Itäpisteeltä Kuhmoon – sunnuntai 15.8.2021

Itäpisteeltä Kuhmoon – sunnuntai 15.8.2021

Itäpisteeltä, Suomen ja EU:n itäisimmässä pisteessä näkyy ei sen kummempaa kuin parit rajapyykit. Parin kolmen sadan kävely parkkipaikalta katselupaikalle. Mutta se ei olekaan se juttu vaan se että olet käynyt siellä. Joimme katselupaikalle pystytetyssä pöytäryhmässä kuksakahvit ja nautimme viinerit tilaisuuden kunniaksi. Yksi pääkohteista saavutettu.

Euroopan unionin itäisin paikka

Ilomantsin kunnan Hattuvaaran kylän Virmajärvellä on Suomen ja Euroopan unionin mantereen itäisin piste. Piste sijaitsee saaressa, joka on Virmajärven rannasta noin 150 metriä itään. Itäisimmän rajamerkin muodostavat Suomen sinivalkoinen ja Venäjän punavihreä rajapylväs, joiden välissä oleva valkoinen taitepistepaalu osoittaa rajan täsmällisen kulun.

Rajaviiva on rajankäyntiasiakirjoissa määritelty 0,1 metrin tarkkuudella. Valtakunnan raja tekee rajamerkissä 54 asteen mutkan. Rajan ylimalkainen kulku muuttuu koillisesta luoteeseen.

Itäpisteestä luoteeseen

Paikka sijaitsee noin 70 km idempänä kuin Pietarin kaupunki. Itäisimmässä pisteessä yhtyy kaksi eri-ikäistä rajaosuutta, itäisimmän pisteen rajamerkistä pohjoiseen oleva rajaosuus on Stolbovan rauhassa (1617) Ruotsi Suomen ja Venäjän välille määritettyä rajaa. Rajamerkistä etelään oleva rajaosuus on Suomen talvisodan (1939-1940) jälkeen Moskovan rauhassa (13.3.1940) määritettyä valtakunnan rajaa.
(Lähde: Rajavartiolaitos)

Vanha herra Eevertti Taavitsainen Itäpisteellä

Palattuamme autolle suoritimme auton matkavalmiiksi. Luukut kiinni, kaasut nollille, jne. Tarkistus että sähkörappu on sisällä. Sen muuten kuulee. Sellainen summeri varoittaa alasjääneestä rapusta. Pysähdyimme heti kohta lähdöstä läheiselle kodalle, Karhunkämmen nimeltään. Hieno kota onkin. Nuotiopaikka ja kuivakäymäläkin löytyvät.

Karhunkämmen

Jyrryytimme takaisin kohti Hattuvaaraa. Tie ylitti kauniin Koitajoen. Sillan Hattuvaaran puolella löytyy hieno puskaparkki joen töyräällä. Koitajoki on tunnettu melontajoki, joka sopii myös aloittelijoille. Koitajoen kosket kuuluvat luokkaan I. Luokitus on Suomen kanoottiliiton koskiluokituksen (melontajasoutuliitto.fi) mukainen. Parhaimmillaan joki on kevättulvien aikaan toukokuussa. Voimakasvirtaisin Polvikoski on helppo ohittaa maitse. Alueelta löytyy myös useita hienoja vaellusreittejä.

Hattuvaarassa pistäydyimme Taistelijan talossa. Jo matkalla pysähdyimme jatkosodan muistomerkeille. Alueella pysäytettiin neuvostojoukkojen eteneminen klassisesti koukaten

Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan jatkosodassa 26. heinäkuuta – 13. elokuuta 1944. 

Ennen Ilomantsin taistelua puna-armeijan suurhyökkäykset oli jo pysäytetty Talin–IhantalanViipurinlahdenÄyräpään–Vuosalmen ja U-aseman Nietjärven taisteluissa.

Puna-armeija teki tämän viimeisen Ilomantsin suurhyökkäyksen alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin, yrittäen vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen, tavoitteenaan edetä sieltä aiemman hyökkäyksen pysäyttäneen Suomen VI armeijakunnan selustaan. Suomalaiset joukot motittivat nämä kaksi neuvostodivisioonaa, ja torjuivat niiden avuksi lähetetyt neuvostoprikaatit. Divisioonien rippeet pakenivat itään ja taistelu päättyi suomalaisten voittoon.

Taistelijan talossa katselimme lyhyt filmin ja tutustuimme mielenkiintoiseen näyttelyyn.

