Alas laaksoon – Keskiviikko 18.7.

Alas laaksoon – Keskiviikko 18.7.

Innsbrucker Hütte
Innsbrucker Hütte

Aamu alkaa aikaisin alppimajoilla. Juhalla kuuden maissa kuvauksen merkeissä. Aamiainen tarjoillaan klo 6-8.30 välillä. Monella vaeltajalla on vuorikiipeilyt edessä, joten he lähtevät aikaisin matkaan. Moni heti kuuden jälkeen. Me kömmimme aamiaiselle heti seitsemältä. Koko talo tuntui olevan jo liikkeellä. Aamiainen maksoi 6 euroa ja sisälsi kolme palaa leipää, sulatejuustokolmion, marmelaadia, voinappi sekä kupillinen kahvia (iso). Aika huono. Tilasimme lisäksi 2,5 eurolla ylimääräisen juustomakkaralautasen, kolme siivua kutakin. Kun vertasi tätä Berliner Hütten monipuoliseen seisovan pöydän aamiaiseen, niin aika surkea oli. Olimme ihan hyvällä tuulella vaikka voi vähän valitukselta kuullostaa.

Aamulla aikaisin liikkeelle
Aamulla aikaisin liikkeelle

Olimme pakanneet reput ennen aamiaiselle menoa. Nimet vielä kirjaan, missä selitetään minne seuraavaksi aikoo. Ja reput selkään ja kohti laaksoa. Valitsimme paluureitiksi Freuensteinin reitin. Se lähtee majalta suoraan alas seuraillen Innsbrucker Hüttelle johtavan tavarahissin reittiä. Majalle saa myös reppujen kuljetuksen tavarahissilla 5 euroa suunta. Me kannoimme itse.

Lammasjono
Lammasjono ja mukana tietysti mustat lampaat

Olimme jo illalla katselleet kuinka lampaat laidunsivat majan alla olevalla alppiniityllä. Kulkivat hauskasti jonoissa pitkin polkuja. Ja kun syö ruohoa niin toisesta päästä tulee sitä itseään. Niimpä alaspäin menevä reitti oli lampaanlantaa täynnä. Oli aika paskareitti. Kirjaimellisesti. Piti katso tarkkaan, ettei astu pyörivälle kivelle tai pehmeälle sille itselleen. Leikki sikseen, oikeasti hieno reitti, mutta tiukempi kuin mitä saavuimme majalle. Ylöstulo olisi voinut olla melkoista puuskuttamista. Lampaiden laitumella löysimme mielenkiintoisen lammaskasan toisiinsa kietoutuneina. Tarkemmin katsoessa selvisi, että jokainen yritti nuolla kivien väliin laitettua suolakiveä. Hauskannäköinen lammashässäkkä.

 

Reitti sukelsi kirjaimellisesti alas laaksoon jyrkkää rinnettä tiukasti mutkitelen. Majapaikkamme jakaneet vuoristopyöräilijät palasivat reittiä takasin ja ohimennessään totesivat ettei se sopinut pyörille. Liian tiukkoja mutkia. Aika sällejä ovat kun kantoivat reppunsa ja pyöränsä takaisin ylös. Lähtivät koettamaan käyttämäämme tuloreittiä. Toivottavasti selvisivät alas laaksoon yhtenä kappaleena. Aika tiukkoja paikkoja siinäkin on. aika eri laji tuo maastopyöräily täällä kuin kotosuomessa.

Muutama sana vaihdetaan vastaantulevan kanssa
Muutama sana vaihdetaan vastaantulevan kanssa.

Pidimme tauon upealla paikalla penkillä istuen ennen tosi tiukkaa laskua. Oli aivan hengastyttävä maisema alas laaksoon. Aamulla oli ollut hieman sumua, mutta aurinko haihdutti sen pois ja sää oli mitä parhain. Ei tuulta. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Vauhtimme ei päätä huimannut. Päästimme välillä väkeä ohitsemme ylöspäin ja yhden ryhmän alaspäin.

Loppuosa jyrkkää rinnettä kulki notkossa, josta maisemat näkyivät vain eteenpäin. Puurajakin saavutettiin ja polulle ilmestyi kivien ohella myös juuria. Maitohapot alkoivat jo poltella jaloissa ja rakotkin hieman vaivata. Lopulta pääsimme polulta alas tielle, joka johti alas laaksoon. Olimme varanneet taas liian vähän juotavaa ja polun lopussa oleva Gasthof Freuenstein oli kuin keidas kuivuneille kitalaille. Marelle olut ja Juhalle Almdudler maistui todella hyvältä.

Gschnitztal
Gschnitztal

Pienen juomatauon jälkeen jatkoimme kohti autoamme laakson pohjalla kulkevaa maantietä pitkin ihan uutta virtaa suonissa. Auringon lämmittäessä maisemat olivat näin alhaaltakin upeat. Katselimme molempia reittejämme alhaalta ja vähän ihmettelimme, että niin ne vain valloitettiin. Sen verran korkeilta vuoret laaksosta näyttivät.

Auto löytyi paikaltaan ja virtaakin oli vaeltajissa sen verran että päätimme suunnistaa vielä Stubaierin jäätikölle kuvaamaan. Edellisellä kerralla oli ollut pilvisempää. Eikun autoon ja suunta toisen laakson pohjukkaan hisseille. Kassaneiti myi meille liput ylös varoitellen, ettei meillä ollut kuin 15 minuuttia aikaa ylhäällä ennen viimeistä hissiä alaspäin. Silti mentiin. Ja lopulta aikaa oli ihan riittämiin. Meidän jälkeenkin vielä katselijoita kiipesi tasanteelle.

Top of Tyrol on näköalatasanne ja sijaitsee 3210 m korkeudessa Shaufelsjochissa. Sinne matkataan ensin yhdellä kabiinilla kaksi väliä. Väliasemalla ei kannata muuten jäädä pois. Dresden Hütte sijaitsee tällä asemalla. Makoisat keitot siellä viimeksi kävelyseikkailun jälkeen nautimme. Ylhäältä on upeat näkymät. Suorastaan hengastyttävät. Silminkantamattomiin vuoria. Ja korkeus muuten tuntuu jo portaita kiivetessä. Allekirjoittaneille tuo 3000 m tuntuu olevan raja milloin alkaa henki loppumaan aika pienen ponnistelun jälkeen.

Aikamme kuvailtuamme hyppäsimme kabiiniin ja laskeuduimme autolle takasin. Suunnistimme peltipoliisia moikaten kaupan kautta takaisin Schmirniin ja Saxenhofin mukaville vuoteille. Unta ei tarvinnut juuri houkutella illalla.