetag eli lepopäivä. Reilut 16000 askelta ja upeat maisemat.

Tylyä palvelua
Tylyä palvelua
– parempaa saa kun itse tekee ruuan

Väkisin alkaa ajatukset kääntyä loman loppumiseen. Kolme yötä vielä Schmirnissä ja sitten on suunnattava mersun nokka kohti Müncheniä ja sieltä koneella kotiin. Mutta vielä on aikaa nauttia itävaltalaisesta vieraanvaraisuudesta. Onneksi.