Paha mennä panssarilla läpi

Taistelijan talolta jatkoimme matkaamme kohti Kuhmoa. Talvi ja Jatkosodan muistomerkin seurasivat toisiaan. Pysähdyimme panssariesteelle poimimaan puolukoita ja tarkistamaan ajosuunnitelmaa. Puolukoita saatiin ja matkasuunnitelma tarkentui sekä päivämatka lyheni merkittävästi. Juha oli menossa jo seuraavan päivän kohteeseen. Tarkensimme pysähdyksen Kuhmoon ja Kalevala Campingiin.

Ennen Kuhmoa pysähdyimme vielä Jyrkkäkosken taistelupaikalla. Talvisodassa vihollisen eteneminen pysähtyi Jyrkkäkoskelle ja Neuvostoliiton suunnitelma katkaista Suomi kahtia epäonnistui.

Jyrkkäkoski tarjosi suomalaisille erinomaisen puolustusaseman. Suomen luonto oli isossa roolissa puna-armeijan pysäyttämisessä. Järvet ja suot estivät massiiviset panssarihyökkäykset ja muodostivat kannaksineen luonnollisia puolustusasemia. Kuhmon taistelut käytiin Neuvostoliiton ja Suomen joukkojen välillä Kuhmon suunnalla talvisodan aikana.

T-24, neuvostoliittolainen kevyt panssarivaunu

Heti talvisodan alkaessa Kuhmoon hyökkäsi 54. neuvostoliittolaisdivisioona, jonka tavoitteena oli vallata ensin Kuhmo, sitten Sotkamo ja edelleen Kajaani ja Oulu. Suomalaiset pysäyttivät divisioonan hyökkäyksen Kuhmon kirkonkylän eteläpuolelle, Jyrkänkoskelle. Suomussalmen taistelujen ratkettua Suomen 9. divisioona saartoi ja paloitteli Neuvostoliiton joukot useaan mottiin. 54. divisioona kuitenkin puolustautui sitkeästi, eikä kaikkia motteja kyetty laukaisemaan. Puna-armeija yritti myös päästä saarretun divisioonan avuksi.

Jyrkkäkosken rantaan rakennettiin äkkijyrkkä varusteltu penger estämään vihollisen eteneminen.

Helmikuussa Dolinin hiihtoprikaati pyrki apuun, mutta se tuhottiin. Neuvostoliitosta tulevan tien suunnasta apuun pyrkivät vahvat joukot, muun muassa 44. divisioonan kolmas rykmentti. Suomalaiset torjuivat nämä hyökkäykset Löytövaarassa ja Kilpelänkankaalla. Taistelut Kuhmossa jatkuivat Moskovan rauhaan saakka.

Jyrkkäkoskelta ajoimme yöpaikkaamme, kehuttuun Kalevala Campingiin. Kalevala Camping sijaitsee hieman Kuhmon ulkopuolella talviurheilukeskuksen takana. Ajoimme ohi Talvisotamuseon (maanantain vierailukohde) sekä Kalevala hotellin campingalueen portille. Respassa ei näkynyt ketään ja aluksi annettu puhelinnumerokaan ei vastannut. Lopulta saimme asianomaisen henkilön kiinni. Oli kuulemma ”metällä”, kaikkiin tolppiin tulee sähkö ja että valitkaa vaan paikka. Saunan saa päälle miesten puolelta ja katsotaa sitten illalla ne maksuasiat. Ei katsottu. LAitoimme auton parkkiin, laitoimme iltapalaa ja päivittelimme matkablogia. Ei näkynyt eikä kuulunut metsästäjää. Hyvää yötä sitten vaan.

2 Replies to “Itäpisteeltä Kuhmoon – sunnuntai 15.8.2021”

  1. Kiitos mielenkiintoisesta matkailublokista. Pieni korjaus: Kuvassa oleva panssarivaunu ei ole Sotka eli T-34, jota ei vielä talvisodassa ollut. Se saattaa olla T-24 tai T-26, joita käytettiin talvisodassa paljonkin. Kuvakulmasta johtuen en aivan varmasti erota kumpi vaunu on kyseessä.

    1. Se on T-24, kiitos korjauksesta. Näitä suomalaiset saivat paljon sotasaaliikseen, mutta ne olivat englantilaisilla tuumamitoilla toisin kun suomalaisten vastaavat metrimitoilla.